Ukrainan lähihistoriasta
Lähetetty: 08.02.10 14:52
Janne Yläjoki kirjoitti kiinnostavan artikkelin mm Pohjalaiseen Ukrainan historiasta. Artikkelissa oli ainakin minulle Ukrainan historiaan tarkemmin perehtymättömälle muutamia uusia ja kiinnostavia tietoja.
Yläjoki kirjoitti Ukrainan vaikeista historian kipupisteistä, joiden käsittely ei ole kovin hyvin maassa ainakaan toistaiseksi onnistunut, vaan ilmapiiri on tuntunut olevan varsin kärjistynyt, johtuen aika paljolti Ukrainan asemasta idän ja lännen välillä
Minulle oli ainakin uutta se, että taistelut jatkuivat vielä aika pitkälle 1950-luvun puolelle. Vähän samaan tapaan kuin maanalainen vastarinta Balttian maissa esimerkiksi Liettuassa.Janne Yläjoki, Ukrainalla verinen lähihistoria (Pohjalainen, 6.2. 2010):
Historia-kysymyksen suurta merkitystä kuvaa hyvin se, millaisen vastaanoton väistyvä presidentti Viktor Jushtshenko sai viime viikolla allekirjoitettuaan julistuksen, jossa toisen maailmansodan aikana toiminut Ukrainan kapinallisarmeija UPA tunnustettiin maan itsenäisyyttä ajaneeksi voimaksi ja sen johtaja Stepan Bandera kansallissankariksi.
Maan itäosan venäläismielinen media kuvaili Jushtshenkon päätöstä "fasistiseksi". Ukrainan sosialistipuolueen kansanedustaja Konstantin Zarudnev poltti julkisesti passinsa protestoidakseen tapahtunutta. Hänen mukaansa Jushtshenkon päätös laillisti "rehtoreiden, opettajien ja lainvalvojien murhaamisen" sekä muun Banderan joukkojen harjoittaman "valtioterrorin".
Varpailleen nousivat myös Ukrainan juutalaisjärjestöt sekä Yhdysvalloissa toimiva Simon Wiesenthal -keskus. Jälkimmäinen ilmoitti pitävänsä Banderaa Saksan natsien yhteistyökumppanina, jonka seuraajat surmasivat tuhansia Ukrainan juutalaisia ja puolalaisia. Ukrainan länsiosien asukkaille Stepan Bandera on kuitenkin yksiselitteisesti kansallissankari.
Lue koko artikkeli Pohjalaisen sivulta:Saksa antautui toukokuussa 1945, mutta Ukrainassa tappaminen jatkui vielä vuosikausia. Kiovan yliopistossa historian professorina toimivan Valerij Soldatenkon mukaan vuosien 19441953 väkivaltaisuuksissa surmattiin noin 150 000 Ukrainan kapinallisarmeijan taistelijaa.
Antautuvat taistelijat luvattiin armahtaa, mutta lupausta ei kuitenkaan pidetty. Sodanjälkeinen Neuvostoliitto oli sääliä tuntematon agenttivaltio, Soldatenko sanoo.
Surmattujen omaiset asuvat yhä pitkälti Länsi-Ukrainassa ja se näkyy paikallisten mielipiteissä. Kuten sekin, että sadattuhannet UPA:n rivimiehet ja heidän perheensä passitettiin Siperiaan.
UPA:n taistelijat eivät kuitenkaan suostuneet ottamaan pelkästään uhrin roolia, vaan aloittivat vuosikausia jatkuneen neuvostohallinnon terrorisoinnin, jossa myös kuoli jopa 80 000 ihmistä.
NKVD:n virallisten tilastojen mukaan Länsi-Ukrainassa murhattiin pelkästään 194446 lähes 12 000 neuvostohallinnon edustajaa ja yhteistyöhenkilöä. Lisäksi noin 2 400 katosi.
UPA:n terrori loppui vasta 1954, kun sissien viimeinen komentaja Vasil Kuk saatiin pidätettyä. Hän selvisi ihme kyllä kuuden vuoden vankeusrangaistuksella. Saksassa maanpaossa ollut Stepan Bandera sen sijaan murhattiin vuonna 1959 Münchenissä.
Janne Yläjoki, Ukrainalla verinen lähihistoria (Pohjalainen, 6.2. 2010)
