Arnstadin muistiinpanot Oula Silvennoisen esitelmästä

[jsn]

Minusta Arnstadin näkemyksiin on näistä pikku fragmenteista päätellen tullut paljon lisää sävyjä Suomea koskien. Totta on, ettei niiden perusteella voi tehdä mitään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Ja toki hänen esityksillään on laajempi viitekehys nykyajassa. Eivät ne vain sattumalta satu olemaan esillä juuri nyt. Selitykseksi ei riitä vain kirjamyynti ja oma ura. Arnstad on pitänyt tärkeänä syyllisyyden tunnustamista juuri eurooppalaisesta näkökulmasta. Aihe nousi pintaan v. 1999-2000 eurooppalaisen Haider-boikotin yhteydessä. Tätä johtolankaa Arnstad on vähitellen ryhtynyt kelailemaan. Sitten kun alamme täällä jälleen antikvaarisen detaljien kilpakeruun, pääasia hautautuu.

[Emma-Liisa]

Emma-Liisalta on jäänyt siis jäänyt näyttämättä, että Arnstadt olisi sanonut, ettei kylmän sodan aikana ollut keskustelua. Arnstadt on sanonut: “kylmä sota. Istukaa paikoillanne veneessä! Ej keskustelua. Kritiikki toimintaa 1941-1944 käsitetään stalinismiksi”, eikä että “Paasikiveltä on estetty kritisoimismahdollisuus”.

Jos kerran otsikon kylmä sota" alla on "Ei keskustelua", niin mitä ihmettä se muuta voi tarkoittaa, ettei keskustelua vuosista kylmän sodan aikana ollut?

Arnstad lisää vielä, että jos joku tuolloin yritti kritisoida Suomen johdon vuosien 1941-4 toimintaa, hänet leimattiin stalinistiksi. Vaikka noita kritisoijia olivat niin Paasikivi kuin Kekkonen! Joita toki arvosteltiin, mutta sehän nimenomaan on keskustelua, eikä se että ollaan yhtä mieltä.

Stalinistiksi leimaamistakin toki oli, mutta 60-luvun sukupoven vaihdoksen myötä yleinen mielipideilmasto kääntyi.

[Heikki Jansson]

Jos kerran otsikon kylmä sota" alla on "Ei keskustelua", niin mitä ihmettä se muuta voi tarkoittaa, ettei keskustelua vuosista kylmän sodan aikana ollut?

Arnstadt esittää myös siinä esitelmärungossa, jota Emma-Liisa lainaisi:

“Både militärt och politiskt! (förklara)”.

Kysymyksessä on Arnstadtin kehotus itselleen selittää tarkemmin, kun hän pitää esitelmänsä (muista nyt, selitä tarkkaan, hän sanoo, itselleen).

Emma-Liisa puolestaan kysyi kuten jo huomautettiin:

“mitä ihmettä se muuta voi tarkoittaa, ettei keskustelua vuosista kylmän sodan aikana ollut?”

Minusta oisi järkevämpi kuunnella Arnstadtin esitelmä ennemmin kuin kysellä “mitä ihmettä hänen muistiinpanonsa tarkoittavat?” Ellei kuuntelemiseeen ole malttia, pitäisi olla hiljaa eikä arvostella itse tekemiensä johtopäätösten perusteella.

Fragmenteista ei löydy ainakaan Emma-Liisan peräänkuuluttamaa Paasikiven kritiikin esittämisen estämistä, sen, jonka väittämiseen Arnstadt Emma-Liisan mielestä syyllistyy. Minua puolestaan jurppii Emma-Liisan tapa tehdä johtopäätöksiä tekstistä, joka ei ole johtopäätöksen tekemiseen tarkoitettu ja niiden johtopäätösten nojalla (“ mitä ihmettä se muuta voi tarkoittaa ”, näin Emma-Liisa esitti) esittää kritiikkiä. Emma-Liisa itse olisi vähintäänkin ollut syytteessä kymmeniä kertoja jos yleisesti käyttäydyttäisiin siten kuin tämä tekee.

Jospa tyydyttäisiin siihen, minkä itse kukin lausuu, eikä tehtäisi johtopäätöksiä tyylillä “mitä ihmettä se muuta voi tarkoittaa”. Verokarhu saattaisi kyllä tehdä johtopäätöksiä niistä fragmenteista, joita on käytössä ja imeä niistä kaipaamaansa mehua: muut menkööt kuuntelemaan esitelmä kun se aikanaan esitetään ja Arnstadt itse selostaa. Arnstadtia kun ei sen enempää kuin ketään muutakaan tulisi asettaa vastuuseen siitä, mitä mieltä tämän olettaa olevan, vaan siitä, mitä tämä on esittänyt. Eikä Arnstadt ole esittänyt Emma-Liisan väittämää.

Emma-Liisan heitot Paasikiven ja Kekkosen oletetusta sodanaikaisesta stalinismista jätän puolestaan omaan arvoonsa. Ei niille muutakaan voi.

[Emma-Liisa]

Minusta oisi järkevämpi kuunnella Arnstadtin esitelmä ennemmin kuin kysellä “mitä ihmettä hänen muistiinpanonsa tarkoittavat?” Ellei kuuntelemiseeen ole malttia, pitäisi olla hiljaa eikä arvostella itse tekemiensä johtopäätösten perusteella.

Miten ihmeessä esitelmän voi muka kuunnella, kun se pidettiin Ruotsissa ja me olemme Suomessa?

Fragmenteista ei löydy ainakaan Emma-Liisan peräänkuuluttamaa Paasikiven kritiikin esittämisen estämistä, sen, jonka väittämiseen Arnstadt Emma-Liisan mielestä syyllistyy.

En ole esittänyt Arnstadin sanoneen mitään Paasikivestä. Vaan väittäneen, ettei Suomessa ole lainkaan keskusteltu Suomen toiminnasta vuosista 1941-4. Ja koska kerran asiasta debatoi jo Paasikivi, niin jo pelkästään A:n väite, että keskustelua ei olisi ollut, on jo sillä perusteella perätön. Puhumattakaan sitten 60-luvun debatista.

Minua Emma-Liisan heitot Paasikiven ja Kekkosen oletetusta sodanaikaisesta stalinismista jätän puolestaan omaan arvoonsa. Ei niille muutakaan voi.

[/quote]

En ole esittänyt mitään heittoja Paasikiven ja Kekkosen stalismista.

Kyseessähän on uusi kappale, jossa myönnän, että Arnstad on oikeassa siinä, että eräitä 1941-4 politiikan arvostelijoita on syytetty stalismista. Mutta että yleinen mielipide muuttui tässä suhteessa jo 60-luvulla. Vaikka toki myöhemminkin tätä valitettavaa ilmiötä on esiintynyt.

Heikki Janssonin olisi syytä opetella lukemaan, eikä kuvitella täysin olemattomia toisten mielipiteistä.

[Heikki Jansson]

En ole esittänyt Arnstadin sanoneen mitään Paasikivestä. Vaan väittäneen, ettei Suomessa ole lainkaan keskusteltu Suomen toiminnasta vuosista 1941-4. Ja koska kerran asiasta debatoi jo Paasikivi, niin jo pelkästään A:n väite, että keskustelua ei olisi ollut, on jo sillä perusteella perätön. Puhumattakaan sitten 60-luvun debatista.

Tässä sen sitten näkee! In sino prydno! Nyt on Arnstadt jo esittänyt ettei “ettei Suomessa ole lainkaan keskusteltu Suomen toiminnasta vuosista 1941-4.” Tähän loppujen lopuksi kiteytyy Emma-Liisan sanominen.

Emma-Liisa on näin päätynyt johtopäätökseen, joka on varmuudella virheellinen. Emma-Liisa sijoittaa Arnstadtin suuhun omat ajatuksensa siitä, miten Arnstadt mahdollisesti voisi ajatella – ja muotoilee sen itse, vieläpä kuvittelemaansa Arnstadtia kärjistäen (sanat “ei lainkaan“)! Jää kysymään, mitäköhän muuta Arnstadt on muka sanonut? Sen ilmeisesti vain Herra – ja Emma-Liisa – tietävät.

En todellakaan suostu keskusteluun jonka lähtökohta on jonkun oletetut ajatukset ja sanomiset, sellainen, jossa perusteeksi pannaan päätelmä siitä, ettei “tämä ole voinut muutakaan tarkoittaa”. Asiallisessa keskustelussa perusteeksi asetetaan, Henrik Arnstadtista puheen ollen, mitä tämä itse on ilmaissut kannanotossaan.

Jos Arnstadt piti esitelmänsä Ruotsissa (pitikö, missä siellä hän esitelmöi?) niin sinne matkustetaan kuuntelemaan se eikä jäädä Suomen puolelle arvailemaan tämän esittämä, koska, “kun ei päästy sinne niin meidän oli arvattava mitä se sano”. Eräs vaihtoehto on myös jättää esitelmää siteeraamatta.

Emma-Liisan virheeksi jää tässä keskustelussa kuitenkin vain loppujen lopuksi melko vähäinen virhesitaatti. Tämä väitti aiheetta Arnstadtin esittäneen sellaista mitä tämä ei ollut esittänyt. Emma-Liisa sitten pyrki korjaamaan tätä virhesitaattiaan johtopäätöksellä (“mitä muuta olisi Arnstadt voinut tarkoittaa”) ja hyökkäämällä (“HJ:n tulisi opetella lukemaan”).

Jos joku haluaa keskustella sellaisesta hypoteettisesta tilanteesta, jossa lähtökohdaksi otetaan, ettei Suomessa ole kylmän sodan aikana (-48 - 91) lainkaan keskusteltu Suomen toiminnasta vuosista 1941-4 niin mikä ettei. Ei tosin varmaankaan helpolla löydy niin kärjistetyn väitteen allekirjoittajaa.

Siis, olisi niitä helpompiakin tapoja …



Jotta ettei..

[Emma-Liisa]

En todellakaan suostu keskusteluun jonka lähtökohta on jonkun oletetut ajatukset ja sanomiset

Mutta juuri tuotahan sinä olet äskeisissä kirjoituksissani nimenomaan tehnyt!

Jos Arnstadt piti esitelmänsä Ruotsissa (pitikö, missä siellä hän esitelmöi?) niin sinne matkustetaan kuuntelemaan se eikä jäädä Suomen puolelle arvailemaan tämän esittämä, koska, “kun ei päästy sinne niin meidän oli arvattava mitä se sano”. Eräs vaihtoehto on myös jättää esitelmää siteeraamatta.

Jos ihminen itse panee esityksestään lyhennelmän kotisivulleen (pitopaikka ilmenee sieltä), niin hän antaa myös oikeuden kommentoida sitä.

[Jussi Jalonen]

En todellakaan suostu keskusteluun jonka lähtökohta on jonkun oletetut ajatukset ja sanomiset.

Kun pitää silmällä Janssonin aikaisempia repliikkejä tässä viestiketjussa, etenkin tuota mainiota pajumiestä "Kekkosen ja Paasikiven stalinismista", ei voi muuta kuin todeta, että teollisuustehoinen ironiamittarini räjähti juuri kappaleiksi.

Jos Arnstadt piti esitelmänsä Ruotsissa (pitikö, missä siellä hän esitelmöi?) niin sinne matkustetaan kuuntelemaan se eikä jäädä Suomen puolelle arvailemaan tämän esittämä, koska, “kun ei päästy sinne niin meidän oli arvattava mitä se sano”.

Puhtaasta uteliaisuudesta, oliko teillä mahdollisesti jonkin sortin vuoronvaihto nimimerkki "nylanderin" kanssa?



Cheers,

J. J.

[nylander]

Puhtaasta uteliaisuudesta, oliko teillä mahdollisesti jonkin sortin vuoronvaihto nimimerkki "nylanderin" kanssa?

Miksi sinä tutkija Jalonen vielä vedät sivullisia mukaan purkaessasi aggressioitasi?

Olin nuorena miehenä jonkin aikaan töissä tuolla Satakunnan puolessa. Jouduin siellä melkein viranomaisvoimin taltuttamaan erästä aggressiivista nuorukaista, jolla muistaakseni oli samantapainen (en toki väitä että sama) nimi kuin sinulla. Arvuuttelen tässä "puhtaasta uteliaisuudesta", mahdatkos olla peräti samaa sukuakin?

[Heikki Jansson]

Jos ihminen itse panee esityksestään lyhennelmän kotisivulleen (pitopaikka ilmenee sieltä), niin hän antaa myös oikeuden kommentoida sitä.

Aivan niin (paitsi että kysymyksessä on esitelmärunko, ei lyhennelmä). Saa oikeuden kommentoida sitä minkä tämä julkaisi.

Ei sen sijaan saa oikeutta esittää vapaasta mielikuvituksesta keksittyä Arnstadtin sanomaksi väittettyä “ettei Suomessa ole lainkaan keskusteltu Suomen toiminnasta vuosista 1941-4”. Liioin ei saa oikeutta väittää muutakaan senkaltaista. Vaihtoehto on jättää kirjoitusta laajemmin kommentoimatta. Vaihtoehto EI OLE virhesitaatit ja vapaa mielikuvitus.

Eihän Sinulla Emma-Liisa, voi olla mitään sitä vastaan että keskustelun perusteeksi asetetaan, kuten esitin, “Henrik Arnstadtista puheen ollen, mitä tämä itse on ilmaissut kannanotossaan”. Et kai sentään vakavissasi ole hakemassa itsellesi tilaisuutta jonkinsortin Arnstadtin mollaamiseen? Ei oikein uskoisi.

Usko nyt jo, Arnstadt ei kerta kakkiaan ole esittänyt eikä tarkoittanut, että Suomessa vuosina -48 - -91 ei “ole lainkaan keskusteltu Suomen toiminnasta vuosista 1941-4”. Ei tämä ole seonnut vaan Sinä olet se joka on siteerannut tätä väärin. Mistä tuo lause muuten tulee, ellei Sinun kynästäsi (äskeisessä viestissä, siitä, johon reagoin kirjoittamalla “in sino prydno”). Mistä se siihen tupsahti?

Jotta silleen...

[Emma-Liisa]

Ei sen sijaan saa oikeutta esittää vapaasta mielikuvituksesta keksittyä Arnstadtin sanomaksi väittettyä “ettei Suomessa ole lainkaan keskusteltu Suomen toiminnasta vuosista 1941-4”. Liioin ei saa oikeutta väittää muutakaan senkaltaista. Vaihtoehto on jättää kirjoitusta laajemmin kommentoimatta. Vaihtoehto EI OLE virhesitaatit ja vapaa mielikuvitus.

Arnstad kirjoitti: "Ingen debatt." Ruotsalais-suomalainens sanakirja antaa sanalle ingen merkityksen "ei mikään, ei kukaan, ei yksikään, ei ainoakaan, ei mitään". Sana siis tarkoittaa, ettei yhtään poikkeusta ollut, esim. ingen överlevde.

Tällainen Arnstadin tyyli nimenomaan on. Kaikki on äärimmäistä, on vain hyvää ja pahaa, sankareita ja sotarikollisia.

Esurtelmässä Arnstad puhuu myös popularikulttuurista, mutta lainaan nyt kirjaa (s. 49-50): "Där är finländarna alltid modiga hjältar som kämpar mot sovjetiska övermakten."

Todisteeksi hän mainitsee Åke Lindmanin elokuvat. Jo esim. Rukajärven tie antaisi ihan erilaisen kuvan, puhumattakaan Molbergin Tuntemattomasta ja Rintalan-Niskasen Sissiluutnantista. Mutta näitä hän ei kai tunne. Vähillä tiedoilla on helppo esittää jyrkkiä väitteitä.

[Emma-Liisa]

Arnstad on pitänyt tärkeänä syyllisyyden tunnustamista juuri eurooppalaisesta näkökulmasta.

Teema sinänsä on tärkeä, mutta esim. Ian Burma on käsitellyt sitä paljon monisävyisemmin teoksessaan The wages of guilt, jossa hän vertailee sodan muistoja Saksassa ja Japanissa.

Saksaa pidetään esimerkillisenä syyllsyyden myöntämisestä, mutta Burmalla on esimerkkejä toisenlaisistakin seurauksista: Günter Grass vastusti Saksan yhdistymistä. koska hänen mielestää Saksa on aina vaarallinen, ja Persianlahden sodan aikana 1991 monet saksalaiset tuomitsevat minkä tahansa sodan (siis myös Hitleriä vastaan). Näyttää siis siltä, että menneisyys sitoo joitakin saksalaisia niin, etteivät he pysty tekemään nykyhetkeen sopivia ratkaisuja.

Japani tietenkin on Suomelle sopiva vertailukohta. Hiroshiman museo käsittelee vain itse tapahtumaa ja siten kuin se ei olisi liittynyt mitenkään sotaan. Vaikka uhrien joukossa oli 20 000 korealaista pakkotyöläistä, heitä ei mainita. - Vrt. Halosen Pariisin-puhe, josta vuosi 1941 oli jätetty pois.

[H Salonen]

Tällainen Arnstadin tyyli nimenomaan on. Kaikki on äärimmäistä, on vain hyvää ja pahaa, sankareita ja sotarikollisia.

Täällä on paljon puhuttu kirjailija ja lehtimies Henrik Arnstadtista ilman enempää esittelyä. Pieni HA:n esittely sallittaneen siksi.

Hän on sekä kotimaassan Ruotsissa että täällä varsin arvostettu kirjailijana. Myös historioitsijana hän on niittänyt mainetta. Hänen Suomea koskeva osio kuvattiinkin yhdessä Ruotsissa ilmestyneessä arvostelussa “briljant”iksi, loistavaksi. Hän on erittäin tunnettu myös ruotsalaisten historian netin keskustelusivustolla, johon monet suomalaisetkin, mm. nimim. Laitman) osallistuvat (siellä keskustelu käydään tietysti ruotsiksi). HA:n teoksia on sielläkin käsitelty eri yhteyksissä muttei keskitytty mitenkään niiden Suomea koskevilta osin.

Eritysesti HA:n hstoriankäsitystä on täällä Suomessa moitittu liian kapea-alaiseksi, mitä tulee hänen kuvaukseen Ruotsin maailmansodan aikaisen ulkoministerin Christian Güntherin johtavasta roolista osallisuudessa kun Suomi irtaantui II maailmansodassa Saksan syleilystä 1944. Güntherin rooli on kummassakin maassa historioitsijoiden keskuudessa käsitetty merkittävästi epärelevantimmaksi kuin mitä HA on kirjassaan esittänyt. Ero johtuu HA:n puutteista historian kokonaiskäsityksesssä sanoi suomenruotsalainen historian professori Henbrik Meinander HA:n teosta koskevassa arvostelussaan (julkaistu muistaakseni lehdessä SvD). Tämä seikka yhdistettynä HA:n puutteelliseen tuntemukseen vain suomen kielellä saatavilla olevasta lähdeaineistosta – johtuuko suomalaisten nurkkapatriotismista? - on johtanut HA:n vääriin johtopäätöksiin, jotka ovat kuitenkin täysin eri suuruusluokkaa kuin mitä on nyt annettu ymmärtää.

Kokonaisuutena ottaen ovat HA:n esitykset selviä, aluksi ne ärsyttävät monia mutta ne ovat lopuksi ihan mukaansatempaavia kuvauksia. HA:n kielenkäyttö on vierasta Suomessa, hän puhuu ”murhaajista” ja ”fantasioista” ja ”(natsi)rikollisista" - joita vat mm. presidentti Ryti). Kuvauksissa esiintyy varman niitä epätarkkuuksi, joista HA:ta on moitittu, muttei tietystikään mtenkään pääasiassa. Eniten pulmia näkyy esiintyvän suomalaisten kannalta toisaalta Suomen liittymisessä sotaan, toisaalta jo mainitussa irrottautumisessa. Pulmaksi se nousee kuitenkin vin alan erityisosaajille ja asiantuntijoille. Pulma on myör HA:n kielenkäyttö.

Sen sijaan ei vastaavia pulmia ole mainittu esiintyneen HA:n käsitellessä Silvennoisen tutkimusta Einsatzkommando Finnlandista. HA tosin kuvaa suomalaisten yhteistoimintaa natsien kanssa varsin dramaattisesti, mutta yhtäpitävästi alan tutkimuksen kanssa. HA: kielenkäyttäö on tässä värikästä, Valpon yhteistoiminta natsismin kanssa on värikkäämpää ja ideologia on natsistinen, tottakai.

HA on sis alaansa hyvin perehtynyt, mutta joka tapauksessa vain kirjailija, joka kirjoittaa historiaan sijoittuvasta kirjan. Sen sijaan HA ei ole historioitsija, joka kirjoittaa kirjaa. Se selittää HA:n ylilyönnit. Näiden kirjalijalle ominaisten virheiden pitääkin olla siinä, missä ne ovat. Tämän täytyy myös suomalaisten, ottaa huomioon HA:ta lukiesa, myös suomalaisten.

Håkan

[Heikki Jansson]

Arnstad kirjoitti: "Ingen debatt." Ruotsalais-suomalainens sanakirja antaa sanalle ingen merkityksen "ei mikään, ei kukaan, ei yksikään, ei ainoakaan, ei mitään". Sana siis tarkoittaa, ettei yhtään poikkeusta ollut, esim. ingen överlevde.

Tällainen Arnstadin tyyli nimenomaan on...

Arnstadtin kirja Ruotsin ulkoministeristä nimeltään ”Spelaren Christian Günther (2006)” rakentuu pääasiassa ulkomaisista teoksista saadun materiaalin varaan – muu keskustelu Suomessa oli tyrehtynyt ja Korhosen Barbarossa-suunnitelma jylläsi. Sama aineisto on Arnstadtilla ollut tietysti käytössään kirjoittaessaan uusimman kirjansa ”Skyldig till skuld (2009)” (tark. Arnstadtin lähdeaineistosta ks. esim. Jokisipilä: ”Naivia ruotsalaista lyötiin ajopuulla päähän” (tämän blogikirjoitus, joulukuu 2007). Arnstadtin käyttämistä lähdeteoksista on syytä mainita Arvo Korhosen (Barbarossa-suunnitelman tekijä), C.L. Lundinin, Hans Peter Krosbyn ja Anthony Uptonin teokset kuten myös prof. Mauno Jokipiin ”Jatkosodan synty”-teos. Mahd, myös E.F. Ziemken teos sisältyi aineistoon. Ajopuuteoriaa koskeva kylmän sodan aikainen keskustelu sisältyi siis Arnstadtin lähdeaineistoon. Olennaisilta osiltaan se rakentui ulkomaisten keskustelijoiden varaan. Useita täkäläisiä oli myös, esim. K.J. Mikola,, Eero Kuussaari jne., mutta heidän merkityksensä oli rajallinen.

Samainen aineisto on Arnstadtilla tietystikin ollut ainakin mielessään tämän kirjoittaessa viime kuun alkupuolella itselleen muistiinpanoja tulevaa esitelmäänsä varten.

Näihin muistiinpanoihinsa Arnstadt on siis merkinnyt, kuten on jo todettu, ohjeet itselleen tulevaa esitelmätilaisuutta varten mm. kirjoittamalla:
”både militärt och politiskt! (förklara) – (eli suomeksi: sekä sotilaallisesti että poliittisesti! (selitä))”.

Edelleen Arnstadt on merkinnyt esitelmää varten tolppina muistiinpanorunkoonsa muun muassa (runko käsittää monta sivua) sanat:

”Kylmä sota” ja ”Istukaa paikoillanne veneessä!” sekä ”Ei keskustelua.” Myös lause ”Kritiikki toimintaa 1941-1944 vastaan käsitetään stalinismiksi ” kuuluu tolppiin.

Näillä sanoilla on tietysti oma merkityksensä Arnstadtille niiden ollessa tämän muistiinpanoja. Emma-Liisa lukee nyt kuin paholainen raamattua näitä tolppia. Tolppa on nyt muuttunut, se ei ole enää muistin tueksi tehty muistiinpano, vaan kirjailija Henrik Arnstadtin julkisuudelle kirjoittama kannanotto.

Emma-Liisan tolppia koskevan tulkinnan mukaan Arnstadt on esittänyt, että:

”Suomessa ei ole vuosina -48 - -91 lainkaan keskusteltu Suomen toiminnasta vuosina 1941-4”.

Niinpä. Tulkinta muuttui ja tulkittava sen myötä. Pesuveden mukana menee kaikki muukin, lapsi, vesi ja kai astiakin. Menee Korhonen, Lundin, Upton, Krosby, ehkä Ziemke ja menee myös Mauno Jokipii. Koko ajopuukeskustelu menee sen sileän tien – puoli vuosisataa historiankirjoitusta - eikä siksi kukaan vakavissaan tietenkään usko Emma-Liisan teoriaan Arnstadtin tolpista tämän muka vakavasti otettavana kannanottona. Tolppa on itseään varten kirjoitettu muistiinpano eikä kannanotto eikä sellaiseksi tarkoitettukaan.

[Jussi Jalonen]

Puhtaasta uteliaisuudesta, oliko teillä mahdollisesti jonkin sortin vuoronvaihto nimimerkki "nylanderin" kanssa?

Miksi sinä tutkija Jalonen vielä vedät sivullisia mukaan purkaessasi aggressioitasi?

Minä puran aggressioitani? Siis tässä viestiketjussa? Nyt muuten räjähti lisäksi varsovalaisen naapurinikin ironiamittari, ja se oli sentään neuvostovalmisteisena armeijan ylijäämäkappaleena melkoista patarautaa.

Mutta kun nyt kerran tulit kysyneeksi, niin moinen ajatus juolahti aivan vain sattumalta mieleeni tästä taannoin kirjoittamastasi viestistä, jossa tulit kuvailleeksi tuota mainittua yksilöä peräti "terävien analyysien kirjoittajaksi". Olen seurannut hänen teräviä analyysejään tässä viestiketjussa suurella kiinnostuksella ja erityisesti ihailin tuota hänen stalinismi-letkautustaan. Mitäpä itse tuumaat? Mieshän on vallan toisenlainen kuin ne täällä tavallisesti päivystävät aggressiiviset ja räyhäävät jätkät, joilla ei ole mitään sosiaalisia käytöstapoja.

Olin nuorena miehenä jonkin aikaan töissä tuolla Satakunnan puolessa. Jouduin siellä melkein viranomaisvoimin taltuttamaan erästä aggressiivista nuorukaista, jolla muistaakseni oli samantapainen (en toki väitä että sama) nimi kuin sinulla. Arvuuttelen tässä "puhtaasta uteliaisuudesta", mahdatkos olla peräti samaa sukuakin?

Oletko nyt ihan varma, että "aggressiivinen" on oikea ilmaisu? Ehkäpä kyseinen nuorukainen, viitatakseni jälleen kerran tuohon linkittämääni viestiin, muodosti vain keskustelun laajetessa rohkeasti ja rehellisesti kantaansa kiistan alkuperäisen asian perusteella? Tiedäthän, ei siis vilkuillut sitä, kenen henkilön mielistelystä hänelle itselleen mahdollisesti koituisi suurin hyöty?

Sukunimeni on tosiaan Satakunnassa hyvin yleinen, varsinkin Rauman seudulla. Itse olen kylläkin niitä Huittisten suunnalta olevia. Mutta myönnän toki, että oli asiatonta kytkeä sinut tähän diskurssiin, ja tunnustan vilpittömästi tosiaankin menetelleeni kohdallasi aiheettomasti ja väärin.

Tyydyn jatkamaan Janssonin säkenöivän debatoinnin ihailemista etäältä.



Cheers,

J. J.

[Emma-Liisa]

Arnstadtin käyttämistä lähdeteoksista on syytä mainita Arvo Korhosen (Barbarossa-suunnitelman tekijä), C.L. Lundinin, Hans Peter Krosbyn ja Anthony Uptonin teokset kuten myös prof. Mauno Jokipiin ”Jatkosodan synty”-teos. Mahd, myös E.F. Ziemken teos sisältyi aineistoon. Ajopuuteoriaa koskeva kylmän sodan aikainen keskustelu sisältyi siis Arnstadtin lähdeaineistoon. Olennaisilta osiltaan se rakentui ulkomaisten keskustelijoiden varaan. Useita täkäläisiä oli myös, esim. K.J. Mikola,, Eero Kuussaari jne., mutta heidän merkityksensä oli rajallinen.

Tuohan koskee (Mauno Jokipiitä lukuun ottamatta) vain 60-lukua, silloin ulkomaisten tutkijoiden osuus oli suuri. Jo Krosbyn teos sai Suomessa paremman vastaanoton, Meinanderin mukaan (Den nödvändiga grannen) siksi että tilanne oli vakiintunut Kekkosen uudelleenvalinnan myötä.

Vuonna 1978 Jokipii ja Ohto Manninen kiistelivät HAikissa siitä, tapahtuiko ratakiseva käänne joulukuussa 1940 vai tammikuussa 1941. Siis oikeastaan jo detaljista.

Oman muistikuvani mukaan Korhosen ajopuu oli upotettu jo paljon aiemmin.

Mutta joka tapauksessa: oikea ilmaisu ei ole "ingen debatt" vaan "livlig/hetsig debatt". Sillä harvasta asiasta on keskusteltu yhtä paljon. (Sinänsä keskusteluun kuuluu erimielisyys.)

PS. Vaikkei Arnstad osaakaan suomea, niin hänellä olisi ollut mahdollisuus tutustua Suomen ruotsinkielisiin lehtiin. Esim. Hbl:ssa oli aikoinaan Johannes Salmisen aikaansaama debatti Koskenniemen Saksa-suhteista.