Voiko menneisyyteen takertuminen estää paremman tulevaisuuden?

[Vetehinen]

Vasemmistokortin heitto tässä vaiheessa kuvastaa jo argumentaation epätoivoa. Sitäpaitsi, jos kerran katsot, että puolustamme 1800-luvun ylempien luokkien sortovaltaa, niin kuinka ihmeessä tämä voi olla vasemmistolaista? - Jos olisin ilkeä, voisin väittää että olisit itse suomenkielisten suurtalonpoikien ja rusthollarien eli yhden kapean luokan asialla.

En argumentoi vasemmistolaisuuden avulla. Olen vain mielestäni havainnut yhteyden.

Yhteys ruotsalaisen eliitin etuoikeuksien ja vasemmiston välillä näkyi mm 1900-luvun alun tapahtumissa.

Suomenkielisten ihmisoikeudet koskivat yhtä lailla suomalaisia työläisiä ja maattomia kuin suomalaisia talonpoikia ja porvareita. Oikeuksien käsittäminen suurtalonpoikien asiaksi on vaikuttaa vasemmistolaiselta ajattelta.

Tahdon vain esittää, että 1800-luvun tapahtumista omaavasi kuva on vääristynyt ja yksipuolinen. Ei ole hyviä ja pahoja, roistoja tai sankareita, on vain ihmisiä.

On vain ihmisiä, on mielestäni liiallinen yksinkertaistus.

Ei ollut vain ihmisiä vaan oli ideologioita, valtaa ja alistamista. Ei pelkästään Suomessa vaan monessa muussakin maassa, eikä ole tapana selittää hirviöitä vain ihmisiksi.

Suomen suurruhtinaskunnan ruotsalaisen hallinnon suomalaisen enemmistön sorrossa oli kyse järjestelmästä.

[Emma-Liisa]

Suomenkielien kirjallisuus kiellettiin vuonna 1850 ja vuonna 1870 Freudenthal alkoi julkaista Vikingen-lehteään.

Kyse on samasta aikakaudesta.

Ja pöh. Edellinen kuuluu Nikolai II:n taantumuskauteen, jälkimmäinen tapahtui sen jälkeen kun fennomanian voittokulku oli alkanut.

Suomenkielisen kirjallisuuden kiellossa oli näppinsä pelissä Suomen ruotsalaisella hallinnolla. Kirjoitin siitä vähän aikaa sitten.

Mutta et perustellut.

ZSitä paitsi, miten tämä liittyy Freudenthaliin, joka oli silloin koulupoika?

[Vetehinen]

Suomenkielisen kirjallisuuden kiellossa oli näppinsä pelissä Suomen ruotsalaisella hallinnolla. Kirjoitin siitä vähän aikaa sitten.

Mutta et perustellut.

ZSitä paitsi, miten tämä liittyy Freudenthaliin, joka oli silloin koulupoika?

Perusteluista mainitsin jo aikaisemmin, että Yrjö Nurmio tulee kirjassaan Taistelu suomen kielen asemasta siihen johtopäätökseen, että ruotsalaisten näpit olivat pelissä.

Freudenthal ei keksinyt rotuoppia ympäröivästä yhteiskunnasta irrallaan vaan omaksui ruotsalaisen ajatusmaailman ja kehitti siltä pohjalta omaa versiotaan rotuopista. Tai oikeammin sanoisin niin, ettei hän kehittänyt omaa oppia, vaan toimi rotupropagandan levittäjänä.

Muistaakseni Snellman mainitsi ruotsalaisten rotuajattelusta jo ennen Freudenthalin syntymää, joka myös todistaa opin olemassa olosta ennen Freudenthalia ja että Freudenthal oli lähinnä rotuopin popularisoija ja kiihottaja.

[Emma-Liisa]

Suomenkielisten ihmisoikeudet koskivat yhtä lailla suomalaisia työläisiä ja maattomia kuin suomalaisia talonpoikia ja porvareita.

Ihanko totta fennomaanit ajoivat lakko-oikeutta ja vastustivat torppareiden häätöjä?

[Klaus Lindgren]

Vetehisen näkemykset 1800-luvun kielitaisteluista ja niiden syistä vaatinevat taas muutaman oikaisun. Ensinnäkin ”ruotsalaisten suomiviha” on asia, jota on itse asiassa hyvin vaikea löytää 1800-luvun aikalaislähteistä – olen jopa yrittänyt, laihoin tuloksin. Fennomaanit toki omassa poliittisessa retoriikassaan julsitivat kaikkien vastustajiensa vihaavan suomalaisuutta, mutta lähinnä vain omaa sanomaansa tehostaakseen. Edes Freudenthalin ei kyllä voi sanoa ”vihanneen” suomalaisuutta, pikemminkin pelänneen sen mahdollista nousua.

Mitä Freudenthalin oppeihin on tulee, hänen näkemyksensä ruotsinkielisten ylivallasta eivät koskaan saaneet mitään laajaa kannatusta ruotsinkielisten keskuudessa, miehen omaksikin pettymykseksi. Ensinnäkin vanha aristokraattis-konservatiivinen eliitti, kuten vaikkapa juuri Casimir von Kothen, vastusti svekomaaneja aivan yhtä vimmatusti kuin fennomaanejakin. Toiseksi liberaalit kannattivat suomen kielen edistämistä, mutta ilman valtiovallan ”keinotekoista” väliintuloa, toisin sanoen suomen kielen tuli omin avuin nousta sille kuuluvaan asemaan. Niin, ja sitten varsinaiset viikingitkin totesivat kyllä aika pian, että suomen kieli tulee nousemaan joka tapauksessa, halusivat ruotsinkieliset sitä tai eivät. Näin linjaksi tuli lopulta ruotsin kielen asemien turvaaminen. Suomen kielen asemien parantuessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kyse oli aina vain vähemmän ylivallan turvaamisesta ja yhä enemmän vähemmistökielen turvaamisesta.

Ja tosiaankin, kun Freudenthal aloitti toimintansa 1850-luvun puolenvälin kieppeillä, suomen kielen käyttö oli taas aivan sallittua, eikä sitä paitsi Freudenthalilla ollut mitään yhteyksiä maata silloin hallinneeseen aristokraattieliittiin. Sen sijaan hän sai ruotsalaisuusherätyksensä ihan oikeasti siitä, että innokkaimmat fennomaanit povailivat ruotsin kielen katoavan joskus kokonaan Suomesta.

Vetehinen tuo esille suomalaisten sukujen nimenvaihdot. Hän on aivan oikeassa siinä, että kyseiset suvut halusivat näin julkisesti identifioitua suomenkielisyyteen ja kieleen sidoottuun etnisyyteen. Hänen hakiessaan syitä tähän hän ilmeisesti arvelee syyksi näiden sukujen suomenkielisiä juuria. Tämä teoria toimii vain siltä osin, että ne suvut, jotka tosiaan vaihtoivat kielensä ja usein (ei aina) nimensäkin suomalaisiksi, olivat monesti hyvin tietoisia siitä, että heidän sukunsa juuret olivat suomenkielisessä rahvaassa. Sen pidemmälle tämä teoria ei toimikaan. Ensinnäkin kaikkien fennomaanisukujen juuret eivät suinkaan olleet suomenkielisessä rahvaassa, vaan vaikkapa Ingman-Ivalo -suvun juuret ovat ruotsinkielisellä Uudellamaalla, nykyisen Raaseporin alueella, Hjeltien juuret ulottuvat Saksaan ja Svinhufvudien Keski-Ruotsiin, muutamia mainitakseni. Edelleen on huomattava, että monien ruotsinkielisinä pysyneiden sukujen juuret olivat aivan yhtä lailla suomenkielisessä rahvaassa kuin kieltään vaihtaneidenkin sukujen juuret. Niin, ja monissa suvuissa osa jäsenistä vaihtoi kielensä, osa taas ei. Tällaisia ovat vaikkapa Neoviukset, joista osa vaihtoi nimensä Nevanlinnaksi tai Kihlmanit, joista osa muuttui Kairamoiksi, osa ei. Joten päädmme siihen, että fenomaaniset aatteet saattoi omaksua kuka hyvänsä, olivat ne juuret missä hyvänsä. Omissa tutkimuksissani olen päätynyt hakemaan syitä yhteiskunnan yleisestä muutoksesta ja sen mukanaan tuomista muutoksista säätyläistön ja rahvaan välisissä suhteissa. Yhteiskunnan muuttuessa tarvittiin uudenlaista, kansakuntaan ja kansallisuuteen perustuvaa solidaarisuutta aiemman säätysidonnaisen hallitsijauskollisuuden rinnalle ja sittemmin sijasta, ja edelleen varakkaiden talonpoikien, maakauppiaiden ja porvariston noustessa herrasväelle ei enää ollut yhtä lailla eduksi esiintyä omana, kielensäkin puolesta erilaisena ryhmänään kuin aikaisemmin. Näistä on minulta kirjakin tulossa, aikanaan.

Vetehiselle haluan vielä huomauttaa, että suomen kieli voitti tosiaan tuon taistelun jo sata vuotta sitten. Miksi enää miettiä sitä vääryyttä, joka on korjattu jo isoisiemme lapsuudessa? Jos haluamme etsiä omasta menneisyydestämme tuoreempia kielellisen sorron tapauksia, vastaamme tulee hakematta saamelaisten asema aina 1980-luvulle asti. Saamelaisia eivät sortaneet ruotsin-, vaan suomenkieliset.

[jsn]

Suomenkielisten ihmisoikeudet koskivat yhtä lailla suomalaisia työläisiä ja maattomia kuin suomalaisia talonpoikia ja porvareita. Oikeuksien käsittäminen suurtalonpoikien asiaksi on vaikuttaa vasemmistolaiselta ajattelta.

Miksi sitten esität vain rusthollareiden tai ruotsinkielisten fennomaanien esittämiä poliittisia palopuheita, vieläpä irrallaan niiden asiayhteydestä, etkä paneudu suomenkielisten työläisten, maattomien, talonpoikien ja porvareiden oloihin?

Yhteys ruotsalaisen eliitin etuoikeuksien ja vasemmiston välillä näkyi mm 1900-luvun alun tapahtumissa.

Tarkoitat ilmeisesti, että koska SDP pyrki ottamaan etäisyyttä kielitaisteluun, se tehtiin ruotsinkielisten etuoikeuksien turvaamiseksi. Väitteesi kohottanee kenen tahansa lukijan kulmakarvoja. Mielenkiintoista tulee olemaan, miten tämän perustelet.

On vain ihmisiä, on mielestäni liiallinen yksinkertaistus.

Ei ollut vain ihmisiä vaan oli ideologioita, valtaa ja alistamista. Ei pelkästään Suomessa vaan monessa muussakin maassa, eikä ole tapana selittää hirviöitä vain ihmisiksi.

Ihmisyyteen kuuluu ahneus, pikkumaisuus, vallanhalu ja pyrkimys toisten alistamiseen. Hirviöitä sen sijaan tietääkseni on vain saduissa.

[Veikko Palvo]

Jos haluamme etsiä omasta menneisyydestämme tuoreempia kielellisen sorron tapauksia, vastaamme tulee hakematta saamelaisten asema aina 1980-luvulle asti. Saamelaisia eivät sortaneet ruotsin-, vaan suomenkieliset.

Rotuopit näyttäisivät 1800-luvulla olleen ei-poliittista ja tieteellistä tutkimusta? Väinö Lassilakin http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Lassila
kaiveli 1920-luvulla Inarin hautausmaasaarella mitaten kalloja ja päätteli saamelaisten olevan alempiarvoista rotua.
Mutta 1935 Lassila oli muuttanut rotuoppejaan tultuaan Ihmisoikeuksien Liiton
( 1935 - 1939 ) pääsihteeriksi ja liitto keräsi nimiä kuolemanrangaistusta vastaan, vaikkei Suomessa kuolemanrangaistusta ollutkaan. Lassilan kirjoitetaan olleen natsien rotuoppien vastustaja Suomessa, mutta "alempiarvoisen" saamelaisrodun suhteen hänen ei nykyisin kirjoiteta mieltään muuttaneen.
lis.7.4
Väinö Lassila oli perustamassa 1932 ja myös johtamassa Lapin Sivistysseuraa.
lähdetieto: Erkki Pääkkönen, väitös 2008, isbn 978-952-484-267-9
Saamelainen etnisyys ja pohjoinen paikallisuus

Veikko Palvo

[jsn]

Rotuopit näyttäisivät 1800-luvulla olleen ei-poliittista ja tieteellistä tutkimusta? Väinö Lassilakin http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Lassila
kaiveli 1920-luvulla Inarin hautausmaasaarella mitaten kalloja ja päätteli saamelaisten olevan alempiarvoista rotua.

Vielä ennen sotia ja pitkään sen jälkeenkin kansakoululapsille opetettiin maantieteen kirjassa, miten "suomalaiset" jakautuivat kahteen eri rotuun: pohjoismaiseen ja itäbalttilaiseen ja kuinka rotusekoitusta oli paljon tavattavissa. Lähestymistapa muidenkin maiden ja kansojen kuvaamiseen oli korostetun rotukeskeinen. Alakoulun materiaali heijasteli kouluhallituksen näkemyksiä, jotka taas heijastelivat maan tiede-elämän eliitin näkemyksiä. 1800-luvulla rotuajattelu edusti tieteen huippua, vähän kuin biogenetiikka nykyään.

Nykyajan lääkärit saattavat kirjoittaa potilaskertomukseen kuin vahingossa tämän rodun. Moni potilas on ollut ihmeissään, mikä ihmeen "kaukasidi" hän voi olla, kun on aina pitänyt itseään suomalaisena. Nimitys "Caucasian" tullee lääketieteilijöiden amerikkalaisesta koulutusmateriaalista. Se kun on siellä poliittisesti korrektimpi nimitys kuin "white". Katsoisin, että nuori intellektuelli Freudenthalkin ammensi oman aikansa akateemisesta keskustelusta, eikä suinkaan suomalaisista olosuhteista.

[Vetehinen]

Suomenkielisten ihmisoikeudet koskivat yhtä lailla suomalaisia työläisiä ja maattomia kuin suomalaisia talonpoikia ja porvareita.

Ihanko totta fennomaanit ajoivat lakko-oikeutta ja vastustivat torppareiden häätöjä?

Minun mielestäni suomen kielen käyttöönotto Suomen hallinnossa ja kouluissa oli myös suomenkielisten torpparien, renkien, työläisten ja piikojen edun mukaista.

[jsn]

Minun mielestäni suomen kielen käyttöönotto Suomen hallinnossa ja kouluissa oli myös suomenkielisten torpparien, renkien, työläisten ja piikojen edun mukaista.

Varmasti siitä oli heille hyötyä. Mutta tärkein suhde eli suhde työnantajaan/isäntään ei siitä vielä välittömästi muuttunut miksikään. Varsinkin jos molemmat puhuivat suomea. Tietysti voidaan kysyä, missä määrin suomen kielen käytön ja suomenkielisen koulutuksen laajentaminen teki alisteisista ryhmistä tietoisia yhteiskunnallisista epäkohdista. Tällainen vaikuttaa kuitenkin vasta vuosikymmenien päästä, lähinnä seuraavassa sukupolvessa. Samaan aikaan sosiaalinen suhdekin oli muuttunut ja kärjistynyt.

[Vetehinen]

Vetehisen näkemykset 1800-luvun kielitaisteluista ja niiden syistä vaatinevat taas muutaman oikaisun. Ensinnäkin ”ruotsalaisten suomiviha” on asia, jota on itse asiassa hyvin vaikea löytää 1800-luvun aikalaislähteistä – olen jopa yrittänyt, laihoin tuloksin.

Suomiviha ilmenee useissa aikalaiskuvauksissa, joita olen kopioinut tähän ketjuun ja erääseen aikaisempaan. Lisäksi suomiviha näkyy ruotsalaisen hallinnon suomen kielen käytön estämisenä kouluissa ja hallinnossa.

Myöhemmin 1900-luvun alussa suomiviha sai muita konkreettisia muotoja, kuten suunnitelmat suomalaisten muuton estämiseksi, kampanja maan suomalaisille myynnin estämiseksi ja ruotsalaisten autonomiapyrkimykset ja monia muita.

Minusta ei ole mitään hankaluutta löytää ruotsalaisten suomivihaa, mutta toki tajuan sen, etteivät kaikki halua löytää.

Mitä Freudenthalin oppeihin on tulee, hänen näkemyksensä ruotsinkielisten ylivallasta eivät koskaan saaneet mitään laajaa kannatusta ruotsinkielisten keskuudessa, miehen omaksikin pettymykseksi.

Mies on kuitenkin RKP:n ns henkinen isä, joka minusta kertoo aivan päinvastaista kuin mitä sinä kirjoitat.

Näin linjaksi tuli lopulta ruotsin kielen asemien turvaaminen.

Kyse ei tietenkään ole mistään ruotsin kielen aseman turvaamisesta, vaan ruotsin kielisten asemien turvaamisesta ja turvaaminen tarkoittaa etuoikeuksien pysymisen varmistamista, jossa ruotsalaiset ovat onnistuneet loistavasti.

Vetehinen tuo esille suomalaisten sukujen nimenvaihdot. Hän on aivan oikeassa siinä, että kyseiset suvut halusivat näin julkisesti identifioitua suomenkielisyyteen ja kieleen sidoottuun etnisyyteen. Hänen hakiessaan syitä tähän hän ilmeisesti arvelee syyksi näiden sukujen suomenkielisiä juuria. Tämä teoria toimii vain siltä osin, että ne suvut, jotka tosiaan vaihtoivat kielensä ja usein (ei aina) nimensäkin suomalaisiksi, olivat monesti hyvin tietoisia siitä, että heidän sukunsa juuret olivat suomenkielisessä rahvaassa. Sen pidemmälle tämä teoria ei toimikaan. Ensinnäkin kaikkien fennomaanisukujen juuret eivät suinkaan olleet suomenkielisessä rahvaassa, vaan vaikkapa Ingman-Ivalo -suvun juuret ovat ruotsinkielisellä Uudellamaalla, nykyisen Raaseporin alueella, Hjeltien juuret ulottuvat Saksaan ja Svinhufvudien Keski-Ruotsiin, muutamia mainitakseni.

Kirjoittaessani ruotsalaisen sukunimen vaihtamisesta suomalaiseksi sen vuoksi, että suvussa olisi tietoisuus suomalaisesta alkuperästä arvasin, että joku tulee esittämään vastaväitteen, jota hän tulee perustelemaan esimerkillä ulkomaalaisesta nimen vaihtajasta.

Yhteiskunnan muuttuessa tarvittiin uudenlaista, kansakuntaan ja kansallisuuteen perustuvaa solidaarisuutta aiemman säätysidonnaisen hallitsijauskollisuuden rinnalle ja sittemmin sijasta, ja edelleen varakkaiden talonpoikien, maakauppiaiden ja porvariston noustessa herrasväelle ei enää ollut yhtä lailla eduksi esiintyä omana, kielensäkin puolesta erilaisena ryhmänään kuin aikaisemmin. Näistä on minulta kirjakin tulossa, aikanaan.

Tarvittiin!? Kuka tarvitsi?

Juttu joka perustuu passiiviin, on mielestäni heppoinen heitto.

Maailma on kuitenkin täynnä aktiivisia tekijöitä eikä vakavasti otettavaa historiaa voi mielestäni kirjoittaa passiivissa.

Vetehiselle haluan vielä huomauttaa, että suomen kieli voitti tosiaan tuon taistelun jo sata vuotta sitten. Miksi enää miettiä sitä vääryyttä, joka on korjattu jo isoisiemme lapsuudessa? Jos haluamme etsiä omasta menneisyydestämme tuoreempia kielellisen sorron tapauksia, vastaamme tulee hakematta saamelaisten asema aina 1980-luvulle asti. Saamelaisia eivät sortaneet ruotsin-, vaan suomenkieliset.

Mielestäni kipeääkin tekevistä historian tapahtumista on keskusteltava. Olet jo monta kertaa ilmoittanut, että toivot, ettei ruotsalaisen hallinnon toimista pidä mielestäsi keskustella. Olen toista mieltä. Siitä juuri on keskusteltava, joka on vaikeaa joillekin.

Esitän vastakysymyksen: miksi ylipäänsä historiasta kannattaa keskustella?

Oma vastaukseni omaan kysymykseeni on, että ainakin Suomen suurruhtinaskunnan suomalaisten sorto selittää osaltaan nykyajan valtion ja kuntien hallinnon toimia. Yksi ajankohtainen ilmenemismuoto on eräiden maahanmuuttajien esittämät vaatimukset samanlaisista etuoikeuksista kuin on suomenruotsalaisilla.

Saamelaisten kohtaamasta sorrosta Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Neuvostoliitossa minulla ei ole kuin pintapuolinen käsitys, jonka mukaan saamelaisten kohtelu oli parhainta Suomessa.

[Vetehinen]

Suomenkielisten ihmisoikeudet koskivat yhtä lailla suomalaisia työläisiä ja maattomia kuin suomalaisia talonpoikia ja porvareita. Oikeuksien käsittäminen suurtalonpoikien asiaksi on vaikuttaa vasemmistolaiselta ajattelta.

Miksi sitten esität vain rusthollareiden tai ruotsinkielisten fennomaanien esittämiä poliittisia palopuheita, vieläpä irrallaan niiden asiayhteydestä, etkä paneudu suomenkielisten työläisten, maattomien, talonpoikien ja porvareiden oloihin?

Kyllä suomenkielen heikko asema ruotsalaisen hallinnon aikana koski jokaista suomalaista.

Rikkaalla suomalaisella talonpojalla ja porvarilla saattoi olla varaa käännättää asiakirjat ruotsiksi, mutta köyhällä tuskin oli, ja hän saattoi jäädä tyystin oikeuden ulkopuolelle. Todennäköisesti ruotsinkielellä toimivaa hallintoa on käytetty häikäilemättömästi hyväksi niitä vastaan, joilla ei ole ollut varaa hoitaa asioitaan ruotsiksi.

Esitin aikaisemmin, että 1800-luvun ruotsalaisen hallinnon toimet vaikuttivat osaltaan sisällissodan syntyyn 1918.

Tässä on hiukan lisävalaistusta:

"Suurena esteenä kunnallisten asiain kehittämiselle ja varsinkin vähäosaisen kansanosan sosiaalisten olojen parantamiselle oli se epäoikeudenmukaisuus kunnallisvaaleissa, että äänestäjien äänimäärä oli riippuvainen veroäyrien luvusta eli siis äänestäjien varallisuudesta. Olojen nurinkurisuus käy ilmi siitä, että Helsingissä, jossa vuonna 1900 oli noin 47000 suomenkielistä ja 39000 ruotsinkielistä asukasta, ruotsalaiset saivat valtuusmiesvaaleissa kaikki 48 sijaa, joista he vapaaehtoisesti jättivät suomalaisille muutamia paikkoja määräten samma suomalaistenkin edustajat kysymättä näiltä, keitä he edustajikseen halusivat. Valtuusojen ja kunnallisten virastojen kielenä oli ruotsi. Sama virallinen kieli oli Viipurissa, jossa oli 27000 suomenkielistä ja 3000 ruotsinkielistä sekä Porissa, jossa vastaavat luvut olivat 7500 ja 1500.

Seurauksena siitä, että ruotsalainen yläluokka oli estänyt alemmat kansankerrokset osallistumasta valtiolliseen ja kunnalliseen elämäään ja valvomaan etujaan oli, että vielä vuosisadan vaihteessa työväen sosiaaliset ja taloudelliset olot maaseudulla ja kaupungeissa olivat ylen huonot."

Lähteenä on Kivikataja: Sortovuosien tapahtumia.

Yhteys ruotsalaisen eliitin etuoikeuksien ja vasemmiston välillä näkyi mm 1900-luvun alun tapahtumissa.

Tarkoitat ilmeisesti, että koska SDP pyrki ottamaan etäisyyttä kielitaisteluun, se tehtiin ruotsinkielisten etuoikeuksien turvaamiseksi. Väitteesi kohottanee kenen tahansa lukijan kulmakarvoja. Mielenkiintoista tulee olemaan, miten tämän perustelet.

Tässä on yksi episodi kuvattuna."Kagaali sai kannatusta ylioppilailta ja työväeltä, jonka monet myöhemmin tunnetut eturivin miehet, kuten O. Tokoi, Y. Sariola ja Yrjö Mäkelin, toimivat kagaalin palkkaaminan agitaattoreina työväen keskuudessa ja ajoivat samalla kagaalin kustannuksella omia pyrkimyksiään, jotka vähän myöhemmin johtivat ruotsalaisen yläluokan valta-aseman kukistumiseen."

Kagaali oli eräiden ruotsalaisten asevelvollisuuden vastustamiseksi perustama salainen järjestö. Järjestöön liittyi myöhemmin monia nuorsuomalaisia.

[jsn]

Esitän vastakysymyksen: miksi ylipäänsä historiasta kannattaa keskustella?

Oma vastaukseni omaan kysymykseeni on, että ainakin Suomen suurruhtinaskunnan suomalaisten sorto selittää osaltaan nykyajan valtion ja kuntien hallinnon toimia. Yksi ajankohtainen ilmenemismuoto on eräiden maahanmuuttajien esittämät vaatimukset samanlaisista etuoikeuksista kuin on suomenruotsalaisilla.

Saamelaisten kohtaamasta sorrosta Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Neuvostoliitossa minulla ei ole kuin pintapuolinen käsitys, jonka mukaan saamelaisten kohtelu oli parhainta Suomessa.

Kuitenkin Suomi antoi viimeisenä pohjoismaana virallisen vähemmistöstatuksen, ILO:n alkuperäiskansoja koskevaa sopimusta ei ole vieläkään ratifioitu maanomistuskiistan takia. Asia on ollut äärimmäisen kiusallinen ja hankala ratkaista.

Alat vähitellen raottaa verhoa ja paljastaa, miten "ruotsalaisuuden taakka" mielestäsi estää tulevaisuutemme. Ruotsinkielisten asema siis tarjoaa ennakkotapauksen maahanmuuttajaryhmien vaatimuksille. "Pelkosi" lienee realistinen vain muutaman maahanmuuttajaryhmän osalta.

Se, miksi historiallinen vähemmistö on jotenkin etuoikeutetumpi kuin moninverroin suurempi maahanmuuttajavähemmistöryhmä, ei kieltämättä ole mikään helppo kysymys. Samalla perusteella saamelaisten saama ryhmäautonomia on siis ehdottoman epäoikeudenmukaista, koska he ovat pieni vähemmistö mm. venäläisiin verrattuna.

Tarjoat siis turvaksi monikulttuurisuuden uhalta yksikielistä Suomea, jossa kaikkien on tasapuolisesti opittava ja käytettävä suomea. Nykyaikana tällaiseen siirtyminen ei ole sekään ongelmatonta ja asettaisi Suomen kovin outoon valoon. Myös EU ja YK:N sopimukset sisältävät tiettyjä vähemmistöoikeuksia. Perinteisesti tiukan yksikieliset Ranska, Espanja ja Italia ovat jo aikaa sitten muuttaneet linjaansa historiallisiin vähemmistökieliinsä nähden. Samoin Britanniassa historiallisten vähemmistökielten asema on koko ajan vahvistunut ja tuonut poliittista autonomiaa.

[Emma-Liisa]

Tarjoat siis turvaksi monikulttuurisuuden uhalta yksikielistä Suomea, jossa kaikkien on tasapuolisesti opittava ja käytettävä suomea. Nykyaikana tällaiseen siirtyminen ei ole sekään ongelmatonta ja asettaisi Suomen kovin outoon valoon. Myös EU ja YK:N sopimukset sisältävät tiettyjä vähemmistöoikeuksia. Perinteisesti tiukan yksikieliset Ranska, Espanja ja Italia ovat jo aikaa sitten muuttaneet linjaansa historiallisiin vähemmistökieliinsä nähden. Samoin Britanniassa historiallisten vähemmistökielten asema on koko ajan vahvistunut ja tuonut poliittista autonomiaa.

"Yksikielinen Suomi" tarkoittaisi myös esimerkiksi "yksikielistä Venäjää", jossa suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvilla ei olisi mitään oikeuksia.

[Jussi Jalonen]

Oma vastaukseni omaan kysymykseeni on, että ainakin Suomen suurruhtinaskunnan suomalaisten sorto selittää osaltaan nykyajan valtion ja kuntien hallinnon toimia. Yksi ajankohtainen ilmenemismuoto on eräiden maahanmuuttajien esittämät vaatimukset samanlaisista etuoikeuksista kuin on suomenruotsalaisilla.

Mitkäs maahanmuuttajat tai siirtolaisryhmät tässä mahtavat olla kysymyksessä?

Tietääkseni yksikään maahanmuuttajaryhmä ei ole vaatinut esimerkiksi oman kielensä nostamista toiseksi kansalliskieleksi, mikä olisi "samanlainen etuoikeus kuin suomenruotsalaisilla". Venäjän aseman vahvistamisesta virallisena vähemmistökielenä on kylläkin silloin tällöin keskusteltu.



Cheers,

J. J.