Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Kävin pitkästä aikaa ruotsalaisella Skalman.nu-foruumilla. Suomen osiossa on käyty keskustelua valokuvista, joiden väitetään olevan talvisodasta, mutta jotka eivät ehkä sitten olekaan?

Det finns en berömd bild föreställande en finsk kulsprutegrupp som är ofta återkommand speciellt i engelskspråkig littratur, men även i senaste nummret av Populär historia. Bilden sägs vara från finska vinterkriget, men när man studerar den närmare så blir det problematiskt.

För det första så är det något konstigt med de finska fältmösorna, det är påknäppta tyglappar som används vid fredstida manöver för att visa det vi i Sverige kallar B-styrka. vidare så sitter det en löspluggspipa på kulsprutan.
Mao bilden är en bild från fredstida övning och inte frånvinterkriget. Jag tror den är från 1938 och publicerades i Suomen Kuvalehti.

http://forum.skalman.nu/viewtopic.php?f=71&t=36308

Sikäli kuin minä ymmärrän,niin se ensimmäinen kuva on sotaharjoituksista. Siinä on "keltaisten" ( tunnus lakissa) konekivääri ja todella paukkupatruunan murskaaja piipussa.

Toinen kuva on muistaakseni Talvisodan ajalta, joskin tietysti erikseen kuvausta varten aseteltu.

Satuin lukemaan erästä Talvisodan tapahtumia kuvaavaa teosta. Siinä sattui silmiin tuttu kuva konekivääriryhmästä Lemetin motin vartiossa. Se on se Talvisodan kuva, jonka aitoutta Ruotsissa on epäilty, eli on aito.

Tarkoitatko Ilmo tuota ylempää kuvaa?


Tämä alhaalla näkyvä kuva on myös aika usein esillä, mistähän mahtaa olla peräisin?

Kyllä juuri sitä. Siinä on vanhahkoja reserviläisiä vartioimassa Lemetin mottia Laatokan pohjoispuolella Talvisodan aikana.

Alempi kuva on sotaharjkoituksesta. Aseessa on paukkupatruunanmurskain ja miehillä lakissa keltaisen puolueen tunnus eli he olivat sotaharjoituksen "vihollinen".

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Kyllä juuri sitä. Siinä on vanhahkoja reserviläisiä vartioimassa Lemetin mottia Laatokan pohjoispuolella Talvisodan aikana.

Alempi kuva on sotaharjkoituksesta. Aseessa on paukkupatruunanmurskain ja miehillä lakissa keltaisen puolueen tunnus eli he olivat sotaharjoituksen "vihollinen".

Asevelvollisuuden aikaisena muistona tuollaisen vanhan ja painavan Maxim-konekiväärin kuvan nähdessäni tulee aina mieleen se, millaiselta sen tuliasema näyttää hämärässä.
Suurin piirtein sama asia kuin jos 60 - 100 watin hehkulamppu välkkyisi!

Sota-aikana kk:n ja sen miehistön on täytynyt olla loistava maali viholliselle.
Tuliasemaa ei ole pystynyt vaihtamaan kovinkaan nopeasti.
Maxim lienee ollut tappokone myös sen miehistölle?

Veikko Palvo

Ilmo Kekkonen kirjoitti:Sota-aikana kk:n ja sen miehistön on täytynyt olla loistava maali viholliselle.
Tuliasemaa ei ole pystynyt vaihtamaan kovinkaan nopeasti.
Maxim lienee ollut tappokone myös sen miehistölle?

Veikko Palvo

Noinhan asia on. Konekiväärit olivat erityisesti Talvisodassa puolustuksen runko heikon tykistön takia. Siksi ne pyrittiin saamaan pois pelistä tulivalmistelussa ja mm. ajamalla paanssarivaunu pesäkkeen eteen. Usein saattoi konekiväärien tuhoutuminen johtaa koko puolustuksen luhistumiseen. Toisaalta ne olivat erittäin tehokkaita jalkaväen hyökkäysten torjunnassa. Yksi enoistani oli Talvisodassa Summassa konekiväärimies ja hän kertoi karmaisevia tarinoita verihuuruisista ruumiskasoista konekivääriaseman edessä.

Konekivääreille oli yleensä vara- ja vaihtoasemat. Miten siirtyminen niihin onnistui, onkin sitten toinen juttu.

Ilmo Kekkonen kirjoitti: Konekiväärit olivat erityisesti Talvisodassa puolustuksen runko heikon tykistön takia.

Heti talvisodan jälkeen aloitettiin Salpa-linjan rakentaminen Suomenlahdelta Jäämerelle. ( Savukoskelta pohjoiseen vain kenttälinnoitettuna )
Olen käynyt muutamalla betonibunkkerilla ja lukenut jonkun tutkimuksen sellaisen teosta ja nykykunnosta.
Betonilinnakkeissa näyttää olleen vain konekivääriasemat, ampumasektorit ristiin.

Bunkkerit ovat ilmeisesti olleet lähinnä suoja- ja majoituskorsuja, jsp-paikkoja jne.?
Kenttälinnoitteet ja juoksuhaudat ympärillä.
Pst-, it- ja kenttätykkiasemia ei näytä olevan.
Suurimman Bunkkerityypin kattovahvuus oli muistaakseni 1,8 m ja seinämä 1,3 m ja teräsbetonia n. 1500 kuutio-m.
Kiviainesta betoniin on tarvittu n. 3000 t ja sementtiä n. 500 t
( säkkeinä tuohon aikaan ? = 10 000 skk ) terästä n. 200 kg/kuutio-m = 300 tonnia.

Ja materiaalikuljetukset on paljolti täytynyt hoitaa hevosilla, traktoreitakin?
Valutyö on kestänyt viikon ajan ja jäähdytysputkistoja massiivivaluissa ei ole tuolloin käytetty.
Valmiissa rakenteissa ei ole kuitenkaan havaittavissa vaurioita ja betonin lujuus on tuon tutkimuksen mukaan yli k-50. ( vertailuna esim. 70-luv. yleisesti käytettiin k-20 ja valmisbetonissa alettiin n. 250 kg/kuutiom. sementtiä korvata siitä 100 kg lentotuhkalla, mikä ei laske lujuutta, mutta säänkestävyys...)
Panssariestekiviä on monin paikoin "louhittu" käsin, päätellen lyhyistä porausjäljistä=
kiilaamalla lohkottu. Ja taaskin kuljetukset tuohon aikaan.

Salpa-linjaa kirjoitetaan olleen rakentamassa 35 - 37 000, onkohan tuo luku yksinomaan siviilityömiesten määrä?
Kenttälinnoitteita ainakin ovat rakentaneet myöskin varusmiehet.
Ja
Salpa-puolustuslinjan, Suomen suurimman yksittäisen rakennustyön, rakentaminen
1940 - 1941 ei näyttäisi myöskään viittaavan revanssihaluihin?
( "Göringin ´neuvo´ Talvisodan aikana, tehkää rauha, saatte myöhemmin korkoineen takaisin" )

Kesäkuussa 1944 Salpa-linjan rakennustöitä jatkettiin ja Heinäkuussa 1944 työvahvuus on ollut 34 000.
Välirauhan jälkeen yli 500 000 sotilaan armeija vetäytyi sekin Salpa-linjalle, mutta 24.9.1944 uusien linnoitteiden rakentamisten aloittaminen on keskeytetty.

Harparskog-linja oli Salpa-linjan http://www.hangonrintama.fi/SUOMI/Harparskog.html
osana sekin 1940 - 1941 Hankoniemelle rakennettuna.

Veikko Palvo