Pro gradu -tutkielma
MODERNIN MYSTIKOT. Teosofian ulottuvuudet Pekka Ervastin ja Eino Leinon maailmankuvissa 1902--1908
HARMAINEN,ANTTI
Humanistinen tiedekunta / Historiatieteen ja filosofian laitos / Historia
Kieli: fin
Laajuus: 151 s.
Kokoteksti: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu04392.pdf
Tiivistelmä:
Tutkielman aiheena on Helena Blavatskyn perustaman teosofisen liikkeen välittämän ideologian kytkökset suomalaisen sivistyneistön maailmankuvaan Pekka Ervastin ja Eino Leinon kirjallisen tuotannon läpi nähtynä. Päätutkimustehtävänä on selvittää, millaisia ratkaisuja teosofia tarjosi Ervastille ja Leinolle jäsentää 1900-luvun alun Suomessa tapahtunutta laajaa yhteiskunnallista ja aatteellista murrosta. Ervastin ja Leinon muodostamalta tasolta on tarkoitus muodostaa yhteyksiä laajempaan, sivistyneistöä koskevaan tasoon.
Päätutkimus jakautuu neljään pienempään kokonaisuuteen. Tarkoituksenani on tutkia teosofian ja kristinuskon vuorovaikutussuhdetta, teosofian liitoksia 1900-luvun alun suomalaiseen nationalismiin, teosofiaa sukupuolieettisenä moraalikoodina sekä teosofian suhdetta kansankuvan murrokseen. Lähdemateriaali koostuu sekä fiktiivisistä että dokumentaarisista aineistoista. Osakysymysten jako ohjaa myös tutkimuksen rakennetta.
Tutkimuksen pääkäsitteet ovat mystiikka ja okkultismi. Näiden käsitteiden vuorovaikutus määrittää analyysin luonnetta. Tutkimuksen lähtöoletuksena toimii ajatus siitä, että suomalainen uususkonnollisuus ja etenkin teosofia on tulkittavissa kontemplatiivista jumalakokemusta, taiteellista intuitiota ja yksilöiden välistä solidaarisuutta korostavan mystiikan käsitteen avulla, sillä nämä piirteet olivat keskeisiä useiden suomalaisten modernisaatioprosessien ja niissä vaikuttaneiden instituutioiden kannalta.
Vuosien 1902−1904 aikana suomalaista teosofiaa värittivät kalevalaishenkinen kulttuurinationalismi sekä laaja-alainen kristinuskon kritiikki. Tutkimuksessa pyritään kuitenkin osoittamaan, ettei teosofia ja sitä tulkinnut sivistyneistö kritiikistään huolimatta halunnut hylätä uskonnollista ajattelua tai korvata sitä materialismilla. Myös kristinusko tuli etenkin Ervastin tapauksessa ennemminkin uudelleenmääritellyksi hylkäämisen sijasta.
Suurlakko toimii rajapyykkinä tutkimuksen kannalta. Sen synnyttämät muutokset heijastuivat myös teosofiaan. Vuodesta 1905 lähtien teosofia pyrki organisoitumaan, mikä näkyi teosofisen kirjoittelun luonteessa. Temaattisesti ajateltuna kansankuvan murroksen ja toisaalta kasvavan individualismin vaatimukset muodostivat vuosien 1905−1908 aikana keskeisimmäm ongelmakentän. Etenkin Leino muokkasi maailmankuvaansa ja siinä vaikuttanutta teosofista ainesta individualistiseen suuntaan. Ervast alkoi kallistua vuoden 1908 aikoihin entistä enemmän kohti salatieteellistä ja okkultistista ajattelua.
Asiasanat:
Teosofia, Eino Leino, Pekka Ervast, aatehistoria