Sivu 1/1

Hannu Laaksonen In Memoriam

Lähetetty: 22.08.10 20:47
Kirjoittaja Tapio Onnela
Kulttuurihistorioitsija Hannu Laaksonen kuoli 3. elokuuta Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Hän oli 55-vuotias, syntynyt 1. kesäkuuta 1955 Turussa.

Hannu Laaksonen vietti lapsuutensa Kakolanrinteessä ja tuli jo kouluaikanaan tunnetuksi Historia-Hannuna, joka hallitsi suvereenisti niin kotikaupunkinsa kuin Rooman vaiheet. Talvella 1969 hän voitti Kirsti Rautiaisen juontaman Tupla tai kuitti -tietokilpailun.

Kouluajan jälkeen Hannu opiskeli Turun yliopistossa pääaineenaan kulttuurihistoria ja kirjoitti pro gradu -tutkielmansa 1982 aiheesta Turun latinankieliset piirtokirjoitukset, jonka Turun maakuntamuseo julkaisi kaksi vuotta myöhemmin. Lukuvuoden 1983–84 Hannu vietti stipendiaattina Baselin yliopistossa ja syventyi uuteen tutkimusteemaansa Pohjois-Afrikan vandaaleihin. Tästä aiheesta valmistui lisensiaatintutkielma vuonna 1991.

Hannu teki pitkän työuran Turun yliopiston palveluksessa. Hän toimi kulttuurihistorian assistenttina 1984–95, vuodesta 1996 ensin ulkomaalaisneuvojana ja koko 2000-luvun kansainvälisten palveluiden tuntiopettajana sekä myös rehtorinviraston tutkijana 2002–04. Kansainväliseen toimintaan Hannulla oli loistavat edellytykset, sillä hän puhui sujuvasti kuutta kieltä. Hannu oli kehittämässä Turun yliopiston kansainvälistä opetusta, luennoi Suomen historiaa ja kulttuuria vaihto-opiskelijoille ja ulkomaisille tutkijoille, opasti yliopiston vieraita ja oli erinomainen Turun museoiden ja kirkkojen esittelijä. Hannu kuului 1980-luvun puolivälistä lähtien myös ympäristönsuojelun, nykyisen ympäristötieteen, tuntiopettajiin. Ihminen ja kulttuuriympäristö -kurssin kuulivat vuosien mittaan sadat opiskelijat. Hannu toimi ympäristöhistorian vastuuopettajana loppuun asti ja korjasi tenttejä vielä sairasvuoteellaan.

Baselin ajasta lähtien Hannu oli suuri Sveitsin ystävä. Hän toimi pitkään Sveitsin Ystävät Suomessa ry:n Turun osaston puheenjohtajana. Yhtä suurta oli rakkaus Italiaan. Hannu opiskeli epigrafiikkaa Roomassa useaan otteeseen ja veti Villa Lantessa kursseja Turun yliopiston opiskelijoille. Kotikaupungissaan hän toimi muun muassa Turkuseuran varapuheenjohtajana, hallituksen jäsenenä ja historiajaoston vetäjänä. Lisäksi hän kuului Turun nimistötyöryhmään ja Turun ammattiopetussäätiön johtokuntaan.

Hannun kynästä syntyi viime vuosina aimo annos Turun historiaa, muun muassa teos Alma mater Aboensis. Turkulaiset koulut ja yliopistot 1200-luvulta itsenäisen Suomen syntyyn (2006) ja Turun historiaa kahdeksalta vuosisadalta (2007).

Intohimo historiaan merkitsi Hannulle paitsi lukemista ja luennoimista myös käsillä tekemistä: hän oli tuttu näky Käsityöläismuseossa ja oli vuosikymmenien koulima armoitettu pikanellin tekijä.

Hannu oli viini-iltojen ehdoton asiantuntija, kulttuurikävelyjen innostunut opas, lennokas luennoitsija, sujuva seurustelija ja hyvä ystävä. Yliopistoyhteisö jää kaipaamaan merkittävää tutkijaansa, Turun historian ja akateemisen elämän innostavaa tuntijaa.

Kari Immonen ja Hannu Salmi

Re: Hannu Laaksonen In Memoriam

Lähetetty: 26.08.10 16:32
Kirjoittaja leehei
En ole saanut tällä viikolla millään pois mielestäni sitä, että Hannu on poistunut keskuudestamme.

Opin tuntemaan Hannun joskus 1970-luvulla, jolloin hän oli pikanellipoikana Käsityöläismuseossa. Olin itse museovartijana Apteekkimuseossa töissä yhdessä Aiju von Schönemanin kanssa. Koska Käsityöläismuseo meni kiinni tuntia ennen kuin meidän museomme, pistäytyi Hannu usein kotimatkalla Apteekkimuseossa kertomassa päivän kuulumiset.

Kun tässä elokuussa olin työmatkalla bussissa 32 / 42, huomasin Humalistonkadulla lipun puolitangossa. En silloin vielä tiennyt, että Hannu oli asunut sillä kadulla. Lippu liehui kauniisti kauniissa kesäsäässä, mutta jostakin syystä - oliko bussi ehkä pysähtynyt liikennevaloihin tai pysäkille - jäin tuijottamaan sitä, sillä se liehui jotenkin erityisen raskaasti kumarrellen. Ajattelin vielä, että huomaavatkohan kiireiset ohikulkijat sitä lainkaan ja että se ei sopinut hellekesän hetkeen keskellä päivää.

Järkytykseni oli suuri, kun tajusin jälkeen päin, että lippu oli ilmeisesti liehunut Hannun muistoksi...