Väitös: Kaakeliuuni tuli Suomeen jo keskiajalla
Lähetetty: 23.08.10 09:46
Kaakeliuuni tuli Suomeen jo keskiajalla
Kaakeliuuni on lähes kaikille suomalaisille tuttu lämmityslaite. Kaakeliuunin varhainen historia on sitä vastoin monelle tuntematon, sillä vanhimmat Suomen kaakeliuunit ovat päätyneet sirpaleina maahan jo lähes 600 vuotta sitten eikä niiden käytöstä ole säilynyt juurikaan kirjallisia lähteitä. Arkeologisten kaivausten ansioista monet näistä sirpaleista ovat kuitenkin päätyneet museoiden kokoelmiin ja lopulta FM Kirsi Majantien väitöstutkimuksen sivuille.
Goottilaistyylinen kovera levykaakeli, jossa on kuvattu ylhäisönuorukainen miekka kädessään. Kulturhistorisches Museum der Hansestadt Stralsund.
Majantien väitöstutkimus on ensimmäinen arkeologisilta kaivauksilta löydettyjä kaakeleita käsittelevä tutkimus Suomessa. Se esittelee kaikki Suomesta löydetyt 1400–1650-luvuille ajoittuvat kaakelit, pohtii niiden käyttöönoton taustoja sekä yhdistää kaakelilöydöt oman aikakautensa kulttuurisiin yhteyksiin. Tutkimus osoittaa, että suomalaiset kaakeliuunit seurasivat oman aikansa eurooppalaisia muotivirtauksia, ne vastasivat käyttäjiensä mukavuudenhaluun sekä heijastivat heidän mielipiteitään.
Kaakeliuunin varhaishistoria sijoittuu 1100-luvun saksankielisiin alppimaihin, joista se levisi aikakauden ylimystön ja saksalaisten hansakauppiaiden välityksellä Itämeren alueelle. Suomeen varhaisimmat kaakeliuunit tulivat tutkimuksessa esiteltyihin arkeologisiin löytöihin perustuvien ajoitusten mukaan 1400-luvun alussa.
Savutonta lämpöä ja poliittisia kannanottoja
Vaikka kaakeliuunin keskeinen tehtävä oli asuntojen lämmitys, niiden käyttöönotto kertoo myös asuntojen asumismukavuuden parantumisesta ja sisustuksen uudistumisesta. Kaakeliuunin lämmitys tapahtui nimittäin seinän läpi kulkeneen aukon kautta, jolloin niiden käyttö ei savuttanut varsinaista asuinhuonetta. Ne myös varasivat pidempään lämpöä kuin niitä edeltäneet lämmityslaitteet.
Varhaisimmat Suomen kaakelit olivat joko tuontitavaroita tai saksalaisten savenvalajien paikan päällä valmistamia ylellisyystuotteita. Ne levisivät keskiajalla ja uuden ajan alussa lähinnä ylimystön linnoihin ja kartanoihin, rikkaiden porvareiden kaupunkitaloihin sekä luostareihin.
Keraamisista laatoista koostuvien kaakeleiden pinnat valjastettiin pian myös erilaisten uskonnollisten ja poliittisten kannanottojen välittäjiksi ja niistä tuli omistajiensa varallisuuden mittareita. Monet upeimmista kaakeliuuneista sijaitsivat halleissa ja saleissa, joissa taloon tulleille vieraille haluttiin esitellä niiden omistajien varallisuutta, muotitietoisuutta sekä uskonnollisia ja poliittisia mielipiteitä.
Keskiajalla kaakeliuunien kaakelit koristettiin Raamatun kertomuksilla ja pyhimysten kuvilla. Uskonpuhdistuksen vaikutuksesta kuvat vaihtuivat uutta uskoa kannattavien ruhtinaiden muotokuviin ja uskonpuhdistuksen sanomaa heijastavien Raamatun kertomusten kuvauksiin.
Majantien varhaisten kaakeliuunien käyttöönottoa käsittelevä tutkimus valottaa näin ollen arkeologisen aineiston analyysin ohella erilaisten yhteiskunnallisten muutosten rantautumista Suomeen keskiajalla ja uuden ajan alussa. Kaakeliuunin savuton lämmitystapa ja sen koristeet heijastavat lisäksi sisustuksessa ja asumismukavuudessa tapahtuneita uudistuksia sekä aikakauden uskomusten, aatteiden ja muodin muutoksia ja uskonnollis-poliittisia valtataisteluja.
---
Lauantaina 28. elokuuta 2010 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Fennicum, luentosali XXV, Henrikinkatu 3) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Kirsi Helene Tellervo Majantien väitöskirja "Muotia, mukavuutta ja mielipiteitä. Kaakeliuuni yhteiskunnallisten muutosten ilmentäjänä keskiajan ja uuden ajan alun Suomessa". Virallisena vastaväittäjänä toimii tohtori Erki Russow (Tallinna Ülikooli Ajaloo Instituut) ja kustoksena professori Jussi-Pekka Taavitsainen.
FM Kirsi Majantie on syntynyt 1969 Vihdissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1988 Naantalin lukiosta. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi 2001 Turun yliopistosta ja toimii siellä tutkijana. Väitös kuuluu arkeologian alaan.
Teksti: Turun yliopiston väitöstiedote
Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa
https://oa.doria.fi/handle/10024/63295
Kaakeliuuni on lähes kaikille suomalaisille tuttu lämmityslaite. Kaakeliuunin varhainen historia on sitä vastoin monelle tuntematon, sillä vanhimmat Suomen kaakeliuunit ovat päätyneet sirpaleina maahan jo lähes 600 vuotta sitten eikä niiden käytöstä ole säilynyt juurikaan kirjallisia lähteitä. Arkeologisten kaivausten ansioista monet näistä sirpaleista ovat kuitenkin päätyneet museoiden kokoelmiin ja lopulta FM Kirsi Majantien väitöstutkimuksen sivuille. Goottilaistyylinen kovera levykaakeli, jossa on kuvattu ylhäisönuorukainen miekka kädessään. Kulturhistorisches Museum der Hansestadt Stralsund.
Majantien väitöstutkimus on ensimmäinen arkeologisilta kaivauksilta löydettyjä kaakeleita käsittelevä tutkimus Suomessa. Se esittelee kaikki Suomesta löydetyt 1400–1650-luvuille ajoittuvat kaakelit, pohtii niiden käyttöönoton taustoja sekä yhdistää kaakelilöydöt oman aikakautensa kulttuurisiin yhteyksiin. Tutkimus osoittaa, että suomalaiset kaakeliuunit seurasivat oman aikansa eurooppalaisia muotivirtauksia, ne vastasivat käyttäjiensä mukavuudenhaluun sekä heijastivat heidän mielipiteitään.
Kaakeliuunin varhaishistoria sijoittuu 1100-luvun saksankielisiin alppimaihin, joista se levisi aikakauden ylimystön ja saksalaisten hansakauppiaiden välityksellä Itämeren alueelle. Suomeen varhaisimmat kaakeliuunit tulivat tutkimuksessa esiteltyihin arkeologisiin löytöihin perustuvien ajoitusten mukaan 1400-luvun alussa.
Savutonta lämpöä ja poliittisia kannanottoja
Vaikka kaakeliuunin keskeinen tehtävä oli asuntojen lämmitys, niiden käyttöönotto kertoo myös asuntojen asumismukavuuden parantumisesta ja sisustuksen uudistumisesta. Kaakeliuunin lämmitys tapahtui nimittäin seinän läpi kulkeneen aukon kautta, jolloin niiden käyttö ei savuttanut varsinaista asuinhuonetta. Ne myös varasivat pidempään lämpöä kuin niitä edeltäneet lämmityslaitteet.
Varhaisimmat Suomen kaakelit olivat joko tuontitavaroita tai saksalaisten savenvalajien paikan päällä valmistamia ylellisyystuotteita. Ne levisivät keskiajalla ja uuden ajan alussa lähinnä ylimystön linnoihin ja kartanoihin, rikkaiden porvareiden kaupunkitaloihin sekä luostareihin.
Keraamisista laatoista koostuvien kaakeleiden pinnat valjastettiin pian myös erilaisten uskonnollisten ja poliittisten kannanottojen välittäjiksi ja niistä tuli omistajiensa varallisuuden mittareita. Monet upeimmista kaakeliuuneista sijaitsivat halleissa ja saleissa, joissa taloon tulleille vieraille haluttiin esitellä niiden omistajien varallisuutta, muotitietoisuutta sekä uskonnollisia ja poliittisia mielipiteitä.
Keskiajalla kaakeliuunien kaakelit koristettiin Raamatun kertomuksilla ja pyhimysten kuvilla. Uskonpuhdistuksen vaikutuksesta kuvat vaihtuivat uutta uskoa kannattavien ruhtinaiden muotokuviin ja uskonpuhdistuksen sanomaa heijastavien Raamatun kertomusten kuvauksiin.
Majantien varhaisten kaakeliuunien käyttöönottoa käsittelevä tutkimus valottaa näin ollen arkeologisen aineiston analyysin ohella erilaisten yhteiskunnallisten muutosten rantautumista Suomeen keskiajalla ja uuden ajan alussa. Kaakeliuunin savuton lämmitystapa ja sen koristeet heijastavat lisäksi sisustuksessa ja asumismukavuudessa tapahtuneita uudistuksia sekä aikakauden uskomusten, aatteiden ja muodin muutoksia ja uskonnollis-poliittisia valtataisteluja.
---
Lauantaina 28. elokuuta 2010 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Fennicum, luentosali XXV, Henrikinkatu 3) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Kirsi Helene Tellervo Majantien väitöskirja "Muotia, mukavuutta ja mielipiteitä. Kaakeliuuni yhteiskunnallisten muutosten ilmentäjänä keskiajan ja uuden ajan alun Suomessa". Virallisena vastaväittäjänä toimii tohtori Erki Russow (Tallinna Ülikooli Ajaloo Instituut) ja kustoksena professori Jussi-Pekka Taavitsainen.
FM Kirsi Majantie on syntynyt 1969 Vihdissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1988 Naantalin lukiosta. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi 2001 Turun yliopistosta ja toimii siellä tutkijana. Väitös kuuluu arkeologian alaan.
Teksti: Turun yliopiston väitöstiedote
Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa
https://oa.doria.fi/handle/10024/63295