Peter Tikka vaikuttaa päreensä polttaneelta. Kiitos siitä. Se on yleensä varma merkki, että oikeassa ollaan.Peter Tikka kirjoitti:Museovirastoon, joka ei saa myyntituloista osaakaan omaan käyttöön (varat ohjautuvat valtiovarainministeriölle, joka budjetin laatimisen myöntämisen yhteydessä myöntää parhaaksi katsotut määrärahat museovirastolle), on siis iskenyt "ahneus"? Mistä Vetehinen sen tietää? Onko Vetehinen selvittänyt asiaa pitkäänkin? Yksilöpsykologisin menetelmin? Vai onko kysymyksessä kollektiivin "ahneuskohtaus"?Vetehinen kirjoitti:Museovirasto on esittänyt Opetusministeriöille tarvitsevansa rahaa kuvien digitointiin, voidakseen saattaa perinnön kansalaisten saataville.
Rahat saatuaan on iskenyt ahneus ja Museovirasto on päättänyt veloittaa kuvista.
Vaikka Peter Tikka väittää valtiovarainministeriön saavan Museoviraston myyntituotot, ei se pidä paikkaansa.
Museovirasto kuvien myynnistä saamansa tulot itsellään.
Tuskin tarpeeton viedään kaatopaikalle, vaan sen tekemistä jatketaan Museovirastossa verovaroilla.Peter Tikka kirjoitti:Aivan niin. Valtio ei myy sellaista, "mitä kukaan ei tarvitse eikä halua". Kukaan ei myy sellaista, se viedään, per definitionem, kaatopaikalle.Vetehinen kirjoitti:Julkisen verovaroin rahoitetun tehtävän ja liiketoiminnan sekoittaminen on vaarallista, koska myytäväksi päätyvät vain sellaiset palvelut ja tuotteet, joille on kysyntää ja tarvetta.
Verovaroilla voi jopa keksiä kaikenlaista pientä kivaa puuhastelua ja pikkuliiketoimintaa.
Eräässä valtion laitoksessa 80 % rahoituksesta tuli verorahoista ja 20 % palvelujen myynnistä. Se johti siihen, että 80 % laitoksen työajasta käytettiin 20 %:n myyntituotto-osuuden aikaansaamiseen. Työntekijät ovat fiksuja. He tajuavat äkkiä, ettei kustannuksilla ole väliä, kun ne katetaan veroista. Liikeyrityksessä tuollainen ei onnistuisi, koska kulut on katettava myyntituotoilla.
Itse päätin Peterin tavoin kommentoida tätä ketjua.Peter Tikka kirjoitti:Julkishallinnossa on usein päädytty erilaisiiin tarveharkintaan perustuviin ratkaisuihin. Tällöin ei olisi enää kysyksessä jsn:n mainitsema toiminta, jossa noudatetaan liiketaloudellisia perusteita. Sen puolesta voi poliittisessa toiminnassaan halutessaan päättää toimia.