Järvien pohjakerrostumat historian lähteinä
Lähetetty: 18.10.10 23:13
Ihmistoiminnan kädenjälkiä voidaan erottaa järvien pohjakerrostumista kahden vuosituhannen ajalta ajanlaskun alusta nykypäiviin, selviää Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen Puuppolan Korttajärvellä tekemistä sedimenttitutkimuksista. Esimerkiksi lyijylaskeumien muutoksia voidaan havaita Rooman valtakunnan ajoista nykypäiviin asti.
Korttajärvi on harvinainen lustojärvi. Tämä tarkoittaa sitä, että järven pohjakerrostumat koostuvat selkeistä vuosilustoista, joista sedimenttikerrostumien ikä voidaan laskea tarkasti ja havaituille muutoksille saadaan tarkka ajoitus. Lustojen analysoinnista ja ajoituksista on vastannut Turun yliopiston maaperägeologian tutkimusryhmä, jonka kanssa Ympäristöntutkimuskeskuksen tutkijat ovat tehneet pitkään yhteistyötä.
Pohjakerrostumista analysoitiin ilmateitse kulkeutunutta saastelyijyä. Lyijy on kerrostunut järven pohjalle lähes kaksi vuosituhatta sitten, vuosina 32-392. Ilman kautta kulkeutunut lyijy voidaan erottaa Puuppolan maaperän omasta lyijystä tarkoilla laboratoriomenetelmillä, jotka perustuvat lyijyn pysyvien isotooppien suhteiden analysointiin. Suomessa ei ole aiemmin käytetty tällaista menetelmää järvisedimenttien tutkimuksissa.
Lyijylaskeumia Rooman ajoista nykypäivään
Roomalaisena aikana tunnettu jakso oli voimakkaan talouden kehityksen aikaa, jolloin metallien, kuten lyijyn ja hopean käyttö saavutti mitat, jotka ylitettiin Euroopassa vasta vuosisatoja myöhemmin. Lyijy levisi ja kulkeutui tuolloin sulatoista ilmavirtausten mukana jopa tuhansien kilometrien päähän. Saastelyijyn löydös Korttajärven pohjakerrostumissa ajoittuu Rooman vallan kukoistuskauteen ja päättyy noin vuoteen 400, johon roomalaisen kauden katsotaan päättyneen.
- Tuon aikaisesta ilman kautta kulkeutuneesta hyvin pienestä lyijylaskeumasta ei ollut haittaa Suomen järville, kertoo tutkimusprofessori Jarmo Meriläinen Ympäristöntutkimuskeskuksesta.
- Se oli kuitenkin sen ajan saastetta ja kulkeutui järvien pohjakerrostumiin täällä metsien keskellä kaukana Välimeren ja Rooman ajan metropoleista.
Roomalaisen ajan jälkeen Korttajärven saastelyijylaskeumat alkoivat kasvaa uudelleen vasta kuuden vuosisadan kuluttua, noin 1100-luvulla, jolloin laskeumat kasvoivat suuriksi verrattuna antiikin Rooman aikoihin. Ilman kautta kulkeutunut lyijylaskeuma oli järvessä 1700-luvulla jo noin 20 kertaa niin suuri kuin se oli ollut roomalaisen talouden vuosisatoina. Kun 1900-luvulla alettiin käyttää lyijyä bensiinin lisäaineena, saastelyijyn laskeumat kasvoivat noin 100-kertaisiksi Rooman valtakunnan päivistä. Kun lyijyn käyttö lisäaineena lopulta kiellettiin, saastelyijyn laskeumat ovat pienentyneet todella paljon ja ovat nykyisin samaa tasoa kuin vuosisata sitten.
Alueen maankäyttö voimistui 1700-luvulla
Pysyvä ja intensiivinen maatalous alkoi sedimenttitutkimuksien mukaan vasta 1700-luvulla ja voimistui aina 1960-luvulle saakka. Tästä kertoo Korttajärven pohjaan vuosittain kerrostunut maa-aineksen määrä, joka lisääntyi avointen peltojen kasvavan määrän ja metsien enenevän ojituksen ja hakkauksen mukana. 1700-luvun lopulla maa-ainesta kulkeutui järveen vuosittain noin kolme kertaa enemmän kuin aiemmin. 1800-luvulla ero oli jo viisinkertainen ja 1900-luvun puolivälin huippuvuosina parhaimmillaan yli kymmenkertainen. 1970-luvulta alkaen maa-aineksen huuhtoutuminen järveen on koko ajan pienentynyt. Se kertoo maankäytön, mahdollisesti peltoviljelyn ja uusien ojitusten, vähentymisestä järven valuma-alueella.
Jätevesien vaikutus oli näkyvä muutos
Korttajärven rantojen vuosisataisella maa- ja metsätaloudella ei ollut suuria vaikutuksia järven virkistyskäyttöarvoon. Sen sijaan Tikkakosken taajaman asuma- ja teollisuusjätevesien johtaminen puhdistamattomina järveen sai aikaan silminnähtävät muutokset.
- Rehevöitymiskehitys saatiin suurelta osin kuriin kun jätevesien johtaminen järveen lopetettiin vuonna 1978. Siitä lähtien Korttajärvi on saanut toipua melko rauhassa, Meriläinen kertoo.
Lähde Jyväskylän yliopiston tiedote 18.10.2010
Lisätietoja: aiheesta tutkimusprofessori Jarmo Meriläinen, puh. (014) 260 3820
Ympäristöntutkimuskeskus
Korttajärvi on harvinainen lustojärvi. Tämä tarkoittaa sitä, että järven pohjakerrostumat koostuvat selkeistä vuosilustoista, joista sedimenttikerrostumien ikä voidaan laskea tarkasti ja havaituille muutoksille saadaan tarkka ajoitus. Lustojen analysoinnista ja ajoituksista on vastannut Turun yliopiston maaperägeologian tutkimusryhmä, jonka kanssa Ympäristöntutkimuskeskuksen tutkijat ovat tehneet pitkään yhteistyötä.
Pohjakerrostumista analysoitiin ilmateitse kulkeutunutta saastelyijyä. Lyijy on kerrostunut järven pohjalle lähes kaksi vuosituhatta sitten, vuosina 32-392. Ilman kautta kulkeutunut lyijy voidaan erottaa Puuppolan maaperän omasta lyijystä tarkoilla laboratoriomenetelmillä, jotka perustuvat lyijyn pysyvien isotooppien suhteiden analysointiin. Suomessa ei ole aiemmin käytetty tällaista menetelmää järvisedimenttien tutkimuksissa.
Lyijylaskeumia Rooman ajoista nykypäivään
Roomalaisena aikana tunnettu jakso oli voimakkaan talouden kehityksen aikaa, jolloin metallien, kuten lyijyn ja hopean käyttö saavutti mitat, jotka ylitettiin Euroopassa vasta vuosisatoja myöhemmin. Lyijy levisi ja kulkeutui tuolloin sulatoista ilmavirtausten mukana jopa tuhansien kilometrien päähän. Saastelyijyn löydös Korttajärven pohjakerrostumissa ajoittuu Rooman vallan kukoistuskauteen ja päättyy noin vuoteen 400, johon roomalaisen kauden katsotaan päättyneen.
- Tuon aikaisesta ilman kautta kulkeutuneesta hyvin pienestä lyijylaskeumasta ei ollut haittaa Suomen järville, kertoo tutkimusprofessori Jarmo Meriläinen Ympäristöntutkimuskeskuksesta.
- Se oli kuitenkin sen ajan saastetta ja kulkeutui järvien pohjakerrostumiin täällä metsien keskellä kaukana Välimeren ja Rooman ajan metropoleista.
Roomalaisen ajan jälkeen Korttajärven saastelyijylaskeumat alkoivat kasvaa uudelleen vasta kuuden vuosisadan kuluttua, noin 1100-luvulla, jolloin laskeumat kasvoivat suuriksi verrattuna antiikin Rooman aikoihin. Ilman kautta kulkeutunut lyijylaskeuma oli järvessä 1700-luvulla jo noin 20 kertaa niin suuri kuin se oli ollut roomalaisen talouden vuosisatoina. Kun 1900-luvulla alettiin käyttää lyijyä bensiinin lisäaineena, saastelyijyn laskeumat kasvoivat noin 100-kertaisiksi Rooman valtakunnan päivistä. Kun lyijyn käyttö lisäaineena lopulta kiellettiin, saastelyijyn laskeumat ovat pienentyneet todella paljon ja ovat nykyisin samaa tasoa kuin vuosisata sitten.
Alueen maankäyttö voimistui 1700-luvulla
Pysyvä ja intensiivinen maatalous alkoi sedimenttitutkimuksien mukaan vasta 1700-luvulla ja voimistui aina 1960-luvulle saakka. Tästä kertoo Korttajärven pohjaan vuosittain kerrostunut maa-aineksen määrä, joka lisääntyi avointen peltojen kasvavan määrän ja metsien enenevän ojituksen ja hakkauksen mukana. 1700-luvun lopulla maa-ainesta kulkeutui järveen vuosittain noin kolme kertaa enemmän kuin aiemmin. 1800-luvulla ero oli jo viisinkertainen ja 1900-luvun puolivälin huippuvuosina parhaimmillaan yli kymmenkertainen. 1970-luvulta alkaen maa-aineksen huuhtoutuminen järveen on koko ajan pienentynyt. Se kertoo maankäytön, mahdollisesti peltoviljelyn ja uusien ojitusten, vähentymisestä järven valuma-alueella.
Jätevesien vaikutus oli näkyvä muutos
Korttajärven rantojen vuosisataisella maa- ja metsätaloudella ei ollut suuria vaikutuksia järven virkistyskäyttöarvoon. Sen sijaan Tikkakosken taajaman asuma- ja teollisuusjätevesien johtaminen puhdistamattomina järveen sai aikaan silminnähtävät muutokset.
- Rehevöitymiskehitys saatiin suurelta osin kuriin kun jätevesien johtaminen järveen lopetettiin vuonna 1978. Siitä lähtien Korttajärvi on saanut toipua melko rauhassa, Meriläinen kertoo.
Lähde Jyväskylän yliopiston tiedote 18.10.2010
Lisätietoja: aiheesta tutkimusprofessori Jarmo Meriläinen, puh. (014) 260 3820
Ympäristöntutkimuskeskus