Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Ilta-Sanomat on 23.10.2010 koonnut Matti Klingen raflaavimpia mielipiteitä:

- "Klingen mielestä juutalaisten kohtalosta toisessa mailmansodassa puhutaan liikaa siihen nähden, että 'liittoutuneetkin sovelsivat raakaa nälkinnyttämisohjelmaa saksalaisiin sotavankeihin'."
- "Churchill halusi Saksan kaupunkien pommituksilla 'hävittää maan kulttuurimuistomerkit ja muskata saksalaisen identiteetin'."
- toiseen maailmansotan ei ollut syyllinen Hitler vaan Puolan ulkoministeri Beck
- "Katynin joukkomurhan Klinge haluaa todellisuudentajuisesti sijoittaa venäläisten ja puolalaisten keskinäisen suhteen pitkään historiaan."
- "Ribbentrop-Molotov-sopimus tarkoitti Puolan jakamista, ei muuta."

Nyt voi kyllä kysyä, onko emeritusprofessori Klinge seniili vai mitä?

PS. Onneksi Arnstad ei osaa suomea.

Edellisessä viestissä esiintyvät ajatukset todella löytyvät juuri lukemastani Klingen uusimmasta päiväkirjaniteestä Jupisteeri. Päiväkirjastani 2009 - 2010 (Siltala 2010).

Hyvin erikoisen vaikutuksen tekee Klingen "revisioitu" näkemys, jonka mukaan Hitlerin Saksa ei oikeastaan ollut sen syyllisempi toisen maailmansodan puhkeamiseen kuin länsiliittoutuneetkaan. Tämä näkemys ei sinänsä Klingellä ole uusi vaan on jo vilahdellut hänen päiväkirjoissaan varhemminkin. Klinge ymmärtää hyvin pitkälle Hitlerin Saksan yrityksiä Versailles'ssa luodun järjestelmän purkamiseksi ja katsoo, että Puolan uppiniskainen ulkoministeri Beck oli Hitleriä suurempi syyllinen sodan puhkeamiseen.

Häikiön Koskenniemi-elämäkerta saa Klingeltä ylistävää suitsutusta; Koskenniemihän on kaikessa "eurooppalaisuudessaan" aina ollut Klingen suuria idoleja "tyhjiä helskyttelevän" Eino Leinon rinnalla. Todellisen myrkkylastinsa Klinge sen sijaan suuntaa Pekka Tarkan tammikuiseen Häikiön kirjasta HS:ssa julkaistuun arvosteluun:

"Suomen kulttuurielämän eurooppalainen piirre on Tarkalle ja hänen puolueelleen vihattavan kaunaisuuden kohde, liekä taustalla herännäiskristillisyydestä valtavirtavasemmistolaisuudeksi [sic!] kehittynyt manikealaisuus. Hän ei ollenkaan osaa nähdä analyyttisesti omaa ja veljensä ja puoluelaistensa hegemoniaalista valtaa H.S:n vuosikymmenien 'paavina' - -"

Samaten Klinge kritisoi kirpeästi - ja mielestäni aiheellisestikin - Ohto Mannisen - Raimo Salokankaan syksyllä 2009 ilmestynyttä laajuudeltaan massiivista tutkimusta Eljas Erkosta sisällöllisestä köyhyydestä ja pikkuseikoilla näpertelemisestä. Talvisodan taustan suhteen Klinge on entisellä, seitkarilais - blomstedtlais - klingeläisellä kannallaan:

"Anteksiantamatonta on, että Manninenkin sortuu väittämään, että me nykyään tietäisimme, että suostuminen Neuvostoliiton ehdottamiin aluevaihtoihin 1938 - 1939 olisi johtanut Suomen samaan kuin Baltian maat, neuvostotasavallaksi. - - emme voi tietää mitään ei-toteutuneista vaihtoehdoista, vaan ainoastaan esittää spekulatiivisia argumentteja."

(Viimeksi mainittu näkökohta vaikuttaa kyllä aivan järkevältä ja perustellulta.)

Kaikkiaan Klingelle luonteenomaiset piirteet: elitismin huippuunsa viety korostaminen, systemaattinen Amerikan-vastaisuus, aistittavissa oleva juutalaisten kärsimysten vähättely jne. tuntuvat tässä niteessä entisestään korostuneen ja jäykistyneen. Lukijassa herää kysymys, eikö huippuluokan historioitsijan päinvastoin pitäsi olla näkemyksissään joustava ja välttää jo ennalta lukittujen kantojen jatkuvaa esiintuomista.

nylander kirjoitti: Häikiön Koskenniemi-elämäkerta saa Klingeltä ylistävää suitsutusta; Koskenniemihän on kaikessa "eurooppalaisuudessaan" aina ollut Klingen suuria idoleja "tyhjiä helskyttelevän" Eino Leinon rinnalla. Todellisen myrkkylastinsa Klinge sen sijaan suuntaa Pekka Tarkan tammikuiseen Häikiön kirjasta HS:ssa julkaistuun arvosteluun:

"Suomen kulttuurielämän eurooppalainen piirre on Tarkalle ja hänen puolueelleen vihattavan kaunaisuuden kohde, liekä taustalla herännäiskristillisyydestä valtavirtavasemmistolaisuudeksi [sic!] kehittynyt manikealaisuus. Hän ei ollenkaan osaa nähdä analyyttisesti omaa ja veljensä ja puoluelaistensa hegemoniaalista valtaa H.S:n vuosikymmenien 'paavina' - -"

Klinge - yhtä vähän kuin Häikiö - ei ole tullut ajatelleeksi, että vanhassa "eurooppalaisuudessa" on täytynyt olla jokin valuvika, koska se ei pystynyt vastustamaan natsismia - tai jopa synnytti sen.

Holmila huomauttaakin jossakin, että natseille kelpasivat kyllä Goethe, Schiller etc. Eli omasta mielestään he edustivat eurooppalaista sivistystä, josta oli vain juurittava pois "rappiotaide" ja "juutalainen bolsevismi".

Myös Holmilan lainaama vertaus holokaustista maanjäristyksenä, joka ylitti kaikki olemassa olevat mittarit, osoittaa, että Klinge pysyy noiden mittarien taajuudessa. Saksan kaupunkien pommittamisessa oli sentään (viimeistä vaihetta lukuun ottamatta) sotilaallinen päämäärä, ja se loppui heti, kun maa antautui. Holokausti ei olisi loppunut, ennen kuin viimeinen juutalainen oli kuollut. Pommittajien tehtävä oli vaarallinen ja moni kuoli ilmatorjunnan uhrina, asettomien juutalaisten siviilien tappamisessa ei ollut mitään vaaraa - päinvastoin siinä pelasui joutumasta rintamalle.

Samalla tavalla Klinge ei ymmärrä Katynia. Sinänsähän määrä ei ollut suuri verrattuna niihin jotka samaan aikaan kuljetettiin NL:n saamasta Puolan itäosasta Siperiaan, mutta kun se kohdistui upseereihin ja reservinupseerehin, tarkoitus oli viedä Puolalta johtava eliitti. Lisäksi asian teki erityisen traumaattiseksi vuosikymmenien valhe.

nylander kirjoitti: Talvisodan taustan suhteen Klinge on entisellä, seitkarilais - blomstedtlais - klingeläisellä kannallaan:

"Anteksiantamatonta on, että Manninenkin sortuu väittämään, että me nykyään tietäisimme, että suostuminen Neuvostoliiton ehdottamiin aluevaihtoihin 1938 - 1939 olisi johtanut Suomen samaan kuin Baltian maat, neuvostotasavallaksi. - - emme voi tietää mitään ei-toteutuneista vaihtoehdoista, vaan ainoastaan esittää spekulatiivisia argumentteja."

(Viimeksi mainittu näkökohta vaikuttaa kyllä aivan järkevältä ja perustellulta.)

Luonnollisesti kyseessä on spekulaatio, mutta sitä on myös vastakkainen mielipide. Puhumattakaan Klingen superspekulaatiota, että toinen maailmansota ei olisi syttynyt ilman Puolan ulkoministerin jääräpäisyyttä. Klinge saattaisi olla vakuuttavampi Suomen suhteen, jollei tekisi niin onnettomia heittoja muualla.

Tämän päivän Hesarissa 24.10.2010 on Erkki Tuomiojan Tõnisson-kirjasta arvostelu ja sen mukaan myös Tuomioja spekuloi, että Viro olisi menettänyt itsenäisyytensä, olisipa se menetellyt miten vain. Tämähän ei tarkoittane (kirjaa en ole vielä lukenut), että Stalin olisi välttämättä päättänyt Baltian maiden kohtalosta jo syksyllä 1939, vaan että "tilanteen logiikka" 1940 vei siihen.

Emma-Liisa kirjoitti:Ilta-Sanomat on 23.10.2010 koonnut Matti Klingen raflaavimpia mielipiteitä.

Lukemani perusteella sanoisin ytimekkäästi, että emeritusprofessori Klinge on noiden kannanottojensa perusteella täyden halveksunnan ansaitseva ja totalitaarisia sympatioita omaava arvostelukyvytön yksilö.

Mikäli vielä joskus surukseni joudun olemaan läsnä samassa seminaarissa tai konferenssissa hänen kanssaan, tulen pitämään huolen siitä, että hän on minusta nähden tuulen alapuolella.


Best,

J. J.

Klinge päättää tänään HS:n yhden koko sunnuntaisivun täyttävän Björn Wahlroos ylistyksensä otsikolla "Mahtimies loi monumentin" hienosti:

Aina näkyvän tyylikkästi pukeutunut Wahlroos on näyttävimmin sitoutunut identiteettimme eurooppalaisen korkeakulttuurin ja hienostuksen olemukseen. HS 24.10. 2010

Matti Klingestä muuten kirjoittaa myös Jukka Mallinen hienossa esseekokoelmassaan Varastettua ilmaa (Savukeidas 2008) jossa Mallinen käyttää hänestä epiteettiä ""kunniamerkkivuorten kotka", Mallisen mielestä Klinge tuntuu olevan aina valmis mielistelemään vallanpitäjiä, ja kertoo seminaarista, johon he olivat molemmat osallistuneet ja jossa muuan arvostettu talosasiantuntija oli vaatinut Venäjältä avoimmuutta ja varoittanut, että maa voi vajota muuten banaanitasavallaksi.

"Putinin mahtiin hurmaantunut Klinge ei huomannut ollenkaan tätä veret seisauttavaa puheenvuoroa, vaikka Pietarin akateeminen yhteisö kohisi sille hyväksyvästi."

"Nyky-Venäjä meni Klingeltä kokonaan ohitse. Vaikka kokous tulkattiin englanniksi, emeritusprofessorilta jäi raportissaan huomaamatta , että siellä käytiin tiukkaan keskustelua Venäjän ajankohtaisemmista kohtalonkysymyksistä"

Mallinen jatkaa:

Seminaari rohkaisi minua. Näin, että Venäjän tiedemiehillä on kykyä analysoida maansa ongelmat ja rohkeutta puhua niistä ääneen. Suomalaisia asiantuntijoita taas eivät tunnu kiinnostavan Venäjän kohtalonkysmykset, vaan aateliston rituaalit ja fetissit. Akateemikko Lihatsovin juhlimisenkin Klinge ymmärsi Kremlin piirustustusten mukaan jonkinlaiseksi riemumaisterin vihkiäisiksi kansakuntien kaapin päälle.

Ottamatta kantaa professori Matti Klingen väitettyyn seniiliyteen, haluan huomauttaa hänen uusimmasta kirjastaan seuraavaa:

Professori Klinge kirjoittaa julkisesti uudessa päiväkirjassaan
"Jupisteeri" arvostelevasti epävirallisesta "Suomalais-Komilaisesta karhunmetsästäjien suurseurasta" ilmeisen tietämättömänä sen toiminnasta. Ko. seuran tämän vuoden puheenjohtajana olen pakotettu kumoamaan Klingen arvostelun.

Näyttää siltä, että professori Klinge ei ymmärrä seuramme eksklusiivisuutta ja sen peräti noblessea luonnetta. Sen jäseninä on presidenttejä, kansanedustajia, kunnanjohtajia, metsästäjiä, käräjienpäälliköitä, Aleksanteri-instituutin koulutusjohtajia, Suomen Akatemian ohjelmapäälliköitä, professoreita ja tutkijoita ymv.

Seuran viralliset kielet ovat oppineita: venäjä, komi ja savo. Klingen osaama ranskankieli on hyvä mutta ei riittävä. Samoin jäsenyyteen pitää olla metsästystaustaa tai intohimo liharuokiin (vegaaneja tai vegetaristeja ei oteta jäseniksi) pelkkä sienienkeräily kuten Matilla ei vielä riitä. Seura harrastaa myös russofiliaa, Pohjois-Venäjää sekä yleisesti Ars Vitaa ja sen vuosikokouksissa käsitellään oppineita ja sivistäviä asioita puhtaan elitismin hengessä.

Kunnioittavasti
dos. Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori
ei.ry. SKKSS pj. vuodet 2009-2010

Facebookista löytyy näköjään myös ryhmä "Klingismi"

Ryhmä kaikille klingeläisyydestä kiinnostuneille pikku klingvisteille. Ryhmän filosofia (vai pitäisikö sanoa klingosofia) perustuu ajatukselle Professori Klingen ylivertaisuudesta tiedemaailman klingeläisessä viidakossa.

Toteutumattomaan historiaan vetoaminen on helppoa ja vaivatonta. Mutta Klingeltä odottaisin selvennystä siitä, miksi Stalin aloitti Suomen valtaamisesivalmistelut jo vuonna 1938 ja käskyn siirtää hyökkäysjoukot maamme vastaiselle rajalle jo syyskuussa 1939, siis ennenkuin suomalaisille lähetettiin neuvottelukutsua Moskovaan.

Ja edelleen - odottaisin Klingeltä selvitystä millä perusteella Suomi olisi tehnyt poikkeuksen suhteessa Baltiaan. Suomi itseasiassa luettiin SANATARKASTI Baltian maihin Molotov-Ribbentrop-paktissa ja kaikissa salaisissa ja sittemmin paljastuneissa NL:n strategisissa hyökkäysuunnitelmissa jo 1920-luvulta lähtien.

Klingelle vinkki - NL:ssa kuten monissa muissakin suurvalloissa ulkoministeriö oli pelkkä kulissa. Esim. Molotov oli pelkkä juoksupoika. Todellisia lankoja veti Suuri Johtaja yhdessä sotilaallisen huipputiedustelun kanssa. Jälkimmäinen on instituutio, jonka merkitys on edelleenkin huomattava tämänkinpäivän maailmassa.

nylander kirjoitti: Todellisen myrkkylastinsa Klinge sen sijaan suuntaa Pekka Tarkan tammikuiseen Häikiön kirjasta HS:ssa julkaistuun arvosteluun:

"Suomen kulttuurielämän eurooppalainen piirre on Tarkalle ja hänen puolueelleen vihattavan kaunaisuuden kohde, liekä taustalla herännäiskristillisyydestä valtavirtavasemmistolaisuudeksi [sic!] kehittynyt manikealaisuus. Hän ei ollenkaan osaa nähdä analyyttisesti omaa ja veljensä ja puoluelaistensa hegemoniaalista valtaa H.S:n vuosikymmenien 'paavina' - -"

Jälkimmäisestä en osaa sanoa, ja tuskin Klingekään tietää, mitä joku sisimmässään ajattelee. Mutta edellinen on todella halpamainen henkilökohtainen letkautus, varsinkin kun Klinge itse on kiivaasti torjunut sen, että hänen ajatteluaan selitetään baltiansaksalais-pietarilaisella sukutaustalla. Sitä paitsi se osoittaa hämmästyttävää tietämättömyyttä, sillä Tarkan isoisä Sigfrid Sirenius ei suinkaan edustanut mitään herätyskristilisyyttä (toisin kuin Mika Waltarin varhain kuollut pappi-isä) vaan sosiaalista, maanpäällistä kristillisyyttä. Sirenius perusti Setlementtiliikkeen, jossa Tarkan isäkin työskenteli. Mitä puutteita Pekka Tarkassa onkin, niin tuskin häntä manikealaisuudesta voi syyttää, muutenhan hän ei olisi arvostanut ja puolustanut Hannu Salaman Siinä näkijä, missä tekijää. Lisäksi Tarkka arvosteli voimakkaasti esim. Rauno Setälän Uusvasemmistolaisen uskontunnusta, minkä Kimmo Rentola ottaa esimerkiksi siitä, miten taistolaisille ruvettiin panemaan aitaa eli Hesarin tuuli kääntyi uusvasemmistoon myönteisesti suhtautuvan kauden (esim. Pentti Holapan koko sivun artikkelit sunnutaisivuilla) jälkeen.

Tapio Onnela kirjoitti:Klinge päättää tänään HS:n yhden koko sunnuntaisivun täyttävän Björn Wahlroos ylistyksensä otsikolla "Mahtimies loi monumentin" hienosti:

Aina näkyvän tyylikkästi pukeutunut Wahlroos on näyttävimmin sitoutunut identiteettimme eurooppalaisen korkeakulttuurin ja hienostuksen olemukseen. HS 24.10. 2010

Linkittämäsi FB-ryhmän kautta löytyi Leena Parkkisen kolumni (Turun ylioppilaslehti) jossa kommentoitiin tuota Hesarin juttua:

Voin kuvitella Helsingin Sanomien kulttuuriosaston riemun, kun Klinge lähetti juttunsa. Arvoisa Emeritusprofessori on tehnyt sen paremmin kuin yksikään Uutisvuodon vitsi, kirjoittanut parodian Matti Klingestä. Joku tietämätön empaattinen nuori ihminen voisi silkkaa lapsellisuuttaan kuvitella, että jonkun pitäisi kieltää Matti Klingeä kirjoittamasta ja ostaa hänelle nätti silkkirusetti, jolla hän voi leikkiä nurkassa yhdessä parisataa vuotta vanhojen ystäviensä kanssa, jolloin säästyisimme paljolta myötähäpeältä. Mutta tuo nuori ihminen olisi väärässä. Me tarvitsemme Matti Klingeä. Kuinka muuten voisimme taata Matti Klingen päiväkirjojen jatkuvan ilmestymisen? Kestäisimmekö sen että jäljellä olevat vuodet (2010- ) jäisivät päivittämättä ja joutuisimme tyytymään vain kahteentoista edelliseen osaan?

ralf64 kirjoitti: odottaisin Klingeltä selvitystä millä perusteella Suomi olisi tehnyt poikkeuksen suhteessa Baltiaan. Suomi itseasiassa luettiin SANATARKASTI Baltian maihin Molotov-Ribbentrop-paktissa ja kaikissa salaisissa ja sittemmin paljastuneissa NL:n strategisissa hyökkäysuunnitelmissa jo 1920-luvulta lähtien.

Jos luet Klingen tekstin uudelleen, niin hän puhuu neuvostotasavallasta. Jos Suomelle oli varattu kunnia tulla ensimmäiseksi kansandemokratiaksi, niin siinähän se ero jo on.

Luonnollisesti jossittelu on sikäli turhaa, että jos historiassa muutetaan yksi asia, niin monet muutkin asiat muuttuvat.

Mitä ilmeisemmin Stalinilla oli maksimi- ja minimitavoitteensa, joita hän vaihteli tilanteen mukaan.

Klinge on kyllä ollut hyvin johdonmukaisella paasikiviläisellä kannalla esim. päiväkirjaniteissään, mitä tulee Neuvostoliiton tavoitteisiin Suomen suunnalla 1939 - 1944.

Klingen kantaa näyttisi tukevan mm. emeritusprofessori Eino Murtorinteen juttu Hesarissa (14.11.2010), jossa hän analysoi Molotovin Berliinin vierailua 12. - 13.11.1940. Missään kohtaa Murtorinne ei ymmärtääkseni väittänyt, että Molotov vaati Hitleriltä oikeutta "miehittää" Suomi, niin kuin kansallisesti heränneissä piireissä Suomessa on totuttu väittämään. Murtorinteen artikkelista jäi päällimmäiseksi mieleen se tosiasia, että Neuvostoliiton johto oli huolissaan ennen muuta siitä, että Suomi oli päästänyt saksalaiset maahan. Murtorinne referoi neuvostohallituksen 26. marraskuuta 1940 Saksan hallitukselle jättämää noottia, jossa NL ilmaisi suostumuksensa tulla mukaan kolmen vallan sopimukseen, mikäli saksalaiset joukot vedettäisiin välittömästi pois Suomesta. Tämän vastapainoksi neuvostohallitus ilmoitti kunnioittavansa Saksan taloudellisia intressejä Suomessa ja sitoutuvansa rauhanomaisiin suhteisiin Suomen kanssa

Samaan näkemykseen on tunnetusti päätynyt professori Heikki Ylikangas kritisoidessaan Henrik Meinanderin teosta Finlands historia/Suomen historia:

"Olisikin varsin kummallista, jos Neuvostoliitto olisi halunnut valloittaa Suomen syksyllä 1940, kun se ei tehnyt sitä sen enempää talvi- kuin jatkosodankaan päätteeksi, ei heinäkuussa 1940, jolloin se valtasi Baltian, eikä kylmän sodan alkutaitteessa, jolloin se miehitti Tsekkoslovakian."

Klinge ja Ylikangas ovat monien mielestä, oli miten oli, Suomen huomattavimmat elossa olevat historioitsijat akateemikko Tommilan ohella. Kuinka on mahdollista, että he olisivat iskeneet kirveensä kiveen tällaisessa aivan perusluonteisessa Suomen historian kohtalonkysymyksessä?

nylander kirjoitti:Klinge on kyllä ollut hyvin johdonmukaisella paasikiviläisellä kannalla esim. päiväkirjaniteissään, mitä tulee Neuvostoliiton tavoitteisiin Suomen
suunnalla 1939 - 1944.

Klinge ja Ylikangas ovat monien mielestä, oli miten oli, Suomen huomattavimmat elossa olevat historioitsijat akateemikko Tommilan ohella. Kuinka on mahdollista, että he olisivat iskeneet kirveensä kiveen tällaisessa aivan perusluonteisessa Suomen historian kohtalonkysymyksessä?

Eikö Paasikiven ole sanottu kirjoittaneen / kirjoituttaneen osan muistelmistaan 1939-1944 sodan jälkeen "uuteen ulkopoliittiseen tilanteeseen" soveltuviksi?
Paasikiven 1. , 2. hallitusten aikaan 1918 J.K.P. oli 48-vuotias ja
Paasikiven III hallituksen muodostamisaikaan 74- vuotias. ( 1944 oikeusministeri UKK oli 44-v.)
Missä määrin Paasikivi oli kirjoittanut muistelmiaan esim. kuningashankkeistaan 1918 ensimmäisen ja toisen hallituksensa aikaan?
Eikö J.K.P.: muistelmat useinkin yhdistetä aikaan, jolloin hän yli 70-vuotiaana oli neuvottelijana Moskovassa ennen Talvisotaa ja J.K.P.:n III- hallitukseen ja hänen presidenttiaikaansa?

Jo
Kylmän sodan aikana historioitsijat Lännessä kirjoittivat saman minkä esim. nyt
Simon Sebag Montefiore uudelleen:
"Molotov - Ribbentrop-sopimuksen jälkeen Stalin oli loistavalla tuulella."
"Mutta Suomussalmen tappion jälkeen Stalin alkoi epäillä armeijan salaavan häneltä tuhon suuruuden ja lähetti paikalle Mehlisin." "Mehlis teloitutti korkeat upseerit ja komissaarit."
"Hrustsovin mukaan Stalin romahti, kuten natsien hyökkäyksen alkupäivinä ja stressin takia Stalin sairastui tavanomaisiin streptokokkien ja stafylokokkien aiheuttamiin vaivoihin ja hänelle nousi 38 asteen kuume ja Stalin kärsi kurkkukivuista."
"Puna-armeijasta ei ollut "Suomen sodassa" mihinkään Stalin kertoi myöhemmin Churchillille ja Rooseveltille," S.S.Montefioren mukaan. ( & Charles E. Bohlen muistiot mm. Teheranista )
"Päätös Katynista tehtiin 5.3.1940
Ja Stalin vapautti leireiltä puna-armeijan 11 178 upseeria, jotka virallisesti palasivat "pitkältä ja vaaralliselta komennukselta."
Hitlerin kirjoitetaan myös riemuinneen Ribbentrop-sopimuksen jälkeen ja huutaneen: "nyt minulla on se, nyt minulla on se!"
Mutta
eivätköhän molemmat diktaattorit iskeneet "kirveensä kiveen" suurissa suunnitelmissaan?
Stalinille Ranskan nopea romahdus ja Englannin vetäytyminen saarelleen oli suuri yllätys, josta hän jupisi Teheranissa ja Jaltassa B:n muistioiden mukaisesti.
Hitlerin suhteen NL:n "Suomen sodan" on kirjoitettu nopeuttaneen hyökkäystä NL:ttoon, elintilan valtaamista.

Veikko Palvo

Olen nyt lukenut kirjaa kursorisesti ja on siellä ihan järkevääkin tekstiä. Valitettavasti nämä kärjistykset vievät niiltä uskottavuutta.

Voinee sanoa, että Klinge katselee asioita aina vallassaolijan kannalta ja rationalisoi näiden käytöstä. Voi kuitenkin kysyä, toimiko esim. Baltian maiden kyyditys kesäkuussa 1941 lopulta niin kuin oli tarkoitus eli otettiin potentiaaliset vastarintamiehet pois (siitä että 2/3 oli perheenjäseniä Klinge vaikenee) vai aiheuttiko se nimenomaan sen, että Saksan kanssa yhteistoimintaan halukkaita löytyi.

Vaikea on myös löytää Klingen tavoin rationaalia syytä Katynin murhille, koska upseerithan olivat jo vankeina ja siis vaarattomia. Jollei sitten kyse ollut silkasta elintarvikkeiden säästämisestä.

Toisaalta Klinge moralisoi Saksan kaupunkien pommittamisesta, vaikka niihin oli pitkään sotilaallinen syy.