Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

[Jussi Jalonen]

Referoin taas Markku Kuisman viimesyksyistä kirjaa: Kuisman mukaan ministerivaltiosihteeri ja Suomen pääomapiirien edunvalvoja Carl Enckell ehdotti Kerenskille eduskunnan hajottamista. Miksi tällaista ehdottelua ylipäänsä tarvittiin, jos väliaikainen hallitus joka tapauksessa oli valmis kumoamaan valtalain väkivaltaakin käyttäen?

Parempi hankkia takuut ja saada asioista selko.

Keisarillinenkaan Venäjä ei ollut käyttänyt minkäänlaista väkivaltaa suomalaisia kohtaan ns. sortovuosien ja suomalaisen "kramolan" aikana; kuinka sitten "vapaa, demokraattinen Venäjä", jonka silloista oikeusministeriä oli vielä keväällä Helsingissä kannettu kultatuolissa?

Tämä spekulaatio alkaa mennä nyt aika merkilliseksi. Eihän siinä mitään väkivaltaa olisikaan tarvittu. Historiallisestikin niiden ylimääräisten ja väliaikaiselle hallitukselle lojaalien joukkojen siirtäminen Suomen alueelle riitti.

Mikäli vastarintaa olisi eduskunnan taholta mahdollisesti tapahtunut - vaikea kuvitella, miten - niin eivätköhän ne väliaikaishallituksen lähettämät kasakat olisi antaneet piiskainsa viuhua. Samoin oli keisarillinenkin edustaja toiminut Helsingin kutsuntamellakkain aikana vuonna 1902, vaikkei "minkäänlaista väkivaltaa" silloin sortovuosien aikana kuulemma ollutkaan käytetty.

Maanmiehemme Petrogradissa toimi siis koko kansamme parhaaksi ja löi kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Sinäpä sen sanoit: nerokasta!

Panokset taisivatkin näemmä jo loppua.

Satunnaisena pohdintana, mitenkähän Enckellin tekemä "ehdotus" Kerenskille rinnastuu historiallisessa merkittävyydessään ja ehdottomuudessaan vaikkapa Göringin "lupaukseen" Kivimäelle? Suomen historian solmukohdissa lieneekin kiehtovinta se, miten maamme kohtalo on välillä aivan täydellisesti sisäisten tekijäin varassa, välillä taas yhtä täydellisesti ulkoisten.


Best,

J. J.

[nylander]

Samoin oli keisarillinenkin edustaja toiminut Helsingin kutsuntamellakkain aikana vuonna 1902, vaikkei "minkäänlaista väkivaltaa" silloin sortovuosien aikana kuulemma ollutkaan käytetty.

Odottelinkin jo, milloin tämä merkittävä havainto venäläisestä repressiosta olisi tulollaan. Jos kuitenkin oikein tinkamenoa harrastetaan, niin Parmaselta ja Jussilalta voisi kerrata, mitkä tapahtumat tätä kauhistuttavaa väkivallan manifestaatiota edelsivät. Ymmärrän nyt, että vastaavan uhan vuoksi Kerenskin hallitus lähetti Suomeen ratsuväkidivisioonan ja jalkaväkiprikaatin.

[jsn]

Venäläinen esivalta suhtautui aina vakavasti suomalaisten potentiaaliseen väkivallan uhkaan, aivan kuten muuallakin valtakunnassa. Se, milloin se oli jopa heidän näkökulmastaan ylimitoitettua, milloin ei, on tietenkin helppoa nähdä jälkikäteen.

Kerenskin kohdalla se kertoo siitä, että hän tahtoi pitää Suomesta kiinni. Vaikka Enckell ehdotti hajotusta, niin Kerenski teki silti ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Suomessa ei ollut Kerenskin vallalle yhtään varteenotettavaa haastajaa.

[nylander]

Maanmiehemme Petrogradissa toimi siis koko kansamme parhaaksi ja löi kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Sinäpä sen sanoit: nerokasta!

Panokset taisivatkin näemmä jo loppua.

"Panosten loppumisesta" en tiedä, mutta täytyy sanoa, että jos kuulen tai näen kirjoitettavan jotain oikein typerää, on allekirjoittaneella taipumus mennä ainakin joksikin aikaa sanattomaksi. Tässä tapauksessa siis väitettiin, että Enckellin Kerenskissä-käynnin tarkoituksena olikin a) epäitsekkäästi pelastaa kansa mahdolliselta verenvuodatukselta ja b) saada selville "äänestäjien todellinen tahto juuri sillä hetkellä". Mitäpä tällaiseen naurettavuuteen siis paljolta ihmetykseltään sanoisi.

Itse olen koettanut noudattaa ylläpidon ohjeita "huonon keskustelukulttuurin välttämisestä" ja mahdollisuuksien mukaan viitata tutkimuskirjallisuuteen aina, kun se on mahdollista. Niin tässäkin tapauksessa, jossa lähtökohtanani oli Markku Kuisman kirjan maininnat Enckellin Kerenskissä-käynnistä ja toisaalta vuoden 1918 sodan luokkaluonteesta. Tällaisilla viittauksilla tutkimuskirjallisuuteen ei tunnu kuitenkaan olevan mitään arvoa, kun tässä säikeessä viimeksi aktiivisena esiintynyt kolmikko ryhtyy vääntelemään niitä tunnistamattomiksi, pelkästään saadakseen asian näyttämään omiin tarkoituksiinsa sopivalta vaikka sitten kääntämällä viittaamani tutkijan näkemyksen päälaelleen.

Itse nämä henkilöt eivät juuri koskaan historiaa koskevia väitteitä esittäessään tunne tarvetta viitata mihinkään tutkimuksiin, vaan menneisyyttä koskevat lausumat näkyy vedettävän niin sanotusti "ur luften", pelkästään omaan erinomaisuutensa luottaen. Korkeintaan voidaan suoraan kysyttäessä epämääräisesti mutista, että näkemykset perustuvat vaikkapa Haapalan kirjaan "Kun yhteiskunta hajosi, mutta mitään konkreettista kirjan sisällöstä ei pystytä nostamaan omien näkemystensä tueksi (jos kirjaa ylipäänsä edes on luettu). (Myöskään jokin sata vuotta vanha romaani ei tunnu kovin relevantilta lähteeltä vuosia 1905 - 1918 arvioitaessa.)

Kaikkiaan vaikuttaa siis siltä, ettei mainituilla henkilöillä ole tarkoituskaan käydä itse vuosista 1917 - 1918 asiallista keskustelua vaan ainoastaan pitää käynnissä jonkinlaista pelleilyä.

[jsn]

Itse olen koettanut noudattaa ylläpidon ohjeita "huonon keskustelukulttuurin välttämisestä" ja mahdollisuuksien mukaan viitata tutkimuskirjallisuuteen aina, kun se on mahdollista. Niin tässäkin tapauksessa, jossa lähtökohtanani oli Markku Kuisman kirjan maininnat Enckellin Kerenskissä-käynnistä ja toisaalta vuoden 1918 sodan luokkaluonteesta.

Kritiikki kohdistuu lähinnä yksisilmäiseen käsitykseesi sodan kotimaisuusasteesta ja "luokkaluonteesta". Jos kaikki edeltävät tapahtumat tulkitaan mustavalkoisesti kotimaisen luokkasodan näkökulmasta, saadaan kaikki toki näyttämään sellaiselta luokkataistelulta, jota ulkomaiset toimijat korkeintaan hieman häiritsevät.

Enckell on pyrkinyt varmasti aidosti säilyttämään yhteiskuntarauhaa sen hetkisessä tilanteessa parhaiksi katsomillaan keinoilla, eikä suinkaan kärjistämään tilannetta ja aloittamaan sisällissotaa, toisin kuin väität. Epäitsekkyydestä tai kansan edun ajattelemisesta en tiedä, mutta vakauden ylläpitäminen oli hänen tehtävänsä, vaikka sitten jo oman asemansa säilyttämiseksi. Myös kenraalikuvernööri Stahovitsh oli hänen kanssaan samoilla linjoilla. On täysin mahdollista, että venäläiset olisivat toimineet samoin myös ilman Enckelliä.

[Jussi Jalonen]

Odottelinkin jo, milloin tämä merkittävä havainto venäläisestä repressiosta olisi tulollaan. Jos kuitenkin oikein tinkamenoa harrastetaan, niin Parmaselta ja Jussilalta voisi kerrata, mitkä tapahtumat tätä kauhistuttavaa väkivallan manifestaatiota edelsivät. Ymmärrän nyt, että vastaavan uhan vuoksi Kerenskin hallitus lähetti Suomeen ratsuväkidivisioonan ja jalkaväkiprikaatin.

Sallinet, että huomautan jälleen tuosta tavastasi siirtää painoa toiselta jalalta toiselle. Tässä vaiheessa on kenties aiheellista käydä lävitse tämä keskustelun alasäie.

1) Mainitset kategorisesti, että "keisarillinenkaan Venäjä ei ollut käyttänyt minkäänlaista väkivaltaa suomalaisia kohtaan", ikään kuin viitaten ennakkotapauksen täydelliseen puuttumiseen eräänlaisena historiallisen mahdollisuuden eliminoivana tekijänä.

2) Asevelvollisuusmellakkain tukahduttaminen vuodelta 1902 tuodaan eräänä ennakkotapauksena sellaisesta väkivallan käytöstä, missä pieni ja järjestelmällinen panostus tuotti tulosta.

3) Seuraa vinoilua siitä, miten vuoden 1902 tapahtumat olisi nyt esitetty toisen keskustelijan toimesta "kauhistuttavana väkivallan manifestaationa". Näin siitä huolimatta, että itse olit tosiaan todennut tässä jo hyvin yksiselitteisesti, että "minkäänlaista väkivaltaa" ei oltu koskaan käytetty.


Hoitaaksemme tuon toteamuksesi pois päiväjärjestyksestä, niin vuoden 1902 tapahtumat olivat kadulle tuolloin kokoontuneiden suomalaisten provosoimia, ja järjestystä palauttaneet ratsumiehet toimivat toki järjestyksessä ja ojennuksessa. Väkivallan käyttöä se silti oli, siinä missä Tampereen poliisin toiminta mustavihreillä päivillä vuonna 1998. Mutta palatkaamme nyt lampaisiimme.

Mitä tähän valtalain kaatamiseen tulee, niin on kieltämättä varsin erikoista, että olet pyrkinyt tässä kyseenalaistamaan väliaikaishallituksen valmiuden käyttää voimaakin valtalain kaatamisessa. Tuolloiset joukkojensiirrot Suomeen ovat historiallinen asia. Samaten olet itsekin tuonut julki venäläisten sotilaiden vartioston pystyttämisen eduskuntatalon portaille, mikä oli voimankäyttöä sekin.

Lähinnä tässä saa sen vaikutelman, että pyrit noilla kyseenalaistamisilla sekä vihjauksilla kaikesta huolimatta edelleen esittämään Enckellin aloitteen olleen jonkinlainen sine qua non seuranneelle prosessille. Tämä on kaiketikin välttämätöntä, jotta tuo aiempi, niin ikään varsin kategorinen teesisi "ehdottomasti sisäisistä primääreistä tekijöistä Suomen sisällissodan syttymisessä" pysyisi jotenkin pinnalla. Teesi, mitä välillisesti päätit tukea hienoisesti ivaten näkemystä eduskunnan hajoittamisesta Kerenskin toimenpiteenä.

"Panosten loppumisesta" en tiedä, mutta täytyy sanoa, että jos kuulen tai näen kirjoitettavan jotain oikein typerää, on allekirjoittaneella taipumus mennä ainakin joksikin aikaa sanattomaksi. Tässä tapauksessa siis väitettiin, että Enckellin Kerenskissä-käynnin tarkoituksena olikin a) epäitsekkäästi pelastaa kansa mahdolliselta verenvuodatukselta ja b) saada selville "äänestäjien todellinen tahto juuri sillä hetkellä".

Mjaa, minä taas en havainnut mitään viittauksia Enckellin "epäitsekkyyteen". Paremminkin luin sen niin, että tarkoituksena oli katkaista konfliktitilanne myöntyväisyydellä, samalla totta kai luottaen siihen, että vaalit tuottaisivat oman eturyhmän kannalta toivotunlaisen tuloksen. Kommenttihan tuli vastauksena siihen kysymykseesi, missä jälleen kerran yritit välillisesti kieltää mahdollisuuden Kerenskin omista motiiveista ja omatoimisuudesta ("Miksi tällaista ehdottelua ylipäänsä tarvittiin, jos väliaikainen hallitus joka tapauksessa oli valmis kumoamaan valtalain väkivaltaakin käyttäen?").

En nyt tiedä, oliko tuo kysymyksesikään mikään järin mielekäs. Eipä tässä kukaan ole suomalaisen porvariston intressejä valtalain kumoamisessa sekä samalla eduskunnan hajottamisessa kiistänyt. Valitettavasti tuo kysymyksesi vain vei taas kerran tuota johdattelua siihen suuntaan, että väliaikaishallituksen toimenpide olisi ollut tosiaan riippuvainen mainitusta Enckellin aloitteesta. Samasta syystä tein huvikseni tuon analogian erään toisen solmukohdan kanssa.

Mutta muuten jätän toki jutustelun toisen ihmisen kanssa teidän keskinäiseksi huoleksenne.

Itse olen koettanut noudattaa ylläpidon ohjeita "huonon keskustelukulttuurin välttämisestä" ja mahdollisuuksien mukaan viitata tutkimuskirjallisuuteen aina, kun se on mahdollista.

En hetkeäkään epäile, etteikö ylläpito arvostaisi vilpitöntä ja pyyteetöntä panostasi. Samassa hengessä voinen lisätä, että tuossa viimeisessä postissani mainitsemani rinnastuksen Ukrainan ja Suomen tilanteiden välillä on tehnyt ainakin Orlando Figes teoksessaan "A People's Tragedy", missä myös kotimaamme valtalakiepisodia kuvaillaan nimenomaan Venäjän väliaikaishallituksen sekä Petrogradin neuvoston näkökulmasta. Toivoakseni tuo kirjoitukseni ei siis riipu nyt aivan täysin ilmassa.

Tällaisilla viittauksilla tutkimuskirjallisuuteen ei tunnu kuitenkaan olevan mitään arvoa, kun tässä säikeessä viimeksi aktiivisena esiintynyt kolmikko ryhtyy vääntelemään niitä tunnistamattomiksi, pelkästään saadakseen asian näyttämään omiin tarkoituksiinsa sopivalta vaikka sitten kääntämällä viittaamani tutkijan näkemyksen päälaelleen.

Olet varmastikin havainnut tutkimuskirjallisuuden olevan monasti aivan yhtä avointa tulkinnoille kuin mikä tahansa muukin teksti.

Samalla muistuttaisin siitä, ettei kannata vetää mitään rajalinjoja itsensä ja minkään oletetun "kolmikon" välille. Ylempänä jo totesinkin, ettei ole erityisen hedelmällistä rakennella omaperäisiä rintamalinjoja tyyliin "minä vastaan muut" jossain niinkin harmittomassa asiassa kuin internet-keskustelu.

Korkeintaan voidaan suoraan kysyttäessä epämääräisesti mutista, että näkemykset perustuvat vaikkapa Haapalan kirjaan "Kun yhteiskunta hajosi, mutta mitään konkreettista kirjan sisällöstä ei pystytä nostamaan omien näkemystensä tueksi (jos kirjaa ylipäänsä edes on luettu).

Viittaus "epämääräiseen mutinaan" on ilmeisesti sitä samaista huonon keskustelukulttuurin välttämistä, mitä olet toki kunnialla osoittanut kautta viestiketjun.

Kerrataan nyt vielä, että pyytelit minulta "suppeaa synopsista" siitä mistä "Suomessa vuosina 1917 - 1918 oikein oli kysymys, jos kerran ei ensisijaisesti sisäisistä tekijöistä?" Kysymyksessäsi oli se virhe, että teit ennakko-oletuksen mielipiteistäni, minkä lisäksi ulotit tarkastelun varsin pitkälle aikavälille. Alun alkaenhan olin ottanut kantaa omaan ehdottomaan väitteeseesi siitä, miten kaikki tekijät olivat sisäisiä, ja tuonut esimerkiksi Kerenskin toimenpiteet sellaisena tekijänä, joka oli enemmänkin ulkoinen.

Vihjauksesi siitä, miten Haapalan teos onkin kenties jäänyt lukematta - taas kerran epäilemättä hyvän keskustelukulttuurin ylläpitämistä - on tietysti hyvin suloinen, mutta mainittu opus kyllä oli syventävien opintojen pakollisena tenttikirjana omina perustutkintoaikoinani. Erityisen hyvin muistan teoksen loppuluvun, missä nykyinen vararehtori otti kantaa 1990-luvun alkupuoliskon tapahtumiin. Onhan se siis tullut lukaistua lävitse, ja kuten sanoin, pitää olla melkoisen sokea, ellei huomaa teoksen käsittelevän toistuvasti Suomen asemaa toisaalta keisarillisen Venäjän yhteydessä, toisaalta ensimmäisen maailmansodan kokonaiskuviossa - toisin sanoen, juuri niitä "ulkoisia tekijöitä", joihin olen tässä itse keskittynyt.

Kaikkiaan vaikuttaa siis siltä, ettei mainituilla henkilöillä ole tarkoituskaan käydä itse vuosista 1917 - 1918 asiallista keskustelua vaan ainoastaan pitää käynnissä jonkinlaista pelleilyä.

Näyttäisit kylläkin harrastavan omassa keskustelussasi tietynlaista poimimista, missä jätät asialliset osat monasti itsekin huomiotta. Mutta pitää sanoa, että tämä pelleksi moittiminen on paljon mieluisampaa kuin se tavanomainen joutuminen epäillyksi poliittisista tarkoitusperistä. Sen kunniaksi.



Best,

J. J.

[nylander]

Sehän olisikin siunattu asia, jos niille hatusta vedetyiltä tuntuville mutta kategorisen painokkaasti ja itsetietoisesti esitetyille väitteille nyt alkaisi ilmestyä lähdeviitteitä. Miten olisi vaikkapa tämä:

Itse asiassa tämän voisi katsoa syyksi siihen, miksi Suomen kohdalla joustaminen ei ollut poliittisesti mahdollista, koska se olisi ollut heikkoudenosoitus.

Tai tämä:

Väliaikaishallituksen näkemykset eivät kesän 1917 kuluessa sallineet enää moisia myönnytyksiä.

Tai tämä (niiltä osin kuin sillä oli tekemistä Suomea koskevan ratkaisun kanssa):

Sopii muistaa sekin, että myöhäiskesä merkitsi Kerenski-kultin huippuvaihetta Venäjällä, ja ennen kaikkea Kerenskin oma hybris - jos sallit minun lainaavan tätä hienoa ilmaisuasi - sekä usko itseensä kohtalon kutsumana Venäjän yhtenäisyyden vartijana olivat tuolloin huipussaan.

Jne., jne.

P.S. Minulla sattuukin olemaan Haapalan teos tässä käsillä, enkä edelleenkään, teosta selatessani, pysty havaitsemaan, että kirjoittaja olisi käsitellyt suomalaisen yhteiskunnan hajoamista 1917 pääasiassa ulkoisten tekijöiden näkökulmasta. Pikemminkin aivan päinvastoin.

[jsn]

P.S. Minulla sattuukin olemaan Haapalan teos tässä käsillä, enkä edelleenkään, teosta selatessani, pysty havaitsemaan, että kirjoittaja olisi käsitellyt suomalaisen yhteiskunnan hajoamista 1917 pääasiassa ulkoisten tekijöiden näkökulmasta. Pikemminkin aivan päinvastoin.

Teos ei siis mainitse esim. Venäjää ollenkaan? Minulla ei valitettavasti ole sitä nyt, joten en voi käyttää suoria sitaatteja tai sivunumeroita, mutta muistan olennaisimman sisällön. En pitäisi vääränä muistikuvana sitä, että hän mm. painottaa linnoitustöiden vaikutusta työmiesten radikalisoitumiseen, erityisesti sitä, että nämä työmaat loppuivat. Mutta Suomen porvarithan ne tietenkin saksalaisten maihinnousua pelkäsivät ja rakensivat sitä varten linnoituksia itse haluamiinsa paikkoihin. Samoin Suomen porvarien juoni oli, että työläiset jäivät työttömiksi ja sulkivat vielä Itämerenkin tavaraliikenteeltä kurjuuden varmistamiseksi.

[nylander]

Teos ei siis mainitse esim. Venäjää ollenkaan?

Jos olen jossain tällaista väittänyt, niin olisitko hyvä ja esittäsitkö siitä lainauksen. Totta kai Haapalankin teoksessa Suomen 1917 - 1918 kokeman kriisin taustaedellytyksenä on ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous.Senhän pitäisi olla truismi, josta vääräksi osoittautuneen arveluni mukaan ei erikseen olisi edes tarvinnut ruveta keskustelemaan . Sen sijaan esim. "linnoitustöiden vaikutus työmiesten radikalisoitumiseen" jää Haapalan kuvaamassa yhteiskunnan hajoamiskehityksessä aivan marginaaliseen asemaan. Mutta sinulle se tuntuu "kiihotusteesiin" uskovana hyvin sopivan. Haapala ei liioin tunnu korostavan Kerenskin hallituksen muodostamaa aseellista uhkaa lainkaan sillä tavalla kuin sinä ja hengenheimolaisesi - kunhan vain toteaa Suomen porvarien ja väliaikaisen hallituksen yhteistuumin pyrkineen kaatamaan valtalain.

Pääasiassa Haapala ymmärtääkseni, sokeutta tai ei, käsittelee niitä suomalaisen yhteiskunnan sisäisiä prosesseja, jotka maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen avaamassa tilanteessa pääsivät purkautumaan.

[Emma-Liisa]

esim. "linnoitustöiden vaikutus työmiesten radikalisoitumiseen" jää Haapalan kuvaamassa yhteiskunnan hajoamiskehityksessä aivan marginaaliseen asemaan.

Väinö Linna sen sijaan korostaa jo linnoitustöiden aiheuttamaan mentaalista muutosta hyvinkin paljon. Juuri siellä Laurilan Uuno tappaa puukolla, mikä herättää kyläläisissä jopa ihailua - mikä ei ennen olisi voinut tulla kyseeseenkään. Valitettavasti sekä Edvin Laine että Timo Koivusalo ovat jättäneet pois tämän kohtauksen, joka maatalouslakkojen joukkotappelun ohella on yksi radikaliisoitumisen ydinkkohtauksia.

[Emma-Liisa]

Mutta Suomen porvarithan ne tietenkin saksalaisten maihinnousua pelkäsivät ja rakensivat sitä varten linnoituksia itse haluamiinsa paikkoihin. Samoin Suomen porvarien juoni oli, että työläiset jäivät työttömiksi ja sulkivat vielä Itämerenkin tavaraliikenteeltä kurjuuden varmistamiseksi.

Tähän voisi lisätä kaupunkien elintarvikepulan. Se ei suinkaan koetellut vain työväestöä, vaan myös vähävaraisia porvarillisia kaupunkilaisia, joilla ei ollut suhteita maaseudulle. Esim. Mika Waltari, jonka äiti oli kolmen pojan yksinhuoltaja, saattoi lähettää Mikan sukulaisten luo Pornaisiin.

[jsn]

Totta kai Haapalankin teoksessa Suomen 1917 - 1918 kokeman kriisin taustaedellytyksenä on ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous.Senhän pitäisi olla truismi, josta vääräksi osoittautuneen arveluni mukaan ei erikseen olisi edes tarvinnut ruveta keskustelemaan

Kummallisen kauan olet väittänyt tätä truismia vastaan sanoen, että pidät ainoana selityksenä sisäsyntyisiä sosiaalisia tekijöitä.

Sen sijaan esim. "linnoitustöiden vaikutus työmiesten radikalisoitumiseen" jää Haapalan kuvaamassa yhteiskunnan hajoamiskehityksessä aivan marginaaliseen asemaan. Mutta sinulle se tuntuu "kiihotusteesiin" uskovana hyvin sopivan.

En minä mitään "kiihotusteesejä" kannata. Mutta aatteellisilla vaikutteilla, joita linnoitustyöväki sai todistettavasti venäläisiltä sotilailta, oli kyllä merkityksensä. Heitä esiintyi vuoden 1917 mittaan yhdessä usein aatteellisten tunnusten alla. Melko outoa sinänsä, että juuri sinä niin kovasti vähättelet aatteen vaikutusta.

[nylander]

Kummallisen kauan olet väittänyt tätä truismia vastaan sanoen, että pidät ainoana selityksenä sisäsyntyisiä sosiaalisia tekijöitä.

Ei, et vain ole ymmärtänyt tekstiä, joka mielestäni on ollut ymmärrettävästi kirjoitettua - liekö syynä sitten ajatuksellisen näkökenttäsi kapeudessa. Jokainen, joka puhuu Suomen tilanteesta 1917 - 1918, ottaa taustaoletuksena huomioon maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen. Ei kai kaikkia alkeisasioita tarvitse joka kerta erikseen ottaa puheeksi. - Sinulla muuten näyttää jatkuvasti olevan tarve suoranaiseen sanomisieni vääristelyyn. Olen puhunut sisäisistä tekijöistä ensisijaisina, primääreinä aseelliseen yhteenottoon johtaneessa kehityksessä sen yleistilanteen puitteissa, johon maailmansota ja Venäjän vallankumous oli Suomenkin asettanut. Viimeksi vääristelit sanomisiani siten, että olin muka väittänyt, ettei Haapalan kirjassa mainita Venäjää ollenkaan. Pyysin sinua esittämään siitä lainauksen - turhaan. Huomaatko lainkaan itse voimakasta vääristelytaipumustasi?

Mutta aatteellisilla vaikutteilla, joita linnoitustyöväki sai todistettavasti venäläisiltä sotilailta, oli kyllä merkityksensä.

Luepa nyt uudellen se Haapalan kirja. Siinä keskitytään kyllä ihan toisenlaisiin yhteiskunnallisiin syysuhteisiin kuin tähän ikivanhaan virteen "patterityömaiden turmelevasta vaikutuksesta".

Melko outoa sinänsä, että juuri sinä niin kovasti vähättelet aatteen vaikutusta.

Lähdin liikkeelle tässä keskustelussa, sanottakoon se taas ties kuinka monennen kerran, Markku Kuisman toteamuksesta, että vuoden 1918 sodalla oli selvä luokkaluonne. (Tarkennan nyt sinua varten erikseen: Se ei tarkoita, että sota perustui pelkästään luokkanäkökohdille, mutta yhtä kaikki ne olivat voimakkaasti mukana vaikuttamassa.) Sinulle, "puolueettoman objektiiviselle ja aatteellisuudesta vapaalle" kirjoittajalle, tällaisen sanominen on tietenkin samaa kuin punaisen vaatteen näyttäminen härälle.

[jsn]

Jokainen, joka puhuu Suomen tilanteesta 1917 - 1918, ottaa taustaoletuksena huomioon maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen. Ei kai kaikkia alkeisasioita tarvitse joka kerta erikseen ottaa puheeksi. - Sinulla muuten näyttää jatkuvasti olevan tarve suoranaiseen sanomisieni vääristelyyn. Olen puhunut sisäisistä tekijöistä ensisijaisina, primääreinä aseelliseen yhteenottoon johtaneessa kehityksessä sen yleistilanteen puitteissa, johon maailmansota ja Venäjän vallankumous oli Suomenkin asettanut.

En ole suinkaan ollut yksin painottaessani kansainvälisen kontekstin ratkaisevaa merkitystä. Olet johdonmukaisesti pyrkinyt kiistämään kaikki tähän viittaavat puheenvuorot kotimaisilla sosiaalisilla ongelmilla. En vääristele sanomisiasi, enkä halua ilkeillä ilkeilyn vuoksi, mutta kukaan ei kertakaikkiaan voi lukea ajatuksiasi, ellet sano niitä ääneen. Jos sanot, että sosiaaliset ongelmat ratkaisivat, silloin on pakko olettaa, että tarkoitat mitä sanot.

Yritän nyt konstruoida näkemyksesi lyhyesti: Suomen sosiaaliset ongelmat olivat kärjistyneet, mikä siis aiheutti vallankumouksellisen liikehdinnän vuonna 1917, ja johti vasemmiston johdon aseellisen vallankumouksellisen tielle, koska sillä ei enää ollut muuta vaihtoehtoa. Eikö niin.

Mutta tämä jättää huomiotta vielä melkoisen monta tekijää. Mikä lopulta oli aiheuttanut sosiaalisten ongelmien kärjistymisen? Venäjän turvallisuuspolitiikalla ja eurooppalaisella tilanteella 1800-luvun lopulta lähtien oli tähän melkoinen vaikutus. Suomen autonomia kapeni koko ajan. Samaan aikaan Suomen teollistuminen ja kansainväliset markkinat toki olivat yhteydessä keskenään. Mistä aseet oikein tulivat. Nämä ovat vahvasti ulkoisia tekijöitä, jotka eivät yhtäkkiä nousseet esiin tyhjästä vuonna 1917.

[Emma-Liisa]

Nylander näkyy uskovan, että se erilissota tapahtuikin vuonna 1918.

Juttutuvan poliittisen historian klubissa oli joulukuussa aiheena Chile 1973. Kiinnostavaa kyllä, kommunitisen nuorisoliikkeen johtajiin kuulunut chileläinen joka nykyään työskentelee Suomessa musiikin tutiijana, katsoo että tuolloin tehtiin virhe, kannatsupohja oli sittenkin liian kapea, joten olisi pitänyt pyrkiä yhteistyöhön kristillisdemokraattien kanssa.

(Kommunistihan eivät tuolloin olleet niitä radikaaleimpia, eikä ko. virhe tietenkään
mitenkään oikeuta Pinochetin aikaista terroria.)

Jos nyt chileläinen pystyy tällaiseen näkemykseen vajaa 30 vuotta hänelle itselleenikin traumaattisista tapahtumista, niin miksi ihmeessä se ei ole mahdollista suomalaisille?