Vanhan elämäntavan meriselitys, kuunari Arvio esimerkkinä
Lähetetty: 07.11.10 17:51
Puiset museolaivamme ovat muun ohella, muistutuksia erään elinkeinon ja elämäntavat ajautumisesta ratkaisemattomaan umpikujaan, kertomuksia siitä mitä tapahtuu kun tarraudutaan liian pitkään menneeseen, tai ollaan taloudellisesti kykenemättömiä tekemään välttämättömiä uudistuksia. Putoaminen pois kehityksen kelkasta tapahtui yleensä suhteellisen kilpailukyvyn menettämisen kautta. Esimerkkinä tästä prosessista käytän luvialaisen kuunari arvion toimintaa purjehduskaudella 1893. Aluksen laivapäiväkirjaa säilytetään Turun maakunta-arkistossa, Rauman merimieshuoneen arkistosarjassa AC.
Kuunari Arvio lähti matkalle Reposaaresta kimpilastissa 8.6.1893 ja palasi takaisin painolastissa talvehtimaan Reposaaressa puoli vuotta myöhemmin 9.12.1893. Laiva kuljetti tänä aikana kolme lastia, yhteensä noin 1470 painotonnia tavaraa. Kutakin lastierää oli luonnollisesti käsiteltävä kaksi kertaa, kerran kun se lastattiin alukseen ja toisen kerran kun se purettiin pois. Tämä lastityö tehtiin aluksen omalla väellä.
Arvion lastikäsittelykyky oli verrattuna 1800-luvun loppupuolen höyrylaivoihin korostetun tehotonta. 2940 painotonnin käsittelyyn tarvittiin aikaa yhteensä 54 työpäivää. Työpäivät pituus oli purjelaivalla 12 tuntia, joten lastityön tehkuus oli vain 4-5t/h. Ennen aluksen lastaamista oli purettava sen mahdollisesti mukanaan kuljettama painolasti, tai otettava sitä alukseen, mikäli uudelle matkalle lähdettiin tyhjänä. Ennen lähtöä oli lisäksi varmistauduttava aluksen riittävästä merikelpoisuudesta, ja usein poikettiin matkan puolivälissä sopivaan välisatamaan tarkistamassa masto- ja takilajärjestelmään kunto ennen matkan jatkamista. Purjehduskauden aikana kertyi Arviolle tällaisia satamapäiviä 41,5. Kun nämä päivät lasketaan yhteen aluksen lastikäsittelypäivien kanssa, voidaan todeta, että Arvio, makasi joka toisen purjehduskautensa päivistä jossakin satamassa.
Arvio purjehti näillä kolmella matkalla, sen karttapaikkojen mukaan mitattuna, noin 6200 kilometriä ja käytti siihen aikaa 2388 tuntia. Aluksen purjehtimat matkat olivat todellisuudessa jonkin verran tätä lukua pidempi. Päiväkirjatietojen avulla ei kuitenkaan voi laskea vastatuuliluovien pituuksia. Arvion matkanteon keskinopeus oli purjehduskaudella vain vähän yli 2 kilometriä tunnissa. Suomalainen puukuunari ei ollut mikään valtamerien tuulennaukuja. Puisilla kuunareilla ei enää 1800/1900 – lukujen vaihteessa ollut mitään mahdollisuuksia kilpailla kannattavista lasteista uusien höyrylaivojen kanssa. Niiden vaihtoehdot olivat muuttua saunapuiksi, tai siirtyä Aurajoen rannalle museolaivoiksi.
Veikko Inkinen
Kuunari Arvio lähti matkalle Reposaaresta kimpilastissa 8.6.1893 ja palasi takaisin painolastissa talvehtimaan Reposaaressa puoli vuotta myöhemmin 9.12.1893. Laiva kuljetti tänä aikana kolme lastia, yhteensä noin 1470 painotonnia tavaraa. Kutakin lastierää oli luonnollisesti käsiteltävä kaksi kertaa, kerran kun se lastattiin alukseen ja toisen kerran kun se purettiin pois. Tämä lastityö tehtiin aluksen omalla väellä.
Arvion lastikäsittelykyky oli verrattuna 1800-luvun loppupuolen höyrylaivoihin korostetun tehotonta. 2940 painotonnin käsittelyyn tarvittiin aikaa yhteensä 54 työpäivää. Työpäivät pituus oli purjelaivalla 12 tuntia, joten lastityön tehkuus oli vain 4-5t/h. Ennen aluksen lastaamista oli purettava sen mahdollisesti mukanaan kuljettama painolasti, tai otettava sitä alukseen, mikäli uudelle matkalle lähdettiin tyhjänä. Ennen lähtöä oli lisäksi varmistauduttava aluksen riittävästä merikelpoisuudesta, ja usein poikettiin matkan puolivälissä sopivaan välisatamaan tarkistamassa masto- ja takilajärjestelmään kunto ennen matkan jatkamista. Purjehduskauden aikana kertyi Arviolle tällaisia satamapäiviä 41,5. Kun nämä päivät lasketaan yhteen aluksen lastikäsittelypäivien kanssa, voidaan todeta, että Arvio, makasi joka toisen purjehduskautensa päivistä jossakin satamassa.
Arvio purjehti näillä kolmella matkalla, sen karttapaikkojen mukaan mitattuna, noin 6200 kilometriä ja käytti siihen aikaa 2388 tuntia. Aluksen purjehtimat matkat olivat todellisuudessa jonkin verran tätä lukua pidempi. Päiväkirjatietojen avulla ei kuitenkaan voi laskea vastatuuliluovien pituuksia. Arvion matkanteon keskinopeus oli purjehduskaudella vain vähän yli 2 kilometriä tunnissa. Suomalainen puukuunari ei ollut mikään valtamerien tuulennaukuja. Puisilla kuunareilla ei enää 1800/1900 – lukujen vaihteessa ollut mitään mahdollisuuksia kilpailla kannattavista lasteista uusien höyrylaivojen kanssa. Niiden vaihtoehdot olivat muuttua saunapuiksi, tai siirtyä Aurajoen rannalle museolaivoiksi.
Veikko Inkinen