Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Nykyisyys on siitä outoa että se muuttuu niin helposti historiaksi ja toisinaan sellaiseksi historiaksi jota ei voi edes toistaakan kuten silloin kun paikka poistuu kokonaan historian näyttämöltä kuten juuri Rakas Itä-Berliinini jossa asuin CD-penskana 80-luvun puolivälissä ja kysyisinkin onko täällä olijoilla muistikuvia tahi tarvetta muistikuville ko. ajasta ja paikasta? Kuten kierrätyksestä, sillä silloin DDR:ssä kerrostaloissa olisi pitänyt viedä roskat useampaan eri pönttöön eli silloin jo oltiin kierrätyksessä 25 vuotta edellä länsimaita..

Tässä yksi muistikuva. Muistaakseni vuonna 1983 olimme opiskelijaporukassa matkalla Unkariin. Meillä oli junavaihto Itä-Berliinissä. Jatkoyhteys lähti joskus yöllä ja meille jäi aikaa kierrellä kaupungin keskustassa. Jossakin vaiheessa tulimme sitten Branderburger Torille, jonka viereen ei tuohon aikaan päässyt vaan koko alue oli ympäröity betoniporsailla. Paikaa vartioi myös parivartio. Meidän kaikkien hämmästykseksi toinen vartiomiehistä, suurinpiirtein saman ikäinen nuori mies kuin mekin, tuli juttelemaan kanssamme. Siinä sitten aikamme juteltiin niitä näitä. Kun teimme lähtöä joku meistä kysyi kuinka vartionmies saattoi tulla juttelemaan meidän kanssamme. Kaveri vastasi, että normaalisti se ei kävisikään päinsä mutta että hänellä oli tj 0 eikä häntä erityisesti kiinnostanut mitä esimies asiasta sanoisi.

Jätteiden lajittelua oli muistaakseni 80-luvulla myös Länsi-Saksassa. Lajitteluajatus on käsittääkseni syntynyt Saksassa tai ainakin eteni siellä nopeiten ja pisimmälle.

Länsi-Berliinin metroa operoi Itä-Berliini ja metrolla pystyi siirtymään maasta toiseen tai joidenkin mielestä miehitysalueelta toiselle.

Se oli erikoinen, mutta lyhyt matka. Itä-Berliinin alla ilmestyi sementillä ja tiilillä umpeen muurattu metroasema ja sitten asema joka muistaakseni sijaitsi Unter den Linden puistokadun vieressä. Metroasemalla oli passin tarkastus ja pakollinen rahanvaihto. Vaihtosuhde oli yksi yhteen Länsi-Saksan ja Itä-Saksan markkojen kesken.

Länsi-Berliini oli kai tavallaan Länsi-Saksan osa, mutta toisaalta läntisillä miehitysvalloilla oli suuri päätösvalta. Kuulin paikallisilta tarinan, jonka mukaan länsi-berliiniläiset halusivat kaataa puita, mutta Länsi-Berliinin miehitysjoukkojen komentaja kielsi kaadon. Ilmeisesti komentajalta piti kysyä lupa tuollaiseen pikkujuttuunkin.

Länsi-Saksan ja Itä-Saksan kesken oli joillakin henkilökohtaisilla tasoilla yhteinäisyyden tuntua. Olivathan molemmat maat saman kansan maita, vaikka poliittinen järjestelmä erosi.

Länsi-saksalainen poliisi pysäytti suomalaisen kuljettajan ja havaitsi kuljettajan ajaneen ylinopeutta. Kuljettaja puolustautui kertomalla ajaneensa Itä-Saksassa. Poliisi ei hyväksynyt selitystä vaan vastasi "Saksa kuin Saksa". Suomalainen kuljettaja maksoi sakot Itä-Saksan markoilla sanonen "Markka kuin markka." Itä-Saksan markka ei ollut vaihdettava valuutta eikä kelvannut muualla kuin Itä-Saksassa.