Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Tietokirjallisuus ja tietokirjailijat ovat mediassa esillä todella paljon, ja tietokirjailijan julkisuuskuva on erittäin positiivinen. Huolimatta median henkilöitymisestä tietokirjailija on kuitenkin useammin asiantuntija kuin julkkis. Tämä ilmenee Suomen tietokirjailijat ry:n julkaisemasta dosentti Maaria Lingon tutkimuksesta "Asiantuntija vai julkkis? - tietokirjallisuus ja tietokirjailijat mediassa". Nyt julkaistava tutkimus on alansa ensimmäinen. Kirja julkaistaan yhdistyksen syyskokouksen yhteydessä perjantaina 19. marraskuuta.

Kirjassa tarkastellaan, millä tavalla tietokirjailijat ja heidän asiantuntijuutensa näkyvät julkisuudessa: Näkyvätkö tietokirjailijat luovina yksilöinä, kepeinä julkkiksina vai ainoastaan aiheensa kasvottomina takuumiehinä ja -naisina? Keskittyykö tietokirjallisuuden julkisuus vain harvoihin aihepiireihin tai yksittäisiin teoksiin? Entä ovatko tietokirja-arvostelut siirtymässä verkkoon?

Aihetta tarkastellaan sosiologisen tutkimuksen valossa. Aineistona on käytetty sanomalehti- ja aikakauslehtikirjoituksia, verkkoaineistoja ja tietokirjailijoiden omia kirjoituksia. Tarkastelussa olivat Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti, Kaleva ja Keskisuomalainen sekä Ilta-Sanomat ja Iltalehti. Aikakauslehdistä olivat mukana Anna ja Kotiliesi sekä Suomen Kuvalehti. Aineisto kerättiin syksyllä 2009 ja osittain myös keväällä 2010.


Tietokirjailijan monet eri roolit

Tutkimuksen mukaan tietokirjallisuus ja tietokirjailijat ovat esillä todella paljon ja tietokirjailijan julkisuuskuva on erittäin positiivinen. Tietokirjailija kuvataan tyypillisesti monista asioista innostuneeksi ja samalla elämänarvojaan punnitsevaksi henkilöksi. Häntä voi luonnehtia viisaaksi ihmiseksi, ja monesti hänen pohdinnoillaan on lukijoille terapeuttistakin merkitystä. Terapeutti-tietokirjailija paljastaa joskus oman elämänsä säröjä, mikä sopii hyvin julkisuuden intiimisyyskulttiin.

Tutkimuksessa kiteytetään tietokirjailijan esiintymisten tyypillisiä kehystyksiä mediassa: tietokirjailija esiintyy julkisuudessa elämänfilosofina, tulkkina, totuudenpuhujana, käytännön ammattilaisena, poliitikkona, asiantuntijana, taiteenrakastajana, dokumentaristina ja terapeuttina.
Elämänfilosofi-tietokirjailija voi olla eläkkeellä oleva professori, jonka elämänarvoja esitellään esimerkillisinä, tai hän voi olla etiikkaa pohtiva tähtitieteilijä. Tietokirjailija voi olla elämäkerran kirjoittajana kohteensa tulkki tai asianajaja. Totuudenpuhujana tietokirjailija saa paljon julkisuutta mutta asettaa myös persoonansa alttiiksi kritiikille. Keittiömestari-tietokirjailija on tyypillinen ammattilainen tietokirjailijana. Poliitikko-tietokirjailija julkaisee omat muistelmansa mutta voi kirjoittaa myös kuntoiluoppaan.

Asiantuntija-tietokirjailija voi yhtä hyvin olla taloustieteilijä kuin luonnontieteilijäkin, jonka persoonasta ei kerrota mitään mutta jonka tietämykseen luotetaan. Näitä asiantuntija-tietokirjailijoita esiintyy mediassa joka päivä mutta lukija ei silti välttämättä huomaa, että asiantuntijana on tietokirjailija. Taiteenrakastaja-tietokirjailija laittaa intohimonsa ja sitä kautta persoonansa peliin niin kirjoissaan kuin mediassa. Dokumentaristi-tietokirjailija on tyypillisimmin historioitsija. Historioitsijan julkinen kuva voidaan kehystää myös totuudenpuhujaksi, kun hän paljastaa kipeitä ja vaiettuja historian tapahtumia. Terapeutti-kirjailija voi olla tietokirjoja kirjoittava psykiatri mutta myös vaikkapa sodan mentaalisia traumoja purkava historioitsija tai yhteiskuntatieteilijä.


Elämäkerrat yltävät lööppeihin

Suurimmasta osasta tietokirjallisuutta ei saa mitenkään nostatetuksi kohuja. Tosin elämäkerrat, kuten Mauno Saaren "Haavikko-niminen mies" sekä John Simonin teos "Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä" tarjosivat syksyllä 2009 erityisen herkullisia kohujen aiheita. Myös Paavo Lipposen "Muistelmat I" päätyi iltapäivälehtien lööppeihin. Näistä teoksista ilmestyi asiallisiakin arvosteluja ja juttuja, mutta näyttävin julkisuus käsitteli kohdehenkilöiden elämän säröjä, jolloin kokonaiskuva muodostui raadolliseksi.

Näyttävän julkisuuden kohteina olivat tietokirjojen tekijöistä tutkimusjaksolla ainakin muistelmansa julkaissut Paavo Lipponen, Paavo Haavikon elämänkerran kirjoittaja Mauno Saari, ilmastonmuutoksesta kirjoittanut Risto Isomäki, kaksi kirjaa samana vuonna julkaissut ulkoministeri Alexander Stubb, taiteilijoista ja kulttuurielämästä kirjoittanut Anna Kortelainen sekä lasten tietokirjailija Mauri Kunnas. He ovat esimerkkejä tietokirjallisuuden superjulkkiksista. Median henkilöitymisestä huolimatta tietokirjailija mediassa on kuitenkin useammin asiantuntija kuin julkkis.


Arvostelujen määrä ja aiheet

Arvostelujen määrää ja jakautumista eri aihepiireihin seurattiin kolmessa sanomalehdessä. Helsingin Sanomissa ilmestyi kirjavuoden vilkkaimpana aikana loka- ja marraskuussa 2009 yhteensä 73, Aamulehdessä 65 ja Turun Sanomissa 56 tietokirja-arvostelua.

Historia, taide ja elämäkerrat olivat Helsingin Sanomien ja Aamulehden tietokirja-arvostelujen suosikkiaiheet. Turun Sanomissa ruoka- ja juomakulttuuria käsitteleviä kirjoja arvioitiin eniten, mutta suosittuja aiheita olivat myös taide ja elämäkerrat. Yhteiskuntaan, talouteen ja luontoon liittyviä kirjoja arvioitiin eniten Helsingin Sanomissa.

Kun poliitikkojen muistelmat ja poliittisen historian teokset saavat paljon huomiota lehdissä, menettävät muut aiheet tässä taistelussa palstatilasta. Sanomalehdissä käsitellään eri taiteenlajeja, luontoa, ympäristöä, ruokakulttuuria sekä mielenterveyttä, mutta talous, teknologia, maailman uskonnot, kasvatus, maantiede, yhteiskunta ja urheilu ovat aloja, joista ilmestyy selvästi vähemmän tietokirjallisuuteen liittyviä juttuja, vaikka kiinnostusta lukijoilla voisi olla paljonkin.

Tietokirja-arvosteluja ilmestyy yhä enemmän verkossa (esimerkiksi Kiiltomato ja Agricolan kirja-arvostelut). Verkossa julkaistavien arvostelujen ja kirjoja koskevan keskustelun etuja ovat hakumahdollisuus ja julkaisukynnyksen alhaisuus. Kääntöpuolena ovat asiattomat kommentit, joita kuka tahansa voi esittää esimerkiksi sanomalehtien verkkokeskusteluissa. Verkon etuihin kuuluu taas se, että moni löytää sen kautta tiedon itseään kiinnostavista erikoisalojen kirjoista. Sosiaalisen median merkitys tietokirjoihin liittyvän tiedon jakamisen välineenä lisääntynee tulevaisuudessa.

Maaria Linko on sosiologisen kulttuurintutkimuksen dosentti ja toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa.