Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Alkava vuosi 2011 on Yhdysvalloissa siis merkkivuosi, ja vaikka aikaa on kulunut palljon, sisällissota näyttäisi yhä olevan amerikkalaisille aivan yhtä tunteita kuohuttava ja myös mielipiteitä jakava aihe kuin vuosi 1918 Suomessa. New York Times-lehdessä vasta eilen julkaistu artikkeli saattanee kiinnostaa myös Agricola-verkon lukijoita, joten tuon linkityksen ohella siteeraan siitä myös muutamia otteita. Monissa etelävaltioissa sisällissodan syttymistä halutaan vielä nytkin muistaa juhlistamalla liittovaltiosta aikoinaan tapahtunutta eroamista:

"As the 150th anniversary of the four-year conflict gets under way, some groups in the old Confederacy are planning at least a certain amount of hoopla, chiefly around the glory days of secession, when 11 states declared their sovereignty under a banner of states’ rights and broke from the union.

The events include a “secession ball” in the former slave port of Charleston (“a joyous night of music, dancing, food and drink,” says the invitation), which will be replicated on a smaller scale in other cities. A parade is being planned in Montgomery, Alabama, along with a mock swearing-in of Jefferson Davis as president of the Confederacy.

In addition, the Sons of Confederate Veterans and some of its local chapters are preparing various television commercials that they hope to show next year. “All we wanted was to be left alone to govern ourselves,” says one ad from the group’s Georgia Division.

“We in the South, who have been kicked around for an awfully long time and are accused of being racist, we would just like the truth to be known,” said Michael Givens, commander-in-chief of the Sons, explaining the reason for the television ads. While there were many causes of the war, he said, “our people were only fighting to protect themselves from an invasion and for their independence.”

Georgialaiset eivät ilmeisesti kuitenkaan ole festivaaleillaan esittämässä provosoivaa animaatiofilmiä, missä kenraali William T. Sherman kuvattaisiin transvestiittina homoseksuaalina. Etelävaltioiden yliopistojen filmikouluissa ei kaiketikaan opeteta tšekkiläistä nukkeanimaatiota. Mutta palataanpa vakavaan asiaan, eli näissä yllämainituissa asenteissa tietysti unohtuu sodan alkusyynä ollut orjuus, mikä tietenkään ei ole jäänyt mustien kansalaisjärjestöiltä huomiotta:

Not everyone is on board with this program, of course. The N.A.A.C.P., for one, plans to protest some of these events, saying that celebrating secession is tantamount to celebrating slavery.

“I can only imagine what kind of celebration they would have if they had won,” said Lonnie Randolph, president of the South Carolina N.A.A.C.P.

He said he was dumbfounded by “all of this glamorization and sanitization of what really happened.” When Southerners refer to states’ rights, he said, “they are really talking about their idea of one right — to buy and sell human beings.”

Commemorating the Civil War has never been easy. The centennial 50 years ago coincided with the civil rights movement, and most of the South was still effectively segregated, making a mockery of any notion that the slaves had truly become free and equal.

Congress had designated an official centennial commission, which lost credibility when it planned to meet in a segregated hotel; this year, Congress has not bothered with an official commission and any master narrative of the war seems elusive.

“We don’t know what to commemorate because we’ve never faced up to the implications of what the thing was really about,” said Andrew Young, a veteran of the civil rights movement and former mayor of Atlanta.

“The easy answer for black folk is that it set us free, but it really didn’t,” Mr. Young added. “We had another 100 years of segregation. We’ve never had our complete reconciliation of the forces that divide us.”

Puolen vuosisadan takaisiin protestiliikkeisiin liittyi se kiinnostava paradoksi, että mustien kansalaisoikeusliikkeen pyrkiessä saattamaan sisällissodan ikään kuin lopulliseen päätökseensä saattoivat valkoisen nuorison vaihtoehtoliikkeet ottaa vanhan etelän jonkinlaiseksi romantisoiduksi esikuvakseen. Kysehän oli kuitenkin kapinallisista, mikä oli kaiketi olevinaan hieno juttu. Aikakauden musiikin saralta tämän ajattelun ilmentymänä mieleeni tulee ainakin "The Night they Drove Old Dixie Down"-kappale, minkä levyttivät sekä The Band että Joan Baez.

Kiinnostavaa on sekin, miten sisällissodan juhlallisuudet näyttävät kietoutuvan yksiin Yhdysvalloissa hienoisessa nousussa olleen ja hiljattaisissa välivaaleissa jonkinlaisia voittoja saavuttaneen teekutsuliikkeen kanssa. Artikkeli ei mainitse presidentti Obamaa, mutta voisi kuvitella sisällissodan 150-vuotisjuhlallisuuksien saavan uudenlaista vivahdetta myös siitä, että Yhdysvalloilla on nyt musta presidentti.

The passion that the Civil War still evokes was evident earlier this year when Gov. Bob McDonnell of Virginia designated April as Confederate History Month - without mentioning slavery. After a national outcry, he apologized and changed his proclamation to condemn slavery and spell out that slavery had led to war.

The proclamation was urged on him by the Sons of Confederate Veterans, which asserts that the Confederacy was a crusade for small government and states’ rights. The sesquicentennial, which coincides now with the rise of the Tea Party movement, is providing a new chance for adherents to promote that view.

Historiantutkijat tietysti tuntevat vastuunsa:

Most historians say it is impossible to carve out slavery from the context of the war. As James W. Loewen, a liberal sociologist and author of “Lies My Teacher Told Me,” put it: “The North did not go to war to end slavery, it went to war to hold the country together and only gradually did it become anti-slavery — but slavery is why the South seceded.”

Kuriositeettina voisi kai mainita, että erään naispuolisen tuttavani mukaan ilmeisesti myös tässä maassa vaikuttavan rockabilly-alakulttuurin edustajat ovat profiloituneet viime vuosina Itä-Suomessa tehdyissä rasistisissa rikoksissa. Kyseessä ei siis ole vain ja ainoastaan skinheadien yksinoikeus, ja myös oman kotimaamme kesäisissä kaupungeissa huristelevat amerikanraudat ja niiden antenneista lepattavat etelävaltioiden kapinaliput saattavat toisinaan kuvastaa muutakin kuin vain harmitonta harrastetta.

Päätteeksi hieman musiikkia, mistä voinee kaiketi vetää johtopäätöksiä omasta asenteellisuudestani sekä historian harrastajana että tutkijana.






Best,

J. J.


"If they want eternal war, well and good. A people who will persevere in war beyond a certain limit ought to know the consequences. Many, many peoples with less pertinacity have been wiped out of national existence. War is hell. I can make this march, and I will make Georgia howl."

- William T. Sherman