Haluaisin saada lisätietoa, kuinka käsityö on tullut osaksi peruskoulun ja kansakoulun oppimäärää?
T: Heikki Pullo
-
heikkipullo
- Viestit: 1
- Liittynyt: 07.12.10 22:03
Re: Käsityöopetuksesta koululaitoksessa?
Erik Wahlströmin romaanissa Tanssiva pappi, joka kertoo Uuno Cygnaeuksen elämästä, annetaan ymmärtää, että ollessaan Alaskassa Sitkassa pappina Suomen kansakoulun perustajaksi sittemmin sanottu Cygnaeus ihastui alkuasukkaiden taidokkaisiin käsitöihin ja kykyyn luoda itse tarvekalunsa, kuten vaatteensa, korunsa, kanoottinsa. Hän pohti, että jos aivot ohjasivat käsiä niin voisivatko kädet ohjata aivoja tuntiessaan materiaalien ominaisuudet yms. Hän tuli verranneeksi sitä omaan kouluopetukseensa, josta kaikenlainen oma-aloitteinen tekeminen oli karsittu.
Kansakoulua miettiessään hän pohti: "Käsityötä ei saa seminaarissa eikä kansakoulussa harjoittaa käsityömäisesti, eikä se saa koostua ainoastaan mekaanisista tai tahdottomista kädenliikkeistä, jotka eivät ota huomioon henkisiä voimia eivätkä siksi suo henkistä tyydytystä, eivätkä myöskään edesauta taipumusta ja halua työhön ..."
Kun sitten kansakouluasetus hyväksyttiin, juhlapuheessa hehkutettiin: "Se on täysin itsenäinen suhteessa kirkkoon. Mutta se kasvattaa - en lisää "juuri siksi" - aitoon henkilökohtaisesti velvoittavaan siveellisyyteen, syvälle juurtuneeseen uskonnollisuuteen, joka on kaukana pinnallisesta formalismista. Se asettaa naisten opetuksen täysin samalle tasolle miesten opetuksen kanssa. Se kouluttaa koko ihmistä, hänen ruumistaan yhtä hyvin kuin hänen sieluaan, sillä pastori Cygnaeus on alun alkaen tajunnut ruumiin olevan sielun temppeli. Ruumista kouluttavat aineet ovat voimistelu, käsityö, veisto, musiikki ja piirtäminen, sekä tekninen että vapaan taiteellinen. Ne ovat täysin tasa-arvoisia teoreettisemmin painottuneiden aineiden kuten lukemisen, raamattutiedon ja laskennon kanssa. Jos on haettava tummia pilviä tuskin syntyneen kansakoulun taivaalta, voi ennakoida yrityksiä vähentää näiden aineiden arvoa siten, että niille annetaan alempi status kuin teoreettsille aineille..."
Tämä siis v. 1866.
Kansakoulua miettiessään hän pohti: "Käsityötä ei saa seminaarissa eikä kansakoulussa harjoittaa käsityömäisesti, eikä se saa koostua ainoastaan mekaanisista tai tahdottomista kädenliikkeistä, jotka eivät ota huomioon henkisiä voimia eivätkä siksi suo henkistä tyydytystä, eivätkä myöskään edesauta taipumusta ja halua työhön ..."
Kun sitten kansakouluasetus hyväksyttiin, juhlapuheessa hehkutettiin: "Se on täysin itsenäinen suhteessa kirkkoon. Mutta se kasvattaa - en lisää "juuri siksi" - aitoon henkilökohtaisesti velvoittavaan siveellisyyteen, syvälle juurtuneeseen uskonnollisuuteen, joka on kaukana pinnallisesta formalismista. Se asettaa naisten opetuksen täysin samalle tasolle miesten opetuksen kanssa. Se kouluttaa koko ihmistä, hänen ruumistaan yhtä hyvin kuin hänen sieluaan, sillä pastori Cygnaeus on alun alkaen tajunnut ruumiin olevan sielun temppeli. Ruumista kouluttavat aineet ovat voimistelu, käsityö, veisto, musiikki ja piirtäminen, sekä tekninen että vapaan taiteellinen. Ne ovat täysin tasa-arvoisia teoreettisemmin painottuneiden aineiden kuten lukemisen, raamattutiedon ja laskennon kanssa. Jos on haettava tummia pilviä tuskin syntyneen kansakoulun taivaalta, voi ennakoida yrityksiä vähentää näiden aineiden arvoa siten, että niille annetaan alempi status kuin teoreettsille aineille..."
Tämä siis v. 1866.