Neuvostoliiton sotilaalliset tappiot WW2:ssa

[ralf64]

siis toisessa maailmansodassa. Tässä keskusteluaihe. Onko ylipäätänsä mitään mahdollisuutta saada selville todellista määrää (kaatuneet ja kadonneet) edes miljoonan tarkkuudella tukeutumalla Neuvostoliiton aikaisiin dokumentteihin? En edes viitsi alkaa esittämään eri vaihtoehtoja joita kirjallisuus ja internet on enemmän kuin pullollaan.

Ongelma havainnollistamiseksi eräs pieni yksityiskohta poimittuna:

"Leningradin Rintaman tappioilmoituksessa 5.7.44-31.7.44 yhteenlaskuvirhe on yli 18 000 (todellinen 58 125 - neuvostolaskelma 40 129 )."

Lähde: Tapio Tiihonen, Yllätys Kannaksella 1944, s. 90

Eli jos koontitiedoissa on jopa tällaisia yksinkertaisia yhteenlaskuvirheitä niin mitä todellisuuspohjaa ns. virallisissa venäläisissä arvioissa itseasiassa voi olla?

Lisäksi viittaan vastaaviin kiistoihin liittyen Saksan kuolleisiin sotilaihin II maailmansodassa, jossa esim. Rydiger Overmansin otostutkimusta kritisoitiin siitä, että se antoi eräänlaisen potentiaalisen maksimimäärän mutta jossa on erittäin paljon muutujia ja jotka muuttujat kaikki johtivat samaan suuntaa eli pienensivät Overmansin väittämää 5.3 miljoonaa sotilasta (sotilaista ei tietoa, he eivät mahdollisesti olleet kuolleet, muuttivat maasta pois tai kuolivat sodan jälkeen "normaalioloissa").

[Gerson]

Overmansin tutkimuksessa sodassa kuolleista saksalaissotilaista esiintyi niin paljon virheitä, että hämmästyttää miksi tuo arvio on otettu esim. Wikipediassa lähtökohdaksi. Nimittäin Overmans teki tutkimuksessaa kaksi väitettä:

1. Saksan virallinen laskelma ennen vuotta 1945 tapahtuneista sotilastappioista olisi ollut virheellinen

2. Vuonna 1945 kuoli huomattavan paljon enemmän saksalaisia kuin aiemmin on arvioitu

Overmans itse teki kuitenkin eräitä virheellisiä päätelmiä sekoillessaan Wehrmachtin taistelujoukkojen määrävahvuuksien ja tappioiden kanssa. Kriittisessä arviossa osoittautui että vuoteen 1944 asti järjestelmä toimi hyvin ja ns. "Totenkartei" kykeni varsin luotettavasti kokoomaan tiedot kaatuneista, haavoihinsa tms. kuolleista sotilaista ja kadonneista.

Overmans teki vakavan virheen olettaessa että kaikki ne miehet joista ei löytynyt tietoja muita kanavia pitkin olisivat kuolleet sodan aikana tai välittömästi sen jälkeen. Tosiasiassa esim. Ruotsissa kuoli vuosina 1901-1927 syntyneitä miehiä vuosina 1945-49 yli 18 000. Suhteutettuna Saksaan voitiin päätellä että "luonnollisella tavalla" kuolleita olisi ollut ainakin 200 000. Mutta koska Saksa sosiaaliset olot olivat sodan jälkeen katastrofaaliset, terveydenhoito heikkoa, elintarvike ja asumistilanne paikoin onneton, miesten henkinen tilanne, perheiden hajomiset, epätoivo ym. niin on luultavaa että miespuolista väestöä on kuollut sodan jälkeisenä viitenä vuotena huomattavasti enemmän kuin 200 000, mahdollisesti ehkä puoli miljoonaa.

Ja lisäksi on olemassa tietoja jotka kaikki viittaavat samaan suuntaan - osa sotilaista jäi sotavankeuden jälkeen eteenkin länteen tai kolmansiin maihin (Ruotsi, Sveitsi, Espanja jne...). Vaikka määrät eivät ole olleet valtavia suunta on sama - kuolleiden kannalta aleneva. Myös henkilöllisyyksien vaihtamista tapahtui tuhansittain.

Rydiger Overmansin tapaus on osoitus siitä, miten vaikeaa tietyissä tilanteissa oli jopa "vapaassa maailmassa" selvittää kuolleiden sotilaiden määrää.

Neuvostoliiton tapauksessa tilanne on suorastaan mahdoton. Voi olla vaikka kuinka paljon halua olisi, että määrätyt tilastot ovat niin "saastuneita" ettei niiden perusteella voida tehdä mitään varmoja johtopäätöksiä. Kiistaton tosiasia on kuitenkin, että Neuvostoliiton miehistötappiot olivat aivan valtavat mistä osoituksena se, että NL kutsui aseisiin ikäluokkia aina 1880-luvulla syntyneistä lähtien. Armeija käytti runsainmäärin myös lapsisotilaita ja naisia (myös etulinjan taistelujoukoissa).

Oma arvioni on se, että viralliset luvut - runsaat 8 miljoonaa - eivät pidä paikkaansa. Todellinen luku liikkuu jossakin 10-15 miljoonan sotilaan välillä. Tuoreen John Mosierin kirjan - "The Deathride" - mukaan useat rinnakkaistutkimukset osoittivat että NL:n viralliset tappioluvut olisivat olleen 40-68% todellisista toteutuneista tappioista.

[lentava kirvesmies]

Tässä teille yksi oiva keino. Jokaisessa kylässä ja jokaisessa kaupungissa on muistomerkki rintamalla kaatuneille. Tarvitsee vain ynnätä ne yhteen.

Jos ei jaksa sitä tehdä, niin voihan toki laskelman suorittaa käyttämällä jotakin kaupunkia keskiarvona. Ja jos asia joitakin ihan oikeasti kiinnostaa, niin sopivan tilaisuuden tullen saatan käydä laskemassa muutaman kylän keskiarvon.

[Emma-Liisa]

Tässä teille yksi oiva keino. Jokaisessa kylässä ja jokaisessa kaupungissa on muistomerkki rintamalla kaatuneille. Tarvitsee vain ynnätä ne yhteen.

Oletkohan nyt ihan tosissasi? Ensinnäkin, onko Saksassa ja NL:ssa edes tapaa luetella kaikki kaatuneet? Berliiniläisessä lyseossa muistan sellaisen muistolaatan nähneeni.

Toisen ja vielä oleellisempi kyysmys on, mistä tiedot on saatu. Ainoa mahdollinne lähde ovat tietysti sotilasviranomaiset - ja jos edes heillä ei ole tarkkoja tietoja, mistä ihmeestä ne tarkat tiedot olisivat muistomerkkiin tulleet?

Kannattaa muistaa, että molemmissa maissa miljoonat ihmiset muutivat pakosta asuinpaikkaa. Heillä ei siis ollut omaa kylää tai kaupunkia, johon palata - tai jossa olisi huomattu etteivät he palaakaan. Varsinkaan kun sota- tai muu vankeus kestää 50-luvulle asti.

[Ilmo Kekkonen]

Otin talteen dosentti Ari Uinon artikkelin (Sotaveteraani 3/09). Siinä on eräitä kokonaislukuja puna-armeijasta Suuressa Isänmaallisessa Sodassa.

Sitä ennen kuitenkin tappioiden laskennan perusongelma, eli keitä otetaan lukuihin mukaan. Varsinaiset kaatuneet ovat tietenkin selviö, mutta sitten tulee kadonneet, paleltuneet, hukkuneet,haavoittuneet ja haavoihinsa kuolleet, sairauksiin kuolleet tai niiden takia riveistä poistetut, karkureina tms. ammutut, vangeiksi joutuneet, yliloikkarit, onnettomuuksissa kuolleet, itsemurhat, keskinäiset tappelut jne.

NL:ssa oli vielä esimerkiksi Saksan armeijaan sotilaina tai vapaaehtoisina apulaisina (HIWI) liittyneet jne. Mihin kategoriaan lasketaan esimerkiksi venäläinen sotavanki, joka kaatui saksalaisessa asepuvussa taistellesssaaan Ranskassa amerikkalaisia tai vaikka puolalaisia vastaan? Entä palannut sotavanki, joka menehtyi työleirillä? Tai yhteistoiminnasta vihollisen kanssa ammuttu?

Uinon mukaan NL:n kokonaismenetykset ovat 27 miljoonaa ihmistä. Siinä lienevät kaikki nuo luetellut ryhmät mukana ynnä tietysti siviiliväki. Heistä on 7,8 miljoonaa sotilasta. Miten luku tarkemmin koostuu, ei selviä, mutta arvioin sen käsittävän lähinnä varsinaiset kaatuneet. Olen nähnyt myös luvun 10,5 miljoonaa, missä voisi olla myös sotavankeudessa kuolleet mukana. Todettakoon, että eräiden tietojen mukaan pelkästään karkureita teloitettiin 400 000.

Uinon lainaaman tutkimuksen mukaan puna-armeijassa palveli sodan aikana kaikkiaan 34,5 miljoonaa miestä ja naista ikäluokista 1890-1927. On arvioitu, että esimerkiksi ikäluokista 1923-27 kuoli 40 %. Se on hirveä tappiolukema.
Todettakoon, että meidän armeijassamme palveli sotien aikana noin 700 000 miestä, joista kaatui 96 000 eli noin 14 % Hirveät tappiot on nekin. Nuoret ikäluokat tietysti kärsivät huomattavasti keskivertoa enemmän.

Venäläiset tutkijat ovat käyneet läpi Puna-armeijan yleisesikunnan ilmoittamat viralliset tappioluvut. Niihin perustunee tuo 7,8 miljoonaa. Mitä ryhmiä siihen kuuluu, jää arvailtavaksi. Luvut ovat joka tapauksessa niin suuret, että lienee sivuseikka, ovatko ne oikeat edes miljoonan tarkkuudella.

[Gerson]

Rydiger Overmansin tutkimuksessa käytettiin "Totenkartei" kortiston lisäksi aineistona "Allgeimeine Kartei"-kortistoa, jossa oli runsaat 15 miljoonaa nimeä Saksan asevoimissa palvelleista. Overmans otti otantatutkimuksen ja sen perusteella arveli että näistä 14% olisi koostunut miehistä jotka kuolivat sodassa.

Mutta tutkimuksen jälkeen on paljastunut huomattavia virheellisyyksi. Osa nimistä oli Saksan asevoimissa I maailmansodassa palvelleita, osa taas sotienvälisenä aikana palvelleita. Osa on kuollut vasta pitkään sodan jälkeen. Osa nimilistoista käsittää - ei sotilaita vaan siviilejä, jne...

Jotenkin tuli mieleen Heikki Ylikankaan nimilistat "teloitetuista ja ammutuista" sekä hänen sittemmin aika epäonnistuneeksi havaittu tutkimus jatkosodassa kaatuneista, kentellä jääneistä ja kadonneista upseereista, aliupseereista ja miehistöön kuuluneista.

Neuvostoliiton ilmoitukset omista tappioista ovat hyvin kyseenalaisia. Tässä yksi esimerkki:

Vuoden 1941 kolmannella neljänneksellä NL:n tappiot olisivat olleet kaatuneina ja kadonneina 2 067 801 sotilasta. Mutta saksalaisten laskelmien mukaan he olivat saaneet tuona kyseisenä aikana jo 2 501 614 neuvostoliittolaista sotavankia.

NL:n virallisissa lukemissa (joita edelleenkin Venäjällä käytetään) näkyy kuolleiden ja kadonneiden yhteismäärä 10 008 434. Jos siitä vähennetään Saksan tallennetut lukemat saaduista sotavangeista 5 165 381 saadaan eroitukseksi 4 843 053. Mutta tuo määrä ei voi pitää paikkaansa sillä vastaavasti venäläisissä virallisissa tilastoissa on ilmoitettu kuolleiden määräksi 6 829 437. Siis lähes 2 miljoonaa eli yli 40% enemmän.

Ei ole siis poissuljettu että NL:n virallisiin tappiolukuihin pitäisi hyvinkin lisätä 40% ellei enemmänkin?

[Gerson]

Tässä on Saksan tappiotilasto helmikuun 20.päivään 1944 mennessä.


Killed in action 795,698
Died due to disease, accidents, etc.32724
Missing 588,860
Died in medical facilities due to wounds 295,709
Died in medical facilities due to disease, accidents etc.99,363
Sum: 1,812,354
Sum (excluding missing): 1,223,494

Lähde: Der Heeresarzt im OKH Gen.St.d.H/Gen.Qu. Az 1335 (IIb) Nr. I./01867/44 g.Kdos, 6 März 1944, BA-MA RW 6/v. 555


Tilastossa on havaittavissa, että haavoihinsa kuolleet tai sairauksiin tms. kuolleita oli n. 53% kaatuneista. Jos lisäämme kadonneet havaitsemme että kaatuneisiin on lisättävä 128% jotta päästäisiin kokonaistappiohin jossa ei ole huomioitu haavoittuneita.

Mikä lienee NL:n tilasto taisteluissa kaatuneista. Jos sen löytäisi voisi tietenkin kokeilla millaiseen tulokseen päästäisiin lisäämällä siihen lukuun vaikkapa kokeeksi tuon 128%.

Sellaista analyysiä on myös tehty että NL:n virallisissa listauksissa puuttuu mm. yli 500 000 kaatunutta tai kadonnutta reserviläistä joita ei ehditty kirjata vahvuuksiin. Lisäksi 400 000 miliisiä ja 250 000 partisaania jotka kuolivat tai katosivat. Monissa tutkimuksissa nämä "miliisit ja partisaanit" olivat usein kuitenkin puna-armeijaan otettuja sotilaita. Jo näistä mainituista tulee yli miljoona tapausta lisää.

[Veikko Palvo]

Kannattaa muistaa, että molemmissa maissa miljoonat ihmiset muutivat pakosta asuinpaikkaa. Heillä ei siis ollut omaa kylää tai kaupunkia, johon palata - tai jossa olisi huomattu etteivät he palaakaan. Varsinkaan kun sota- tai muu vankeus kestää 50-luvulle asti.

Kapteeni Aleksandr Solzhenitsyn sanoi Operaatio Keelhaulia ww2 viimeiseksi salaisuudeksi. Länsi-Euroopassa oli 1945 yli 5 miljoonaa venäläistä, joista pari miljoonaa sotavankia ja 3 miljoonaa OST-arbaittaria. Pakkopalautukset ulotettiin lisäksi koskemaan kaikkia NL:n valloittamien maiden sotavankeja.

Stalin muisti historiasta Napoleonin sodista palanneiden kapinoineen Romanovien itsevaltiutta vastaan ja monet Lännestä ww2-palaajista joutuivat (koulutus)leireille Solzhenitsynin tavoin ja joissakin arvioissa teloitettuja kirjoitetaan olleen 800 000.
Kenties leirejä oli pakkokin perustaa huoltamaan sodasta palaavia?

Sodassa Neuvostoliitto menetti n. 42 % työikäisistä miehistä, saman verran hevosia ja karjaa ja puolet teollisuudesta ja kolhoosirakennuksista sekä niiden koneet olivat romuina ja raunioina.
http://www.soviethistory.org/index.php? ... &Year=1947
Nälänhätä ( 1946 - 1948 ) oli huipussaan keväällä ja kesällä 1947 NL:n lähettäessä samaan aikaan viljaa Itä-Eurooppaan poliittisista syistä, etenkin Puolaan ja Itä-Saksaan.

Nälkään kuolleita venäläisiä arvioidaan olleen noin 1,0 miljoonaa. Stalinin reaktio ja ratkaisu oli T.Lysenkon johtama "Suuri suunnitelma luonnon muuttamiseksi."
Suuri suunitelma päättyi Stalinin kuolemaan ja 1960-luvulla NL alkoi ostaa viljaa lännestä vieden öljyä maksuksi.
Kotiinpalaavien sotilaiden sanotaan tuossa linkissä palanneen asunnottomuuteen ja köyhyyteen yhteiskuntaan, joka kieltäytyi puhumasta sodanjälkeisestä vaikeasta tilanteesta.

Talous oli raunioina ja sosialistisessa yhteiskunnassa oli monilla alueilla niukasti työtä tarjolla, työttömyyden sanotaan näillä alueilla olleen jopa 50 %:a.
Sotaveteraanien sairaalapaikoista ja mm. proteeseista oli pulaa.
Veteraanijärjestöjen perustaminen oli ehdottomasti kiellettyä, viranomaiset taistelivat kanavoidakseen rintamalla syntyneet veteraanien tunnesiteet viralliseen ideologiaan.
Sodassa oli kuollut noin 27 miljoonaa venäläistä Euroopan puoleinen osa ollessa raunioina ja sota-aikana tehtaita Länsi-Venäjältä ja LendLeasenä saaduilla työstökoneilla oli perustettu Uralin taakse ja evakuoitu työväki lienee jäänyt uusille asuinpaikoilleen?

Veikko Palvo

[Gerson]

Historioitsija David Glantz, joka on ollut tukkanuottasilla John Mosierin kanssa, on nykyisin tullut siihen arvioon, että NL:n asevoimat menettivät kaikkiaan kuolleina tavalla tai toisella n. 14 miljoonaa miestä.

YK esitti vuonna 1948 omana arvionaan että NL:n sotilastappiot olisivat olleet 13 600 000 miestä. Eri taistelut itärintamalla viittaavat siihen, että esim. vuosina 1941-42 tappiosuhde oli konservatiivisenkin arvion mukaan vähintäin 1:5 Saksaan verrattuna eikä kovinkaan paljon laskenut vuosina 1943-44. Vuoden 1945 viimeisestä 4 kuukaudesta on vaikea sanoa mitään. Taistelukuvaukset viittaavat siihen, että puna-armeijan tappiot jatkuivat massiivisina aivan loppuun saakka ja mm. Zhukov oli raivona omien joukkojen tehottomuudelle myös Berliinin taistelussakin.

.

[Veikko Palvo]

YK esitti vuonna 1948 omana arvionaan että NL:n sotilastappiot olisivat olleet 13 600 000 miestä. Eri taistelut itärintamalla viittaavat siihen, että esim. vuosina 1941-42 tappiosuhde oli konservatiivisenkin arvion mukaan vähintäin 1:5 Saksaan verrattuna eikä kovinkaan paljon laskenut vuosina 1943-44. Vuoden 1945 viimeisestä 4 kuukaudesta on vaikea sanoa mitään. Taistelukuvaukset viittaavat siihen, että puna-armeijan tappiot jatkuivat massiivisina aivan loppuun saakka ja mm. Zhukov oli raivona omien joukkojen tehottomuudelle myös Berliinin taistelussakin.

.

Talvisodassa Suomeen hyökänneiden joukkojen koulutustaso oli hyvä, mutta upseeristoa Stalinin puhdistukset olivat heikentäneet.

Talvisodan menestys tai pikemminkin sen puute sai Stalinin 1940 vapauttamaan Gulageilta upseereita, esim. marsalkka Konstantin Rokossovskin, joka kynnet kuulusteluissa irtirevittyinä taisteli mm. Moskovan ratkaisutaistelussa G.Zhukovin alaisena.
Myöhemmin Rokossovski oli Puolan puolustustusministerinä 1949 - 1956.

Barbarossan alkuvaiheessa 1941 Neuvostoliiton silloinen armeija lienee tuhoutunut tai jäänyt saksalaisten vangeiksi lähes kokonaisuudessaan?
Kauko-Idästä Moskovan taisteluun siirretyt 500 000 olivat koulutettuja sotilaita, mutta mikä lienee ollut puna-armeijan sotilaiden koulutusaste ja -aika esim.1943?

Veikko Palvo

[lentava kirvesmies]

Lisää lukuja.

Venäjän puolustusministeriö. Kenraalimajuri Aleksandr Kirill.

Neuvostoliiton armeijan vahvuus 1941, 4 826 000. 1.6.1945 vahvuus 11 390 000 ja samaan aikaan sairaaloissa oli hoidettavana 1 046 000.

Rintamalla kaatuneet, kadonneet ja sairaaloissa kuolleet 8 668 400, joista KGB eli rajavartijoita 614 000 ja sisäministeriön 97 700.

[Veikko Palvo]

Rintamalla kaatuneet, kadonneet ja sairaaloissa kuolleet 8 668 400, joista KGB eli rajavartijoita 614 000 ja sisäministeriön 97 700.

Selventäisitkö noita Valtion turvallisuuskansankomissariaatin, NKGB:n ja Valtion turvallisuuspäähallinnon NKVD:n tappiolukuja, organisatorinen jako näyttäisi olleen tämä Barbarossan alkaessa?
http://www.cyberussr.com/rus/tl-nkvd.html

KGB näytettäisiin joka tapauksessa perustetun Stalinin kuoleman jälkeen Hrushtshovin teloitetutettua Berijan avustajineen 1954 ja KGB:n päälliköksi nimitettiin I.A.Serov ja Brezhnevin kaudella 1967 alk. Juri Andropov, joka karkotettiin Berijan miehenä 1953 suurlähettilääksi Budapestiin, nousi 1982
pääsihteeriksi.

Berijan likvidoimisesta Bulganin ja Hrushtshov olivat ilmeisesti yksimielisiä, mutta
Helsingissä käydessään heidän keskinäinen valtataistelunsa oli kuumimmillaan.
Hrushtsovia syytettiin
mm. saunomisesta Urho Kekkosen kanssa matkan jälkeen ja H. sanoi Bulganinin lähteneen nukkumaan Krogiuksen talolle, mutta ei siksi, että Bulganin olisi ollut vähemmän humalassa kuin hänkään.

Hrushtshov sai kokousta viikon pitkitettyään koottua NL:n eri puolilta kannattajansa Moskovaan ja voitti valtataistelun.

NKVD lienee hoitanut rajavartioinnin 1941- ? ja KGB hoiti sitä ja nyt lyhyen tauon
jälkeen FSB. Rajavyöhykkeen, jolle pääsemiseksi tarvittiin oma lupansa, propushkansa, kirjoitetaan ainakin 1939 olleen jopa 150 km, leveys vaihteli.

Veikko Palvo

[Gerson]

En luota ollenkaan Neuvostoliiton virallisiin lukuihin ja hämmästelen sitä, kuinka useat länsimaalaiset yhäkin sokeasti luottavat siihen, että luvut ovat oikeat kun niitä tutkivat Venäjän aikakauden tutkijat. Eihän luvut vastaa totuutta vaikka tutkijat vaihtuvat neuvostotutkijoista Venäjän ajan tutkijoihin. Tutkimuksissa olisi pureuduttava juuri siihen ristiriitaan joka oli syvällinen ja jonka aikaansai järjestelmän sisälle rakennettu todellisuudenhallintamekanismi. Se aikaansai sen, että pataljoonatason tappioita peiteltiin rykmenttitasolle, rykmenttitasolta divisioonatasolle, divisioonatasolta armeijakuntatasolle, armeijakuntatasolta armeija ja armeijaryhmätasolle. Ja niinpä lopulta saatiin sitten ylimmän johdon tappiotilastot joita muokattiin sitten sellaisiksi että Suuri Johtaja Stalinkin ne saattoi hyväksyä. Kai olette kuulleet näitä neuvostoliitolaisia esimerkkejä kosolti myös mahtavista tuotantoluvuista jotka paljastuivat lopulta kaikille täydeksi farssiksi?

Varmasti kuvaavaa on se mistä John Mosierkin tuoreessa kirjassaan "Deathride" kirjoittaa:

"The official figures for the dead and missing (10 008 434), minus the number of recorded Soviet prisoners in German hands (5 165 381), gives the total of war dead of 4 843 053, a number wildly inconsistent with other Soviet official data, e.g the one in which the death toll is listed as 6 829 437. In Uranus, the one example where extensive research was done, Glantz tactfully observes that the current Russian "loss figures are about 120 000 fewer than mine and 260 000 fewer than those estimated in German records".

From this it would appear that Soviet casualty figures are somewhere between 40 to 68 percent of actual losses."

[Gerson]

Neuvostoliiton viralliset tappioilmoitukset ovat todellakin olleet kaukana todellisista tappiolukemista. Esimerkiksi Kertsin taisteluista (1942) NL ilmoittaa omiksi virallisiksi tappioiksi 162 282 kaatunutta ja kadonnutta (David Glantz, When Titans Clashed). Tuo lukema on kuitenkin pienempi kuin mitä Saksa sai tuolta samaiselta alueelta yksistään sotavankeja. Kertsin aluetta puolusti kaikkiaan n. 250 000 neuvostoliittolaista ennen kuin se joutui saksalaisten haltuun.

Hyvin usein kuullaan väitettävän että Neuvostoliiton sotatappioiden arvioimista hankaloittaa vain vuoden 1941 kaaos. Todellisuudessa suurimman ongelman muodostaa stalinistinen todellisuudenhallinta, joka pikemminkin on pyrkinyt omissa tappioilmoituksissaankin siirtämään tappioiden painopistettä "vuoden 1941 yllätykseen" ja näin osoittamaan kuinka "tappiot myöhemmin merkittävästi pienenivät".

Kuten uusimmat tutkimukset antavat viitteitä, NL:n sotatappiot ovat olleet varsinkin kaatuneiden osalta selvästi suuremmat vuosina 1942 ja 1943 kuin vuonna 1941. Tappioiden huippuvuosi oli todellisuudessa 1943. Vuonna 1944 ne oli jonkinverran vuosia 1942 ja 1943 alemmat mutta nousivat jälleen jyrkästi neljänä kuukautena 1945.

[lentava kirvesmies]

Emma-liisa kysyi olenko ihan tosissani, kun ehdotin sankarihautausmaan muistomerkin kaatuneiden lukumäärän käyttämistä vertailuna. Olen tosissani!

Tässähän on vastakkain tilastot ja erilaiset uskomukset joiden synnyn syyt jokainen uskomusnikkari tietää itse ja toiset voivat arvailla niiden syntyjen syitä.

Ideani syntyi siitä, kun kotikyläni hautausmaalla katselin sankarihautoja. Kyllä ne on kaikki sodassa kaatuneet, tai kadonneet siellä. Mukana myös yksi rintamalla teloitettu ja aivan kuten Ilmo kirjoitti, on lähes mahdotonta tietää todellista kaatuneiden määrää, sillä tälläkin sankarihautausmaalla on kaikki jotka ovat jääneet palaamatta. Vain se voidaan varmasti tietää, sillä jotkin haudoista ovat ilman ruumista.

Kyllä mielestäni tilastoja saa epäillä, saa toki myös epäillä hihasta ravisteltuja lukuja. Siksi esitin erästä keinoa jolla voidaan varmistaa, mikä luvuista saattaa olla lähinnä totuutta.

Kokonaan toinen asia on sitten, haluaako joku ihan oikeasti tietää.