Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Törmäsin Ylen radio ykköseltä tulevassa Puolan historiaa käsitelleessä sarjassa kiinnostavaan yksityiskohtaan. Tuossa ensimmäisen jakson 28 minuutin kohdalla puhuttiin puolalaisten murhista Neuvostoliitossa. Neuvostoliiton alueella asuvista 750 000 puolalaisesta murhattiin noin 150 000 vuosien 1934-1938 välisenä aikana. Puukon haastattelema historioitsija sanoo noin joka toisen miehen kuolleen, pelkästään siksi, että hän oli puolalainen.

Samoihin aikoihin ajoittuvat myös suomalaisten "puhdistukset" Karjalassa ja myös esim. syntyperältään saksalaisia tapettiin. Olisi kiinnostavaa tietää mitä arkistolähteitä tiedetään olevan olemassa näistä tapauksista. Miten suunnitelmallisia nuo murhat olivat? On hyvin mahdollisat, että hiukan myöhemmin tapahtuneet Katynin murhat olivat tavallaan jatkoa tälle puolalaisten etniselle puhdistukselle. Nehän kohdistuivat Puolan eliittiin, eli reservissä oleviin upseereihin, koulutettuun keskiluokkaan, lääkäreihin, opettajiin, lakimiehiin jne.. jolloin saatiin kätevästi horjutettua koko yhteiskunnan toiminta.

*****
Ylen radio ykkösessä alkaa kiinnostava Puolan historiaa käsittelevä Martti Puukon toimittama historiasarja: Ryöväreiden keskelläkö?

Sarja lähetetään keskiviikkoisin 5.1. – 2.2.2011 klo 11.00 – 11.40, toinen lähetys klo 17.20. Lähetyksiä voi kuunnella myös verkosta

Sarjan osat:

Osa 1/5: Puola ja Venäjä
Keskiviikkona 5.1. klo 11.00 – 11.40, toinen lähetys klo 17.20
Mukana muun muassa professori Andrzej Nowak, tutkija Piotr Gontarczyk, historioitsija Pawel Ukielski, ministerineuvos Päivi Laine ja Eero Punovuori. Lukijoina Esko Salervo ja Outi Valle.
Kuuntele netistä

http://yle.fi/radio1/tiede/historiasarj ... 27675.html

Tapio Onnela kirjoitti: Törmäsin Ylen radio ykköseltä tulevassa Puolan historiaa käsitelleessä sarjassa kiinnostavaan yksityiskohtaan. Tuossa ensimmäisen jakson 28 minuutin kohdalla puhuttiin puolalaisten murhista Neuvostoliitossa. Neuvostoliiton alueella asuvista 750 000 puolalaisesta murhattiin noin 150 000 vuosien 1934-1938 välisenä aikana. Olisi kiinnostavaa tietää mitä arkistolähteitä tiedetään olevan olemassa näistä tapauksista.

NKVD:n omat arkistot, tietysti. Onhan tästä näemmä Wikipediassakin. Mainittuna aikanahan Stalin teki päätöksen myös Puolan kommunistipuolueen likvidoimisesta, mikä oli ainutlaatuinen ja vailla ennakkotapausta ollut tapahtuma Kominternin historiassa.

Puolan historian tutkimuksesta Moskovan arkistojen kautta on tarjolla esimerkiksi tämä Anna Ciencialan artikkeli. Teksti tosin keskittyy enemmän sodanaikaisiin kuin sotaaedeltäneisiin tapahtumiin, mutta tässähän oli puhe myös Katynin joukkomurhista.

Tapio Onnela kirjoitti: Miten suunnitelmallisia nuo murhat olivat?

Varsin suunnitelmallisia. Viralliset määräykset huipulta asti, itsensä Ježovin allekirjoittamina.

Tapio Onnela kirjoitti: On hyvin mahdollisat, että hiukan myöhemmin tapahtuneet Katynin murhat olivat tavallaan jatkoa tälle puolalaisten etniselle puhdistukselle.

Patrick R. Osborn spekuloi aikoinaan teoksessaan "Operation Pike" sillä mahdollisuudella, että nimenomaan maaliskuussa 1940 annettu käsky Katynin teloituksiin olisi ollut ensisijaisesti Neuvostoliiton reaktio Philbyn, Macleanin ja muiden brittihallituksen lähituntumassa olleiden agenttien vuotamiin tietoihin länsiliittoutuneiden suunnitelmista lähettää kuuluisa avustusretkikuntansa Suomen talvisotaan. Retkikunnassahan oli tarkoitus olla mukana myös puolalaisia joukkoja, ja tämä olisi sitten provosoinut Stalinin surmauttamaan puolalaiset sotavangit. Osbornin spekulointi ei oikein vaikuta uskottavalta, ja hän myöntää itsekin sen perustuvan vain "aihetodisteisiin".

Ciencialan artikkelista voi havaita, että päätös puolalaisten sotavankien luovuttamisesta NKVD:n hoteisiin tehtiin jo syyskuussa 1939. Maaliskuinen teloitusmääräys kaiketikin annettiin Berijan toimesta koska kuulustelut olivat päättyneet. Kyseessä näyttäisi olleen tosiaan suora jatkumo "ei-luotettavien kansallisten elementtien" siivoamiselle pois neuvostovaltiota uhkaamasta.

Tosin lokakuussa 1940 olivat neuvostoviranomaiset jo etsiskelemässä epähuomiossa henkiinjätettyjen puolalaisten upseerien joukosta jotakuta, joka voisi ehkä johtaa joskus puna-armeijan yhteyteen perustettavaa puolalaista divisioonaa. Mutta tähän mennessä suhdanteet olivatkin vaihtuneet. Kandidaatiksihan saatiin Zygmunt Berling.

Radio-ohjelmassa haastateltavana oleva ministerineuvos Päivi Laine on työskennellyt pitkään maamme Varsovan-lähetystössä, ja on laitoksellamme lehtorina toimivan, noituutta käsittelevistä tutkimuksistaan tunnetun Marko Nenosen puoliso.


Best,

J. J.

Kiitos linkistä. Tietoa tuntuu kyllä netissä piisaavan kaiken sulatuskyvyn yli vaikka kuinka paljon.
Näitten puolalaisten murhaaminen 1930-luvulla (NKVD Order № 00485) taisi tosiaan olla osa laajempia toimia, joihin liittyivät myös laajat väestönsiirrot. Näistä Wikipediassa otsikon Mass operations of the NKVD/National operations of the NKVD
Ja muista Neuvostoliiton aikaisista väestönsiirroista:Population transfer in the Soviet Union

Oikeastaan nämä kaikki tiedot saivat minut pohtimaan asiaa laajemmasta näkökulmasta kuin siitä helposti ensimmäisenä aukeavasta selitysmallista, jossa joko kommunismi tai natsismi nähdään jonain länsimaisesta ajattelusta ja historiasta erilleen irrotettuna absoluuttisena pahana, jonka voimme ulkoistaa omasta kulttuuristamme. Asiahan ei suinkaan ole näin helppo.

Juutalaisvastaisuutta esiintyi kaikkialla ja väestönsiirrot ja etniset ”puhdistukset” olivat jotakuinkin normaalia toimintaa 1900-luvulla, yhtä hyvin Neuvostoliitossa kuin Kreikassa ja Turkissa 1920-luvulla. Kypros, Intia ja Pakistanin synty toisen maailmansodan jälkeen. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Jos siis Suomen pitäisi tuntea syllisyyttä siitä, että maa osallistui Natsi-Saksan rinnalla sotaan, eikö samaa voitaisi sitten odottaa myös liittoutuneilta, jotka osallistuivat sotaan etnisiä puhdistuksia tehneen diktatuurin kanssa. Eikä tämä ajatus tietenkään muuta yhtäkään saksalaisten tekemää hirmutekoa paremmaksi.

Eräs tuttuni on ollut tekemässä tätä väestönsiirroista kertovaa dokumenttia, jonka demo löytyy tästä alhaalta. Toivottavasti saisimme joskus tämän dokumentin Suomen televisioon:


Twice a stranger (demo)
A documentary series about the most significant forced population exchanges in the 20th century and how they affected, and continue to mark, the lives of millions of people. Produced by ANEMON and ERT (12x25', 2009)

Tapio Onnela kirjoitti:Jos siis Suomen pitäisi tuntea syllisyyttä siitä, että maa osallistui Natsi-Saksan rinnalla sotaan, eikö samaa voitaisi sitten odottaa myös liittoutuneilta, jotka osallistuivat sotaan etnisiä puhdistuksia tehneen diktatuurin kanssa.

Tätä samaa teemaa sivuaa kiinnostavalla tavalla myös Anne Applebaum New York Rewiev of Booksin artikkelissa The Worst of the Madness (NYRB, November 11, 2010) Anne Applebaum käsittelee asiaa kahden kirjan pohjalta:
* Timothy Snyder: Bloodlands: Europe Between Hitler and Stalin, Basic Books, 2010.
* Norman M. Naimark: Stalin’s Genocides, Princeton University Press, 2010.

Applebaumin pointtina on, että liittoutuneiden kannattaisi muistaa, että taistelussa Hitlerin natsidiktatuuria vastaan he liittoutuivat toisen diktatuurin, Stalinin Neuvostoliiton kanssa. Applebaum ei suinkaan vähättele kummankaan diktatuurin aiheuttamia kärsimyksiä, ehkä pikemminkin kyse voisi olla siitä, että aika alkaa olla kypsä entistä analyyttisemmalle arviolle Euroopan historiasta 1930-luvulta 1950-luvulle.

Applebaum kuvaa mm. “genocide” termin syntyä, joka aivan viime aikoihin asti on merkinnyt lähinnä holocaustia.

As not everybody now remembers, this word (from the Greek genos, tribe, and the French -cide) was coined in 1943 by a Polish lawyer of Jewish descent, Raphael Lemkin, who had long been trying to draw the attention of the international community to what he at first called “the crime of barbarity.” In 1933, inspired by news of the Armenian massacre, he had proposed that the League of Nations treat mass murder committed “out of hatred towards a racial, religious or social collectivity” as an international crime. After he fled Nazi-occupied Poland in 1940, Lemkin intensified his efforts.

As the Stanford historian Norman Naimark explains in Stalin’s Genocides, the UN’s definition of genocide was deliberately narrow: “Acts committed with the intent to destroy, in whole or in part, a national, ethnical, racial or religious group.” This was because Soviet diplomats had demanded the exclusion of any reference to social, economic, and political groups. Had they left these categories in, prosecution of the USSR for the murder of aristocrats (a social group), kulaks (an economic group), or Trotskyites (a political group) would have been possible.

Although Lemkin himself continued to advocate a broader definition of the term, the idea that the word “genocide” can refer only to the mass murder of an ethnic group has stuck. In fact, until recently the term was used almost exclusively to refer to the Holocaust, the one “genocide” that is recognized as such by almost everybody: the international community, the former Allies, even the former perpetrators.

Applebaum muistuttaa, että diktaattori kaadettiin toisen diktaatorin avulla ja, että oikeastaan vasta nyt Neuvostoliiton kaaduttua, esim sanaa genocide on alettu käyttää laajemassa merkityksessä.

As the story of Lemkin’s genocide campaign well illustrates, this discussion of the proper use of the word has also been dogged by politics from the beginning. The reluctance of intellectuals on the left to condemn communism; the fact that Stalin was allied with Roosevelt and Churchill; the existence of German historians who tried to downplay the significance of the Holocaust by comparing it to Soviet crimes; all of that meant that, until recently, it was politically incorrect in the West to admit that we defeated one genocidal dictator with the help of another. Only now, with the publication of so much material from Soviet and Central European archives, has the extent of the Soviet Union’s mass murders become better known in the West. In recent years, some in the former Soviet sphere of influence—most notably in the Baltic states and Ukraine—have begun to use the word “genocide” in legal documents to describe the Soviet Union’s mass killings too.

***
Kiinnostava on myös Applebaumin näkemys siitä, miten vaikeaa on hyväksyä Auschwitz ei vain saksalaiseksi erityispiirteeksi vaan osaksi eurooppalaista kulttuuria, ja miten paljon vaikeampaa sitä on tämän jälkeen selittää.

When considered in isolation, Auschwitz can be easily compartmentalized, characterized as belonging to a specific place and time, or explained away as the result of Germany’s unique history or particular culture. But if Auschwitz was not the only mass atrocity, if mass murder was simultaneously taking place across a multinational landscape and with the support of many different kinds of people, then it is not so easy to compartmentalize or explain away. The more we learn about the twentieth century, the harder it will be to draw easy lessons or make simple judgments about the people who lived through it—and the easier it will be to empathize with and understand them.

Jussi Jalonen kirjoitti: Stalin teki päätöksen myös Puolan kommunistipuolueen likvidoimisesta, mikä oli ainutlaatuinen ja vailla ennakkotapausta ollut tapahtuma Kominternin historiassa.
Best,

J. J.

Dos. Hannu Rautkallion Suuri viha, wsoy, 1995 mukaan Puolan kom.puolueen likvidoiminen ei näyttäisi olevan vailla ennakkotapausta Kominternin historiassa?
SKP
oli likvidoitu 1930-luvun alusta alkaen.
"Suuren vihan" vuosina SKP:n ehdoton johtohahmo oli Otto Wille Kuusinen ja Kominternin 7. kongressi 7-8.1935 oli Kuusisen toiminnan tähtihetkiä."
Ja
"Stalinistisiksi hallintomiehiksi kohonneet O.W.Kuusinen lähimmän avustajansa
Poika Tuomisen kanssa ottivat tehtäväkseen stalinisoimisen keväällä 1934,
käytännön työn yhdessä NKVD:n kanssa hoiti Arvo ´poika´ Tuominen.

"Pelkästään Neuvosto- Karjalassa tapettiin 8000 - 10 000 "suomalaiskategoriaan" kuulunutta ihmistä ja Gulageille lähetettiin 17 000 - 22 000."

Arkistolähteitä ja kirjallisuutta H.Rautkalliolla on Suuri Viha- tutkimuksessaan
54 sivua. ( osa Venäjän 1990-luvun alussa tutkijoille avoinna olleista arkistoista ei enää liene käytettävissä? )

Veikko Palvo

Tapio Onnela kirjoitti: Applebaumin pointtina on, että liittoutuneiden kannattaisi muistaa, että taistelussa Hitlerin natsidiktatuuria vastaan he liittoutuivat toisen diktatuurin, Stalinin Neuvostoliiton kanssa.

Applebaum kuvaa mm. “genocide” termin syntyä, joka aivan viime aikoihin asti on merkinnyt lähinnä holocaustia.

Applebaum muistuttaa, että diktaattori kaadettiin toisen diktaatorin avulla ja, että oikeastaan vasta nyt Neuvostoliiton kaaduttua, esim sanaa genocide on alettu käyttää laajemassa merkityksessä.

Venäjälle siirtyi 1918 13 - 15 000 punaista Suomesta, eikä heistä laadittu tilastoja.
Ja läntisistä maista siirtyi Venäjälle 1922 kesään mennessä noin 300 000 ihanteellista työläistä ja älymystön edustajaa.
NL:n perustamisen jälkeen neuvostoviranomaiset omaksuivat kannan ammattitaidottoman väen muutosta NL:ttoon hyödyttömäksi ja NL:ssa omaksuttiin hyvin tiukat valintakriteerit.
Esim. Neuvosto-Karjalaan värvättiin USAsta ja Kanadasta suomalaisia ammattimiehiä metsätöihin.
Samanaikaisesti ja 1929 jälkeen voimistuen NL välitti uutisia ja julkilausumia, joiden mukaan siellä oli työtä kaikille ja jopa työvoimapulaakin.
NL:n sisällissodan jälkeen NKP:n ja NKVD:n elimet siirsivät vastuun loikkareista (perebetshik, raja-, yliloikkari, karkuri) siirtämisestä Gulageihin Suomesta SKP:n byroille NL:ssa.

Prof. Auvo Kostiainen, Loikkarit, 1987 Otava
mukaan NL:ttoon siirtyi Suomesta Etsivän Keskuspoliisin arvion mukaan
12 000 - 15 000 loikkaria Suomesta ja mahdollisesti 15 000 on oikeampi arvio, sillä
EK ei ole voinut tietää aivan kaikkia lähtijöitä.

Stalinin terrori
1930-luv. tuhosi arviolta 25 - 30 000 suomalaissyntyistä Hannu Rautkallion mukaan ja puoluevaltion terrori tuhosi Neuvostoliiton kansalaisia arviolta 25 - 30 miljoonaa 1920- ja 1930- luvuilla.
"genocide" lienee "holocaustia" oikeaan osuvampi käsite?

Veikko Palvo