Ronald Reagan 100 v. – oliko hän suurmies?

[Veikko Huuska]

Ihan triviana totean, että Time nimesi vuoden 1938 nimeksi Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitlerin, jonka meriittiinä oli mm. Munchenin sopimus, jossa hän juoksutti seinään koko Euroopan, ja tarkoituksella kiihdytti Stalinin paranoiaa.
Nämä vuoden ja vuosikymmenen ja vuosisadankin listat ovat sikälikin mielenkiintoisia, että ne kertovat melkein yhtä paljon arvioijista ja ajasta sinänsä, kuin listalle nimetyistäkin. Viime kuussa julkistettu Forbesin vuosittainen lista maailman vaikutusvaltaisimmista (The World´s Most Powerful People) on hyvin tiukasti ajan hermolla. Ykköseksi nimettiin Kiinan presidentti Hu Jintao.

Näkökulman merkityksestä henkilöarvioinneissa kertoo jo alussa mainitsemani ero siinä, miten Reagan huomoitiin Virossa ja toisaalta Suomessa. Eikä välissä ole kuin Suomenlahti.

[Veikko Huuska]

Vielä itäblokin mahdin romahduksesta. Erkki Tuomioja esittelee uusimmassa kirjavinkissään teoksen; Evgeny Morozov: The Net Delusion. How Not to Liberate The World, 2011.
http://www.tuomioja.org/index.php?mainA ... category=3

Ex-ulkoministeri kertoo joitain vuosia sitten aihetta käsitelleessä keskustelutilaisuudessa tuoneensa julki käsityksensä että suurin muutosvoima olisi ollut mikrosiru, tuo nykyaikaisen infromaatioteknologian perustekijä. Hän oli pannut merkille, miten Lech Walesa selvästi loukkaantui, kun Eki antoi teknologialle sen kunnian, joka Walesan mukaan kuului hänelle ja paaville (tässä järjestyksessä).

Morozov kertoo, että Ronald Reagan oli jo 1980-luvulla uhonnut, miten "mikrosirun David tulee kaatamaan totalitaarisen Goljatin". Morozov katsoo Reaganin olleen näkemyksineen väärässä. Vanhat totalitaariset vallat jarruttivat kaikin keinoin uuden informaatioteknologian käyttöönottoa ja leviämistä kansankerrosten pariin, juuri tarkoituksella estää tai ainakin hidastaa vääjäämätöntä viestinnän avautusmiskehitystä. Siksi mikrosirusta ei muodostunut niin suurta, kuin olisi voinut.

Tuomioja puolestaan näkee, että uusi teknologia, aivan oikein, oli hajautumisen ja välittömän kansalaisviestinnän väline. Ja se, että vanha valta Neuvostoliitossa jarrutti ja esti tämän mahdollisuuden haltuunottoa patoutti muutosvoimia, kun taas jonkinasteinen sallivuus olisi mahdollisesti säädellyt paineita, ja ainakin jonkinasteinen mahdollisuus nyt nähtyä murrosta parempaan siirtymäkauteen olisi säilynyt.

Niin tai näin, tämäkin näkökulma vahvistaa käsitystä siitä, että "suuri aika" vai sanoisiko "elämä itse" rakensi suuret muutokset, ja miehet jotka toimivat, toimivat ajan ehdoilla.

- Veikko -

[Gerson]

Ottamatta sinänsä kantaa Reaganin toimiin, on esitettävä arvio, ettei ns. "kovat otteet" välttämättä merkitsi pitkässä juoksussa väkivallan kasvua. "Hyvä" esimerkki atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin. Iwo Jima merkitsi 21 000 miehen ja Okinawa 50 000 miehen tappioita amerikkalaisille. Japanin pääsaaria puolusti 2 miljoonaa sotilasta. Varsin realistinen arvio lienee ollut se, että maihinnousu ja maavoimien taistelut olisivat johtaneet useiden satojen tuhansien amerikkalaisten kuolemaan tai haavoittumiseen, sillä japanilaiset olisivat taistelleet koko lailla viimeiseen mieheen.

Niin karmealta kuin se tuntuukin - atomipommit säästivät satojen tuhansien japanilaisten ja kymmenien tuhansien amerikkalaisten hengen.