Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Kuva: Vuonna 1923 syntyneet pojat sotaan lähdössä. Kuva on otettu mahdollisesti vuonna 1940, 1941 tai 1942. Kuvalähde Kirjastovirma, Sievin kotiseutuarkisto

Nykyään kyseenalaistetaan yhä voimakkaammin miesten yleistä asevelvollisuutta – instituutiota, jota suuren osan 1900-lukua pidettiin kansallisena itsestäänselvyytenä. Uusi väitöskirja osoittaa kuitenkin, että asevelvollisuus oli myös ensimmäisinä voimassaolovuosinaan hyvin kiistanalainen. FL Anders Ahlbäckin väitöskirja yleisen historian alalta esitetään julkisesti tarkastettavaksi Åbo Akademin humanistisessa tiedekunnassa perjantaina 25.3.2011. Väitöskirjan otsikkona on: Soldiering and the Making of Finnish Manhood : Conscription and Masculinity in Interwar Finland, 1918-1939.


Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa joutuivat vuodesta 1918 lähtien kaikki terveet nuoret miehet käymään läpi perusteellisen sotilaskoulutuksen rauhankin aikana. Useimmat suomalaiset hyväksyivät, että maan uuden itsenäisyyden puolustaminen oli miesten kansalaisvelvollisuus, mutta sotilaskoulutusta uudessa kansallisessa armeijassa ei aluksi pidetty minään ”miesten kouluna”.

Laajoissa piireissä oltiin päinvastoin huolissaan siitä, että kasarmien raaka sotilaselämä pilaisi nuorten miesten moraalin ja terveyden. Armeijassa katsottiin olevan vallalla ”preussilainen kuri”, jota pidettiin vaarana demokratialle sekä yhteensopimattomana itsenäisen ja taipumattoman suomalaisen miehekkyyden kanssa.

Anders Ahlbäck tutkii väitöskirjassaan kuinka ristiriitaiset kulttuuriset mielikuvat asepalveluksesta ja mieheydestä taistelivat sisällissodan ja talvisodan välisinä rauhan vuosina 1918–1939 keskenään. Hän tarkastelee, miten asevelvollisuutta ja sotilaskoulutusta kuvattiin muun muassa poliittisissa keskusteluissa, varusmiehille annettavassa ”kansalaiskasvatuksessa”, sekä miesten kertomuksissa omista kokemuksistaan aikakauden sotilaspalveluksesta.

Kuva: Mielenosoitus yleistä asevelvollisuutta vastaan tammikuussa 1918. Lähde: Juva, Einar, Suomen kansan aikakirjat X. Otava, Helsinki 1938 ja Suomi 80-sivusto, Tampereen yliopiston historiatieteen laitos.


Analyysi osoittaa, kuinka erilaisia kuvia mieheydestä käytettiin sekä yrityksissä kurinalaistaa ja motivoida varusmiehiä että siinä laajassa yhteiskunnallisessa vastarinnassa, johon suomalaisen mieheyden militarisointi aluksi törmäsi. Ainoa asia, josta uuden sotalaitoksen arvostelijat ja puolustajat olivat täysin samaa mieltä, oli se, että asepalveluksella tulisi olemaan syvä vaikutus nuorten miesten kehitykseen aikuisiksi kansalaisiksi.

Kuva asevelvollisuusarmeijasta paikkana, jossa ”miehiä tehdään” kehkeytyi hitaasti ajanjakson kuluessa, mutta ei armeijapropagandan riemuvoittona, vaan eri intressiryhmien ja miesihanteiden välisenä kompromissina.

Väitöskirja on julkaistu netissä ja luettavissa osoitteessa:
http://www.doria.fi/handle/10024/67001