Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Iltasanomat kirjoittaa Esa Seppäsen uudesta kirjasta Idänkaupan isäntä. Seppäsen mielestä Urho Kekkonen ei siis suinkaan suomettanut Suomea, vaan hän kekkonisoi Neuvostoliiton. Näin väittää Iltasanomien mukaan Esa Seppänen jonka kanta perustuu neuvostovirkamies Juri Piskulovin näkemykseen asiasta:

- On turha puhua suomettumisesta. Kyseessähän oli täysin päinvastainen ilmiö, kekkonisoituminen. Kekkonen osasi käyttää neuvostojärjestelmän mahdollisuuksia Suomen hyväksi, Piskulov kuvailee.

Yksi tällaisista projekteista oli Kostamuksen malmikombinaatin ja kaupungin rakentaminen suomalaisvoimin vuodesta 1977, jonka ajatuksen juuri Kekkonen syötti hiljaa hivuttaen neuvostojohdolle.

- Kohteliaasti, tahdikkaasti, mutta lujasti Kekkonen sekaantui meidän sisäisiin asioihimme, Piskulov ylistää Kekkosen lobbaustaitoja.

Seppänen on vuorostaan laskenut kirjaansa varten, että Kekkonen oli henkilökohtaisesti aloitteentekijä tai vauhdittaja yhteensä 85:ssä idänkaupan suurhankkeessa, kun taas neuvostojohto vain 25 hankkeessa.

Kekkonen milloin myi illallispöydässä ohimennen Neuvostoliittoon 20000 tonnia väkiviinaa, milloin hankki pelkällä henkilökohtaisella kirjeellään Suomeen lisäerän neuvostoöljyä keskellä pahaa energiakriisiä.

Lähteet:
* Helsinki kirjat: Kekkonen johti idänkauppaa isännän ottein
* Iltasanomat 17.3. 2011

- On turha puhua suomettumisesta. Kyseessähän oli täysin päinvastainen ilmiö, kekkonisoituminen. Kekkonen osasi käyttää neuvostojärjestelmän mahdollisuuksia Suomen hyväksi, Piskulov kuvailee.

Seppänen on vuorostaan laskenut kirjaansa varten, että Kekkonen oli henkilökohtaisesti aloitteentekijä tai vauhdittaja yhteensä 85:ssä idänkaupan suurhankkeessa, kun taas neuvostojohto vain 25 hankkeessa.

Kyseessä näyttäisi olevan rakennusvienti, jossa UKK oli keskeinen vaikuttaja siinäkin.
Clearing-kaupassa Suomi Oy sai NL:n maksut 80%:sti öljynä ja rakennusliikkeet saatavansa Suomen Pankista.

Pellonraivaus Oy perustettiin 1940 siirtoväen asutustoimintaan ja ensimmäinen idänprojekti oli tien rakentaminen Tuloman voimalaitostyömaalle 1960-61.
Saimaan kanavan jälleenrakennustyöt Pellonraivaus Oy teki yhdessä YIT:n ja Veston kanssa - joiden emoyhtiö se oli.
Myöhemmin rakennusvientinä itään olivat mm. Pääjärven metsätalouskeskus, Enso/Svetogorsk, Kostamus - nimi oli muuttunut Perusyhtymä Oy:ksi.
Finn-Stroi perustettiin Svetogorskin rakentamiseen ja Polar Oy:n Kauko Rastas oli näkyvä vaikuttaja FinnStroissa. Esa Seppänen oli 10 v. NL:ssa Finn-Stroin edustajana.

Ja olivathan ne hyviä aikoja rakennusliikkeille, mutta mm. Haka teki konkurssin ja Puolimatka joutui velkasaneeraukseen 1990-luv. lamassa, viimeisiä idänkaupan rakennustöitä lienevät olleet tappiolliset "sotilaskylät" Saksojen yhdistyessä?

Suuret kiinteistö- ja maavarallisuudet Suomessa rasittivat myöskin.
Skanska ja NCC mm. pääsivät Suomen markkinoille. YIT ja Lemminkäinen selvisivät lamasta.

Suomettuminen ja NL:n kekkonisointi rakennusviennissä olivat tietystikin osana
clearing-tilistä idän vaihtokauppaa.
Mutta muistaakseni ensimmäinen pyramidi rakennettiin tiilistä ja nyttemmin muurareiden palkka Suomessa on noussut niistä ajoista, joten epäilen hieman rakennusviennin uuden idänkaupan kulta-ajan koittamista.

Veikko Palvo

Tapio Onnela kirjoitti: - Kohteliaasti, tahdikkaasti, mutta lujasti Kekkonen sekaantui meidän sisäisiin asioihimme, Piskulov ylistää Kekkosen lobbaustaitoja.

Kekkonen milloin myi illallispöydässä ohimennen Neuvostoliittoon 20000 tonnia väkiviinaa, milloin hankki pelkällä henkilökohtaisella kirjeellään Suomeen lisäerän neuvostoöljyä keskellä pahaa energiakriisiä.

[/quote]
Eihän Suomen raakaöljyn saanti ollut 1973-74 öljykriisissä uhattuna, Neste Oy haki öljyä Irakista ja Libyastakin - mutta neuvostoöljyn hinta kohosi Sojuznefteexportin vaatimuksena Neste Oy:n tarjoukseen verrattuna yli maailmanmarkkinahinnan kaksinkertaistaen idänkaupan.
Irak ja Libya myivät NL:lle raakaöljyään NL:n asetoimitusten maksuna
14 - 17 $:n barrelihintaan ja Neste Oy:ssä kyseltiin, oliko Suomen maksettava osa
NL:n asetoimituksista Libyalle ja Irakille.
( Olivatkohan rakennusprojektit Irakissa osana idänkauppaa?
http://www2.hs.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030413ER4 )

"Aivan ilmeisesti tästä ( NL:n asetoimitukset ) oli osittain kysymys", kirj. Markku Kuisma, Kylmä sota - kuuma öljy, wsoy 1997.
Nesteen kaupallinen johtaja K.H.Pentti kirj. 3.1974: "Kysymys siitä, paljonko Neuvostoliiton raakaöljystä voidaan maksaa yli käyvän maailmanmarkkinahinnan, lienee katsottava lähinnä poliittiseksi."

Vuoden 1971 hintaero n. 10% itä-ja länsiöljyn välillä oli kasvanut 20 $:iin tonnilta Suomen rannassa keväällä 1974 ja sitä Neste ei enää pystynyt pitämään salaisuutenakaan, pääministeri K.Sorsa vertasi tuota 300 miljoonan $:n eroa sotakorvauksiin.

Uolevi Raade pyysi apua pres. UKK:lta, joka oli lähdössä jokavuotiselle metsästysmatkalleen Zavidovoon kertoen arabiöljyn maksavan 80$/tonni Suomen rannassa ja neuvostoöljyn 106,5 $/t. Zavidovossa kuitenkin ainoastaan sovittiin Suomen itäviennin lisäämisestä öljylaskun maksamiseksi.

Podgornyi tuli Suomeen YYA-juhliin ja pres. UKK puhui hänelle 85 $:n tonnihinnasta ja marraskuussa 1974 neuvostoöljyn hinta "vapaasti laivassa / Ventspils olikin
83,50 $ / tonni.
Mihinkähän seikkoihin ja tekijöihin vetoamalla pres. UKK sai neuvostoraakaöljyn hinnan alaspäin 1974 ?

Juri Piskulov on aiemminkin ylistänyt Urho Kekkosta ja arvostellut Mauno Koivistoa passiivisuudesta idänsuhteiden ja idänkaupan osalta. Öljykriisit 1973 ja 1979 nostivat
idänkauppaa, mutta 1980-luv. öljyn maailmanmarkkinahinta laski seurauksella, ettei NL pystynyt suorittamaan clearing-tilin velkojaan Suomelle.
Ja J.Piskulov´kin saneerattiin Gorbatshovin aikana pois NL:n ulkomaankauppaministeriöstä, jossa hän oli toiminut 1950-luvulta alkaen.

Veikko Palvo

Kylmän sodan alettua Berliinin saarrolla Neuvostoliitto asetettiin Lännen kauppasaartoon. NL:n vientituote oli raakaöljy, mutta mm. Englanti kielsi
"kommunistiöljyn" maahantuonnin täysin.
NL:n oli saatava öljynsä länsimarkkinoille saadakseen ostetuksi läntistä teknologiaa ja viljaa.

Suomen öljymarkkinoita NL hallitsi 1950-luvulla lähes täysin ja sillä oli omistuksessaan Suomen Petroli ja Teboil. Ja taloudellisesta pienuudestaan huolimatta Suomi nousi punaöljyn suurimmaksi länsimaiseksi maahantuojaksi 1950-luvulla.

Perustetun Neste Oy:n ja Sojusnefteexportin neuvottelut alkoivat 8.1956 Moskovassa.
Washington salli lopulta strategiseksi luokitellun öljyteknologian siirron Suomeen, suunnittelijana oli jo 1930-luv. öljynjalostamoita NL:oon suunnitellut amerikkalainen ins.tsto Lummus.
Ja Naantalin jalostamolla oli täysi yli miljoonan tonnin vuosittainen jalostusteho
marraskuussa 1957.
Mutta muuttiko se Lännen kauppasaartoa punaöljyn suhteen millään tavoin

Suomi Oy:n
oli myytävä neuvostoöljyn jalosteet idänvientiä varten rakennetun Sköldvikin jalostamon ja sen laajennuksenkin jälkeen eteenpäin "hinnalla millä hyvänsä".
( Pekema Oy auttoi hieman ongelmallisen bensiinin suhteen )
Moskvitshit, Volgat, Ladat yms. 20 %:n osuutena NL:n maksuna vaihtokaupassa
kelpasivat vain Suomen markkinoille.
Olikohan clearing-tilisen idäkaupan edullisuus Suomelle vain yhä elossa säilynyt myytti

Rikinpoistolaitokseen rahat eivät olleet riittäneet ja vahingolliseksi tiedettyä lyijyä oli pakko edistyksen hintana käyttää oktaaniluvun nostamiseksi. Teboilinkin oli siirryttävä ostamaan korkeaoktaanisempaa bensiiniä Nesteeltä, aluksi se oli tuonut
bensiininsä.
Sillanrakentajan, Suomen
oli pakko kuitenkin huomioida valtaosan teollisuudestaan, metsäteollisuutensa vientiedellytyksistä Länteen mm. EEC-vapaakauppasopimuksella.

Italian kansallisen ENIn Agip-öljy-yhtiön alkaessa n. 1960 tienoilla ostaa halvalla
raakaöljyä NL:sta vieden maksuksi NL:n öljyteollisuuden ja erityisesti putkiverkoston tarvitsemia terästuotteita Neuvostoliiton ei Suomen suunnalla ollut enää tarpeen käyttää hintavalttiaan - halpaa öljyä.

Suomella puolestaan oli krooninen valuuttapula, vaihtotaseongelma ja metsäteollisuustuotteiden hinnat Lännessä olivat suhdanneherkkiä ja kotikommunistien lisäksi laajenevasta idänkaupasta kiinnostui myös yksityinen liike-elämä.
Toisaalta kasvanut bilateraalikauppa vastasi kaikilta osin Kremlin toiveita ilmeisestikin?

Yhä syvenevä taloudellinen riippuvuus NL:sta tarjosi sille myöskin poliittisen painostuksen mahdollisuuden, josta Kreml halusi pitää kiinni ja voimassa
öljykriisien nostaessa NL:n pääasiallisen vaihtotavaratuotteen öljyn hintaa vaikkapa ostamalla suomalaisten rakentamia rakennuksia NL:ssa.
Öljyn
maailmanmarkkinahinta ja samalla idänkauppa alkoivat kuitenkin laskea 1980-luvulla.


Veikko Palvo