nylander kirjoitti:P.S. Pilkkaamalla jonkun ihmisen ammattia osoitat jälleen kerran vain oman kehittymättömyytesi.
Pilkalla ja ylenkatseella ei tietenkään pitäisi olla mitään tekemistä sen paremmin tällä palstalla kuin muissakaan keskusteluissa. Huomio pitäisi pystyä kiinnittämään siihen, mitä sanotaan ja miten sanottava perustellaan. Historia ei mielestäni ole sellaista salatiedettä, etteikö myös historiassa kouluttautumaton henkilö voisi esittää perusteltuja näkemyksiä itseään kiinnostavasta aiheesta.
Huhtiniemestä ja kesästä 1944 keskusteltaessa esiintyi runsaasti sellaisia kommentteja, joissa kiinnitettiin huomiota keskustelijan ja/tai kirjoittajan taustaan. Epäiltiin erilaisia piilomotiiveja ja taustaryhmien vaikutusta. Ilmiö lienee melko ainutlaatuinen suomalaisessa historiakeskustelussa. En itse ainakaan muista toista keskustelua, jossa olisi argumentoitu esimerkiksi vääränlaisella koulutuksella.
Tässä yhteydessä tulee väistämättä mieleen Teloitettu totuus –kirjaan kohdistettu ankara kritiikki. Teoksen kuudesta kirjoittajasta neljä arvioitiin ”historian harrastajiksi”, ja yhden heistä mainittiin ”yltäneen Joutsan veteraanimatrikkelin laatijaksi”. Heidän ammattejaan tai koulutustaan ei suoranaisesti pilkattu, mutta jostain syystä eräät teosta kritisoineet katsoivat tarkoituksenmukaiseksi nostaa esiin edellä mainitun kaltaisia seikkoja. Mielestäni ne eivät tuoneet lisäarvoa silloiseen keskusteluun. Niin ikään voisi ajatella, että jos edellä mainittujen henkilöiden pätevyydessä kerran oli pahoja puutteita, niin silloin heidän argumenttiensa kestämättömyyden toteennäyttäminen ei olisi edellyttänyt mainittujen seikkojen toistuvaa esiin nostamista. Historiassa korkeasti koulutetut henkilöt kykenevät kyllä laulamaan harrastelijat suohon ilman, että heidän täytyy useaan otteeseen todeta näiden olevan harrastelijoita.
Koulutetuista historioitsijoista tuli mieleen Heikki Ylikangas ja hänen teoksensa ”Väkivallasta sanan valtaan” vuodelta 1999. Kyseessä on mainio teos, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Kirjassa on mm. varsin verevä kuvaus siitä keskustelusta, joka aikoinaan käytiin Ylikankaan teoksen ”Tie Tampereelle” tiimoilta. Itse huomasin vasta nyt, toisella lukukerralla, erään mielenkiintoisen seikan. ”Teloitettu totuus” ei nimittäin ole ensimmäinen Ylikankaan teoksen johdosta kirjoitettu ns. vastakirja. Mikko Uola on nimittäin 1998 kirjoittanut teoksen ”Seinää vasten vain! Poliittisen väkivallan motiivit Suomessa 1917-18”. Kirjassaan Ylikangas nimeää Uolan teoksen ”eräänlaiseksi Tie Tampereelle –teoksen vastakirjaksi”. Tämä jos mikä jälleen kerran muistuttaa meitä Ylikankaan ansioista tutkijana. Hän ei ainoastaan itse tee uutterasti tutkimusta, vaan hänen tutkimuksensa ovat myös omiaan synnyttämään uutta tutkimusta.