Presidentti Truman: "Pikateloitus ei sovi Amerikalle"

[skrjabin]

Parempi se näytösoikeudenkäyntikin

Adolf Eichmannin 3-4 kk:n näytösoikeudenkäynti 1961 lienee ollut Stalinin 1930-luvun näytösoikeudenkäyntien tavoin poliittinen oikeudenkäynti, sillä tuomiothan olivat ennalta selviä ja määrättyjä.

Niin missä ja kenen toimesta se oli "määrätty"? Todistusaineiston valossa varmasti tuomio oli selvä, mutta tuolle väitteellesi tuomion ennalta päättämisestä voisit esittää jotain näyttöäkin. Jos nyt et ole vain provoilemassa siis.

Neuvostoliiton näytösoikeudenkäyntien kanssa hommalla ei tietysti ollut mitään tekemistä sikälikään että Eichmannin oikeudenkäynnissä esitettiin tuhansittain dokumenttitodisteita ja kuultiin tuntikausia todistajia. NL:on oikeudenkäynneissä dokumenttitodisteita ei käytännössä ollut lainkaan eikä juuri yleensä todistajiakaan. Samoin Eichmannilla oli täydet mahdollisuudet puolustautua ja todistajia tai syytettyä ei kidutettu jne jne. Eli summattuna, oma väitteesi poliittisesta oikeudenkäynnistä kuulostaa lähinnä poliittiselta kannanotolta, mutta olen iloinen jos kykenet osoittamaan ounasteluni vääräksi ja esität selvää näyttöä väitteidesi tueksi.

[Emma-Liisa]

Eihän toki se hyvä Emma-Liisa tarkoita, että mikäli suhteessa koko väestöön pientä osaa sotarikollisista ei länsivallat (Yhdysvallat pääosin) olisi palkinnut tarjoamalla näille Länsi-Saksasta virkoja valtion koneistosta, ei olisi palkannut ja tarjonnut sotarikollisille töitä ja turvapaikkaa, ei olisi auttanut sotarikollisia pakenemaan Etelä-Amerikan oikeistodiktatuureihin jne. tarkoita että Länsi-Saksassa ei olisi ollut kyvykästä ainesta poliiseiksi, tuomareiksi ym.järjestäytyneen yhteiskunnan tehtäviin. Sotarikoksiin syyllistyi vain pieni osa Saksan kansasta. Ei tarvitse olla keskitysleirin vartija tai tuhoamiskomppanjan jäsen ollakseen hyvä poliisi.

Holokausti ei ollut sotarikos, vaan rikos inhimillisyyttä vastaan. Pelkästä keskitysleirin vartijana olosta ei tuomittu, piti syyllistyä johonkin erityiseen raakuuteen.

Sama koskee esim. tuomareita. Aina 1990-luvulle asti Länsi-Saksan Korkein Oikeus katsoi, että esim. vastarintaliikkeen jäsenten saamat kuolemantuomiot olivat lainmukaisia. Tuomarit jatkoivat virassaan eläkkeelle asti.

Sotarikoksiin itärintamalla osallistuivat järjestelmällisesti myös Wehrmachtin sotilaat, vaikkei sitä tahdottu myöntää ennen kuin 1980-luvulla. Näiden sotilaiden (arvioitu) määrä oli sellainen, ettei heitä voinut tuomita (eikä edes yksitellen tutkia). Vain joitakin upseereita joutui vastuuseen - jotkut vain siitä, mitä heidän alueellaan tapahtui.

Ideaalitapauksessa natsipuolueen jäsenet olisi pitänyt asettaa virkakieltoon, mutta sitten ei olisi ollut esim. lääkäreitä, ennen kuin uudet olisi koulutettu.

Kaikkein tärkeintä lienee, että Länsi-Saksa saatiin demokratisoitua.

[Emma-Liisa]

Adolf Eichmannin 3-4 kk:n näytösoikeudenkäynti 1961 lienee ollut Stalinin 1930-luvun näytösoikeudenkäyntien tavoin poliittinen oikeudenkäynti, sillä tuomiothan olivat ennalta selviä ja määrättyjä.

Niin missä ja kenen toimesta se oli "määrätty"? Todistusaineiston valossa varmasti tuomio oli selvä, mutta tuolle väitteellesi tuomion ennalta päättämisestä voisit esittää jotain näyttöäkin.

Aivan. Eikä Eichmannia kidutettu tunnustamaan, mikä Stalinin NL:ssa oli iittävä todiste.

Tietenkin oli uutta, että Eichmann ei ollut henkilökohtaisesti tappanut ketään. eikä suunnitellutkaan tappamista, vaan vain "järjestänyt kuljetuksen". Se kuitenkin riitti tuomioon, koska Eichmann tiesi, mihin kuljetut joutuivat, ja tehokkuudellaan sitä edisti.

Toki myöhemmin on käynyt ilmi, että jotkut syyttäjän tulkinnat eivät pitäneet paikkaansa (esim. Holokaustista ei sovittu Wannseessä, vaan vain sen toteutuksesta eri hallinnonhaarojen kesken). mutta se ei ole ratkaisevaa.

Ainoa epäilyttävä oikeudenkäynnissä asiassa oli, että se järjestettiin Israelissa ja sen tarkoitus oli tuoda holokausti konkreettisesti nuorempien isrelilaisten mieliin.

[skrjabin]

Toki myöhemmin on käynyt ilmi, että jotkut syyttäjän tulkinnat eivät pitäneet paikkaansa (esim. Holokaustista ei sovittu Wannseessä, vaan vain sen toteutuksesta eri hallinnonhaarojen kesken). mutta se ei ole ratkaisevaa.

Syyttäjän tehtävä on syyttää ja yleensä hän tapaa esittää syytetyn epäedullisessa valossa. Oikeuden päätöksessä Wannseen konferenssin rooli esitetään jokseenkin sellaisena mitä nykyinenkin historiankirjoitus esittää. Eichmann itse totesi oikeudessa että siellä keskusteltiin myös muusta kuin mitä protokollassa luki.

Ainoa epäilyttävä oikeudenkäynnissä asiassa oli, että se järjestettiin Israelissa ja sen tarkoitus oli tuoda holokausti konkreettisesti nuorempien isrelilaisten mieliin.

Voisi tietysti kysyä että missä se sitten olisi pitänyt järjestää, mitään kv. rikostuomioistuintahan ei tuolloin ollut olemassa ja Saksa halusi pysyä etäällä koko prosessista, vieläpä pyrki diplomaattiteitse vaikuttamaan oikeudenkäyntiin niin että tiettyjä nimiä ei nostettaisi esille. Tuo "opetustarkoitus" tietysti oli ilmeinen, vaikka ei oikeudenkäyntiin sinällään vaikuttanutkaan (muuta kuin sikäli negatiivisesti että todistajat eivät osanneet nimetä Eichmannia tekijäksi).

[Emma-Liisa]

Toki myöhemmin on käynyt ilmi, että jotkut syyttäjän tulkinnat eivät pitäneet paikkaansa (esim. Holokaustista ei sovittu Wannseessä, vaan vain sen toteutuksesta eri hallinnonhaarojen kesken). mutta se ei ole ratkaisevaa.

Syyttäjän tehtävä on syyttää ja yleensä hän tapaa esittää syytetyn epäedullisessa valossa. Oikeuden päätöksessä Wannseen konferenssin rooli esitetään jokseenkin sellaisena mitä nykyinenkin historiankirjoitus esittää. Eichmann itse totesi oikeudessa että siellä keskusteltiin myös muusta kuin mitä protokollassa luki.

David Cesarini toteaa teoksessaan Eichmann. His Life and Crimes (cop. 2004, Vintage 2005 s. 107): "For decades the Wannsee Conference, and Eichmann's role of it, were reagrded as central to understanding the genocide against the Jews. It was widely believed that genocide was decided at that meeting, and hence that Eichmann. as heydrich's factotum, stood at the heart of decision-making process. Gideon Hausner even argued that Eichmann was the proptagonist of the meeting. In his opening speech at the triel he claimed that Eichman ''proposed that a meeting to be called of the senior officials who might be considered suitable to carry out the plan of slaughter and Heydrich agreed'. However, since the 1980s histroians have scaled down the significance of the Wannsee conference. They have highlighted the development of regional mass murder politics that were in operation well before the conference was called and the time-lag that followed it. But if the origins and consequenxes of the conference are not what they once seemed, nor is Eichmann's much vaunted role in it."

[Veikko Palvo]

Parempi se näytösoikeudenkäyntikin

Adolf Eichmannin 3-4 kk:n näytösoikeudenkäynti 1961 lienee ollut Stalinin 1930-luvun näytösoikeudenkäyntien tavoin poliittinen oikeudenkäynti, sillä tuomiothan olivat ennalta selviä ja määrättyjä.

Eli summattuna, oma väitteesi poliittisesta oikeudenkäynnistä kuulostaa lähinnä poliittiselta kannanotolta, mutta olen iloinen jos kykenet osoittamaan ounasteluni vääräksi ja esität selvää näyttöä väitteidesi tueksi.

Lewin Moshe, Stalinin puhdistusten laajuus:
"1937- 1938 pidätettiin 1 372 392 ja näistä teloitettiin 786 000, Stalinin ja Molotovin kerrotaan henk.kohtaisesti allekirjoittaneen 44 000 teloitusmääräystä"
Pääosa tuomioista oli siis NKVD:n "troikkatuomioita".
Näytösoikeudenkäynnit koskivat vain muutamia.
Ja NL:ssa tuomiot koskivat myöskin perheenjäseniä, sukulaisia jne. vaihtelevin
laajuuksin leirituomioista ja teloituksista esim. opiskelupaikan epäämiseen tms.
Troikkatuomitun rehabilitointi teloituksen jälkeen merkinnee sitä, että sukulaiset ja omaiset vapautuivat tuosta tuomitun lähiomaisen taakasta?

Neuvostoliitto tuki 1948 itsenäistynyttä Israelia ja britit arabeja, mikä lienee tuohon aikaan ollut esim. USA:n kanta Israelin suhteen?
Lähi-idän nykypäivänäkin edelleen jatkuva kriisi alkoi sekin 1948.
Kansanmurhasta pelastuneita muutti Israeliin ja juutalaiset tarvitsivat poliittistakin laajaa myönteistä asennoitumista maailmalta, olivatkohan brititkin Eichmannin oikeudenkäynnin aikaan vielä entisellä kannallaan?
Adolf Eichmanin kuukausia kestänyt oikeudenkäynti toi mediajulkisuuttakin.
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/215853.html
Suezin kriisi 1956 ja Kuuden päivän sota 1967, Jom Kippur- sodassa 1973
kirjoitetaan Moshe Dyanin harkinneen jopa ydinpommin käyttöä, joka tapauksessa näyttäisi siltä etteivät juutalaiset enää antaudu vastarinnatta tapettaviksi,
olkoon se sitten vaikkapa oma mielipide jolle ei pysty esittämään faktanäyttöä.

Ja
Auscwitzissa oli ainakin 30 v. sitten jäljellä hirsipuu ja laatta, jossa luki:
"tässä hirtettiin - oikeudenkäynnin - jälkeen keskitysleirin komendantti Höss.
On hyvin vaikea kuvitella, että Auschwitzin komendantti olisi oikeudenkäynnissä saanut muunlaisen tai vapauttavan tuomion ja sama koskee Eichmannia - mielestäni.

Eikö
näytösoikeudenkäynti kirjaimellisesti yleensäkin ole näytös, tuomiot tulevat vaikka olisi säädettävä taannehtiva lakikin?

Veikko Palvo

[skrjabin]

David Cesarini toteaa teoksessaan Eichmann. His Life and Crimes (cop. 2004, Vintage 2005 s. 107): "For decades the Wannsee Conference, and Eichmann's role of it, were reagrded as central to understanding the genocide against the Jews. It was widely believed that genocide was decided at that meeting, and hence that Eichmann. as heydrich's factotum, stood at the heart of decision-making process.

Mahtaneeko Cesarani nyt sitten edustaa sitä konsensusnäkemystä, mene ja tiedä. Minusta hän itse asiassa laittaa Eichmannin jo liian syrjään keskeisistä kuvioista. Eichmannin kirjoituspöydältä kuitenkin lähti kutsut, hän organisoi tapaamisen, kirjoitti asialistan ja laati tilastot, ja hän hommasi valtuutuksen Göringiltä; Wannseen keskusteluja jatkava konferenssi, joka oli muodollisesti Heydrichin kutsuma, pidettiin jopa Eichmannin toimistossa. Eichmann oli siis kaikkea muuta kuin pelkkä kirjuri. Näin ainakin itse asian olen hahmottanut sen perusteella mitä byrokratian kuvioista olen lukenut. Cesarani lienee siis eri mieltä.

Gideon Hausner even argued that Eichmann was the proptagonist of the meeting. In his opening speech at the triel he claimed that Eichman ''proposed that a meeting to be called of the senior officials who might be considered suitable to carry out the plan of slaughter and Heydrich agreed'.

Kuten totesin, syyttäjän rooli tietysti on korostaa syytetyn vastuuta ja toimien merkitystä.

However, since the 1980s histroians have scaled down the significance of the Wannsee conference. They have highlighted the development of regional mass murder politics that were in operation well before the conference was called and the time-lag that followed it. But if the origins and consequenxes of the conference are not what they once seemed, nor is Eichmann's much vaunted role in it."

Tuo alueellisen päätöksenteon korostaminen keskitetyn mallin sijaan tietysti alkoi jo Hilbergin teoksesta, mutta totta tietty että vasta 1980-luvulla se trendi tulkinnoissa yleistyi; ja viime vuosina se näkyy jo osin menevän liiaksikin hajautetuksi jossa keskusjohdon rooli alkaa kadota kokonaan kuvasta. Alueellinen eskalaatio ei sinällään poista Wannseen merkitystä, siitähän alkoi prosessin laajeneminen koko Eurooppaa koskevaksi. Eikä se muuta Eichmannin merkitystä Heydrichin keskeisenä työkaluna, hänhän oli jo paikalla kun Belzecissa tehtiin ensimmäiset tuhoamiskokeilut ennen Wannseeta, ja ilmeisesti kävi ennen konferenssia Chelmnossakin.

Eichmannin oikeudenkäynnissä, tuomion osalta siis, ei Wannseeta pidetty holokaustin käynnistävänä tapahtumana vaan sen koordinoinnin kannalta keskeisenä. Tämä on ainakin jo modernimpaan suuntaan kuin 1940-50 lukujen kuva Wannseesta koko touhun alkupisteenä.

[Emma-Liisa]

David Cesarini toteaa teoksessaan Eichmann. His Life and Crimes (cop. 2004, Vintage 2005 s. 107): "For decades the Wannsee Conference, and Eichmann's role of it, were reagrded as central to understanding the genocide against the Jews. It was widely believed that genocide was decided at that meeting, and hence that Eichmann. as heydrich's factotum, stood at the heart of decision-making process.

Mahtaneeko Cesarani nyt sitten edustaa sitä konsensusnäkemystä, mene ja tiedä. Minusta hän itse asiassa laittaa Eichmannin jo liian syrjään keskeisistä kuvioista. Eichmannin kirjoituspöydältä kuitenkin lähti kutsut, hän organisoi tapaamisen, kirjoitti asialistan ja laati tilastot, ja hän hommasi valtuutuksen Göringiltä; Wannseen keskusteluja jatkava konferenssi, joka oli muodollisesti Heydrichin kutsuma, pidettiin jopa Eichmannin toimistossa. Eichmann oli siis kaikkea muuta kuin pelkkä kirjuri. Näin ainakin itse asian olen hahmottanut sen perusteella mitä byrokratian kuvioista olen lukenut. Cesarani lienee siis eri mieltä.

Missaat nyt pääpointin eli sen että Wannseessä Ei päätetty itse asiasta (kuten vanhempi tutkimus väitti ja sitä seuraten esim. Elina Sana esitti) vaan sen toteuttamisesta eri hallinnonhaarojen kesken. Samaa meiltä on esim. Antero Holmita teoksessaan Holokausti.

Gideon Hausner even argued that Eichmann was the proptagonist of the meeting. In his opening speech at the triel he claimed that Eichman ''proposed that a meeting to be called of the senior officials who might be considered suitable to carry out the plan of slaughter and Heydrich agreed'.

Kuten totesin, syyttäjän rooli tietysti on korostaa syytetyn vastuuta ja toimien merkitystä.

Juu, mutta kyse ei ollut tästä vaan vanhemman historiantutkimuksen käsityksistä. Tässä tapauksessa syyttäjä ja tuomaristo toimi hyvässä uskossa.

Jotkut syytekohdat kyllä hylättiin.

However, since the 1980s histroians have scaled down the significance of the Wannsee conference. They have highlighted the development of regional mass murder politics that were in operation well before the conference was called and the time-lag that followed it. But if the origins and consequenxes of the conference are not what they once seemed, nor is Eichmann's much vaunted role in it."

Tuo alueellisen päätöksenteon korostaminen keskitetyn mallin sijaan tietysti alkoi jo Hilbergin teoksesta, mutta totta tietty että vasta 1980-luvulla se trendi tulkinnoissa yleistyi; ja viime vuosina se näkyy jo osin menevän liiaksikin hajautetuksi jossa keskusjohdon rooli alkaa kadota kokonaan kuvasta. Alueellinen eskalaatio ei sinällään poista Wannseen merkitystä, siitähän alkoi prosessin laajeneminen koko Eurooppaa koskevaksi. Eikä se muuta Eichmannin merkitystä Heydrichin keskeisenä työkaluna, hänhän oli jo paikalla kun Belzecissa tehtiin ensimmäiset tuhoamiskokeilut ennen Wannseeta, ja ilmeisesti kävi ennen konferenssia Chelmnossakin.

Eichmannin oikeudenkäynnissä, tuomion osalta siis, ei Wannseeta pidetty holokaustin käynnistävänä tapahtumana vaan sen koordinoinnin kannalta keskeisenä. Tämä on ainakin jo modernimpaan suuntaan kuin 1940-50 lukujen kuva Wannseesta koko touhun alkupisteenä.

Syyttäjä myös esitti vanhemman tutkimuksen virheellisen otaksuman, että holokaustista oli päätetty jo ennen sotaa. Tämän on uudempi tutkimus osoittanut vääräksi, joskin tietysti edellytykset olivat olemassa.

Luonnollisesti oikeutta käydään aina kulloistenkin tietojen perusteella. Eichmannin syyllisyys oli selvä. Kaikki oikeudenkäynniss esitetty ei vain sinällään kelpaa todisteeksi historiantutkimuksessa.

Samaa koskee Hannah Arendtin kuuluisaa tulkinnasta Eichmannista. Itse asiassa Arendt oli läsnä vain pienen osan oikeudenkäynnistä. Cesarinin mukaan Arendt lähti omista ennakkokäsityksistään itäjuutalaisia kohtaan, joita länsijuutalaiset halveksivat.

[Emma-Liisa]

Eikö näytösoikeudenkäynti kirjaimellisesti yleensäkin ole näytös, tuomiot tulevat vaikka olisi säädettävä taannehtiva lakikin?

Taannehtiva laki ei ole tässä olennainen, koska muuten kaikki diktattorien ja heidän käskyläistensä rikokset jäisivät tuomitsematta, mitä ei voi pitää oikeudenmukaisena. Siksi kansainvälinen laki ylittää kansallisen.

Nürnbergin oikeudenoikeudenkäynneissä tuomiot perustuivat todisteisiin, syytetyillä oli oikeus puolustusasianajajaan ja osa heistä sai lievemmän tuomion ja osa jopa vapautettiin.

NL:ssa mitään varsinaisia todisteita ei ollut, vain syytettyjen (kiduttamalla saatu) tunnustus. Saksassa syytetyt yleensä pystyivät puolustautumaan, koska olivat eri mieltä ideologisesti, mutta tuomarin ylin ohje oli "työskennellä Führeriä kohti".

[Emma-Liisa]

Ja
Auscwitzissa oli ainakin 30 v. sitten jäljellä hirsipuu ja laatta, jossa luki:
"tässä hirtettiin - oikeudenkäynnin - jälkeen keskitysleirin komendantti Höss.
On hyvin vaikea kuvitella, että Auschwitzin komendantti olisi oikeudenkäynnissä saanut muunlaisen tai vapauttavan tuomion ja sama koskee Eichmannia - mielestäni.

No ei kai, koska näyttö oli niin vahva. Se on tässä se ratkaiseva asia.
Kokonaisuutena katsoen vapautettuja oli kuitenkin huomattava määrä, eikä tuomioita myöskään kärsitty loppuun.

Bergen-Belsenin oikeudenkäynti käytiin brittien aluella ja siinä noudattettiin brittiläisiä oikeuskäytäntöjä pilkulleen. Tämä ärsytti todistajina olleita keskitysleirivankeja, jotka tietenkään eivät muistaa esim. päivää, jolloin jotain oli tapahtunut - eihän heillä ollut leirissä kalenteria. Ja luonnollisesti jo pelkkä kertominen oli psyykkinen rasitus, ristikuulustelusta puhumattakaan. - Oikeuden kannalta muodot olivat kuitenkin tärkeitä.

[skrjabin]

Missaat nyt pääpointin eli sen että Wannseessä Ei päätetty itse asiasta (kuten vanhempi tutkimus väitti ja sitä seuraten esim. Elina Sana esitti) vaan sen toteuttamisesta eri hallinnonhaarojen kesken. Samaa meiltä on esim. Antero Holmita teoksessaan Holokausti.

Elina Sanaa nyt ei liene voi pitää minään kovinkaan vakuuttavana esimerkkinä tässä asiassa. Ottakaamme mieluummin lainaus Eichmannin tuomiosta niin nähdään tarkemmin mihin vaiheeseen israelilaistuomarit päätöksen sijoittivat:

http://www.ess.uwe.ac.uk/genocide/Eichm ... m#INVASION

"On 22 June 1941 Hitler began the war against the Soviet Union. At the same time, came the transition of the third and final stage in the persecution of the Jews within the area of German influence, namely the stage of total extermination. From then onwards, all German actions against Jews in their places of abode, and their deportation to the East, were aimed towards extermination, which was by now regarded by all German authorities dealing with Jewish affairs as the Final Solution of the Jewish Question."

"The order for extermination was given by Hitler himself at a time close to the date of the invasion of Russia."

Päätös idässä tehtävästä "lopullisesta ratkaisusta" oli siis tehty tuomareitten mukaan jo ennen Barbarossaa, mutta ratkaiseva päätös siirtyä kokonaisuudessaan pakkomuutosta, "emigration" surmaamiseen, "evacuation" tapahtui tuomareitten mukaan vasta lokakuussa:

"In fact, the final order for the cessation of emigration seems to have been given by Himmler only in October 1941 (see T/394; T/395)."

Ja viitaten Göringin valtuutukseen:

"Thus, at the time of this appointment, emigration had ceased to be a practical solution for the removal of masses of Jews, whose numbers had increased in the meantime because of new conquests in the East. Accordingly, the stress in the letter of appointment is on "evacuation," which means extermination."

Tuomareitten näkemys on siis että edettiin pikkuhiljaa kohti ratkaisua jossa päämääräksi tuli koko Euroopan juutalaisten tappaminen karkoituksen sijaan. Ajoitus näyttäisi kokonaisratkaisun osalta heille olevan lähinnä epäselvä, kuten se on nykyhistorioitsijoillekin. Mahdollista on, että tuomarit korostavat liikaa Göringin antamaa valtuutusta lähtölaukauksena Eurooppalaiselle holokaustille, mutta siinä he eivät olisi yksin nykyhistorioitsijoidenkaan joukossa. Ja kuitenkin he toisaalta katsovat että vasta lokakuussa tultiin lopullisiin päätöksiin. Hieman siis flip-flop muttei lainkaan niin eri suunnassa nykykäsityksen kanssa kuin Cesarani tai sinä annatte ymmärtää. Toisin kuin annat syyttäjän lausuntoihin huomiosi kiinnittämällä ymmärtää, tuomarit eivät katsoneet että lopullinen päätös syntyi Wannseessa tai että kaikesta oli päätetty jo ennen sotaa.

Tuomareitten kanta on nykytermein ilmaistuna vahvasti funktionalistinen, so. korostettiin kehityksen asteittaisuutta ja byrokraattien roolia.

Juu, mutta kyse ei ollut tästä vaan vanhemman historiantutkimuksen käsityksistä. Tässä tapauksessa syyttäjä ja tuomaristo toimi hyvässä uskossa.

Ehkäpä Cesarani vetää sitten hieman mutkia suoraksi.

Syyttäjä myös esitti vanhemman tutkimuksen virheellisen otaksuman, että holokaustista oli päätetty jo ennen sotaa. Tämän on uudempi tutkimus osoittanut vääräksi, joskin tietysti edellytykset olivat olemassa.

Syyttäjä esittää yhtä, puolustus toista, tuomarit vetävät johtopäätöksensä. Syyttäjän kärjistyksiin takertuminen antaa minusta väärän kuvan oikeiden kannasta. Epäilemättä se sopii Cesaranille tämän halutessa korostaa oman tulkintansa tuoreutta. Voisi jopa sanoa että puutteellisen aineiston takia tuomarit päätyivät jättämään Eichmannin liiankin sivuun keskeisistä päätöksistä, sillä kuten esim. Yaacov Lozowick teoksessaan Hitler's Bureaucrats osoittaa, oli Eichmannilla ennen Wannseeta kohtullisen suuri osuutensa jopa politiikan muotoiluissa.

Luonnollisesti oikeutta käydään aina kulloistenkin tietojen perusteella. Eichmannin syyllisyys oli selvä. Kaikki oikeudenkäynniss esitetty ei vain sinällään kelpaa todisteeksi historiantutkimuksessa.

Minusta on hieman kummallista edes olettaa että syyttäjän kärjistykset olisi jotenkin sellaista joka pitäisi ottaa "todisteeksi". Todisteet on erikseen, samoin niistä oikeuden tekemät johtopäätökset.

Samaa koskee Hannah Arendtin kuuluisaa tulkinnasta Eichmannista. Itse asiassa Arendt oli läsnä vain pienen osan oikeudenkäynnistä. Cesarinin mukaan Arendt lähti omista ennakkokäsityksistään itäjuutalaisia kohtaan, joita länsijuutalaiset halveksivat.

New York Timesin arvostelijan näkemyksen mukaan Cesarani, jakaessaan suuren osan niistä arvioista mitä Arendt teki, ei ollut itse sen vapaampi näistä käsityksistä:

http://www.nytimes.com/2006/05/14/books ... gewen.html

"This slur reveals a writer in control neither of his material nor of himself. Arendt did look down on the prosecutor, Gideon Hausner. She disapproved of his handling of the case. And Cesarani? He finds Hausner's conduct "bullying and aimless," "erratic," "half-baked," "a shambles." Maybe he doesn't like Ostjuden either."

[Veikko Palvo]

päätös idässä tehtävästä "lopullisesta ratkaisusta" oli siis tehty tuomareitten mukaan jo ennen Barbarossaa, mutta ratkaiseva päätös siirtyä kokonaisuudessaan pakkomuutosta, "emigration" surmaamiseen, "evacuation" tapahtui tuomareitten mukaan vasta lokakuussa:

mutta kyse ei ollut tästä vaan vanhemman historiantutkimuksen käsityksistä. Tässä tapauksessa syyttäjä ja tuomaristo toimi hyvässä uskossa.

Syyttäjä myös esitti vanhemman tutkimuksen virheellisen otaksuman, että holokaustista oli päätetty jo ennen sotaa. Tämän on uudempi tutkimus osoittanut vääräksi, joskin tietysti edellytykset olivat olemassa.

Luonnollisesti oikeutta käydään aina kulloistenkin tietojen perusteella. Eichmannin syyllisyys oli selvä. Kaikki oikeudenkäynniss esitetty ei vain sinällään kelpaa todisteeksi historiantutkimuksessa.[/quote]

Minusta on hieman kummallista edes olettaa että syyttäjän kärjistykset olisi jotenkin sellaista joka pitäisi ottaa "todisteeksi". Todisteet on erikseen, samoin niistä oikeuden tekemät johtopäätökset.

Mitenköhän Egyptissä syntyneen saksalaiskreikkalaisen Rudolf Hess´n tuomio Nyrnbergissä on selitettävissä?
Hess liittyi Kansallissosialistiseen puolueeseen 1920 ja 1.9.1939 Hitler nimitti Hessin seuraajakseen.

Hess lensi ennen Barbarossan alkamista 10.5.1941 Skotlantiin neuvotellakseen rauhasta toimien ilmeisesti yksin ja oma-alotteisesti.
Nyrnbergissä R.Hess vapautettiin syytteistä kansanmurhaan ja rikossyytteistä ihmiskuntaa vastaan.

Mutta Hess tuomittiin hyökkäyssodan valmistelusta ja rikoksista rauhaa vastaan loppuiäkseen Spandaun vankilaan Länsi - Saksassa ollen sen ainoa vanki 20 vuotta
ennen kuolemaansa 1987.
Winston Churchillin sanotaan olleen Hessin armahtamisen kannalla, mutta Neuvostoliitto esti armahduksen.

Rudolf Hessin vartiointi Spandaussa näyttäisi ainakin olleen sodanaikaisten liittolaisten, Englannin, Neuvostoliiton ja USAn viimeinen yhteinen toiminta vuoteen 1987 asti.
Hess siis tuomittiin Nyrnbergissä rikoksista rauhaa vastaan, vaikka oli "loikannut" Englantiin neuvotellakseen rauhasta.

Veikko Palvo

[skrjabin]

Hess siis tuomittiin Nyrnbergissä rikoksista rauhaa vastaan, vaikka oli "loikannut" Englantiin neuvotellakseen rauhasta.

Niin mitä sitten? Eihän se häntä estänyt olemasta mukana Barbarossan valmisteluissa, eikä se estänyt häntä olemasta mukana Puolan operaatioissa, eikä Tsekkoslovakian valtauksessa jne jne.

[Heikki Jansson]

Taannehtiva laki ei ole tässä olennainen, koska muuten kaikki diktattorien ja heidän käskyläistensä rikokset jäisivät tuomitsematta, mitä ei voi pitää oikeudenmukaisena. Siksi kansainvälinen laki ylittää kansallisen.

Nürnbergin oikeudenoikeudenkäynneissä tuomiot perustuivat todisteisiin, syytetyillä oli oikeus puolustusasianajajaan ja osa heistä sai lievemmän tuomion ja osa jopa vapautettiin.

Arvelisin, että näkemyksesi jonka mukaan kansainvälisellä lailla pyrittäisiin estämään se, että muutoin "kaikki diktattorien ja heidän käskyläistensä rikokset jäisivät tuomitsematta" ei vastaa kansainvälistä oikeutta. Liioin ei näkemys, että "kansainvälinen laki ylittää kansallisen" pidä paikkansa. Konfliktit kansallisen lainsäädännön kanssa ratkaistaan yleensä muilla keinoilla, esim. varaumin jne.

Joka tapauksessa, keskeistä on ettei minusta voida tuomioistuinmenettelyn asianmukaisuudesta eikä menettelyn lopputuloksesta tehdä johtopäätöstä siitä, onko kysymyksessä ollut "näytösoikeudenkäynti" vai ei. Myös sekä asianmukainen että lopputulokseltaan oikeudenmukainen (ja muodolliselta menettelyltään) virheetön oikeudenkäynti voi ymmärtääkseni olla "näytösoikeudenkäynti".

Kysymys siitä, onko jokin oikeudenkäynti "näytösoikeudenkäynti" vai ei ratkeaa muilla perusteilla, ymmärtääkseni lähinnä niiden (poliittisten) tarkoitusperien perusteella joita oikeudenkäynnillä haetaan. Oliko oikeudenkäyntien taustallla erityiset poliittiset syyt vai olivatko ne tulosta tavanomaisesta poliisin toiminnasta. Tässä mielessä olivat tietääkseni sekä Nürnbergin "oikeudenkäynti" että "oikeudenkäynti" Adolf Eichmannia vastaan (samoin kuin "oikeudenkäynnit" eri maissa, meillä sotasyyllisyysoikeudenkäynti) "näytösoikeudenkäyntejä", voittajien valtaa yli hävinneiden, eräänlaista vae victis-tunnon ilmauksia. Sellainen ei kuulu siihen, mitä voidaan mitata, kuten kansainvälisen oikeuden auktoriteetti Martti Koskenniemi asian ilmaisi, "oikeudenmukaisuuden rekisterillä".

Toinen kriteeri, jota voi yrittää soveltaa, on puolustuksen faktinen mahdollisuus vaikuttaa tuomioon (vai onko tuomiot kirjoitettu jo ennen oikeudenkäyntiä). Tuomioistuinmen tosin saattaa toimia - sekin - tarkoitushakuisesti.

Kannanotto kysymykseen ilmaisee siis lähinnä poliittista näkemystä, eikä kysymys siis ratkea sen menettelyn perusteella, jota tuomioistuin on noudattanut eikä liioin sen lopputuloksen, johon se on päätynyt, perusteella.

Eri asia on mitä mieltä sitten itse kukin on "oikeudenkäyntien" lopputuloksesta. Harvempi erityisesti surree Hermann Göringin saamaa hirttotuomiota.

[skrjabin]

Ihmettelen kovasti intoa laajentaa stalinismin kaudelta tuttua termiä "näytösoikeudenkäynti" koskemaan kaikkia oikeuksia joilla on ollut jotain poliittisia syitä olemassaoloonsa tms. Se mitä termillä yleensä tarkoitetaan on kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitä Nürnbergissa tai Israelissa tapahtui. Sanoisin noin ylipäätään että kun ilmauksella "näytösoikeudenkäynti" on omat konnotaationsa niin sen käyttäminen vaikkapa Nürnbergin osalta on melko varomatonta ja johtaa väistämättä väärinymmärryksiin. Eritoten kun termiä heitetään täällä aika lailla lonkalta.