Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Poleemisissa kirjoissa, kuten Timo Vihavaisen uudessa Itäraja häviää. Venäjän ja Suomen kaksi vuosisataa on se hyvä puoli, että niistä irtoaa alkujuurta keskustelulle. Eräs tällainen on ajatus punaisesta Suur-Suomesta. Jos jossiteltaisiin, eläisimme varmaankin nyt Suur-Suomessa mikäli Neuvostoliitto olisi talvisodassa vallannut Suomen ja itsenäisyys olisi sitten Neuvostoliiton sortumisen jälkeen palautettu.

Pekka Hakala kirjoitti Helsingin Sanomien arviossaan Vihavaisen kirjasta:

”Lisää kiitoksia Venäjälle sataa muun muassa Terijoen nukkehallituksen kanssa tehdystä sopimuksesta. Siinä kun Moskova ei tyytynyt sen vähempään kuin koko Itä-Karjalan liittämiseen "ikiaikaiseen yhteyteensä" eli Suomeen. Sopimus tästä Suur-Suomen neuvostoversiosta piti ratifioida Vihavaisen mukaan heti, kun pääministeri Otto-Ville Kuusinen olisi saapunut puna-armeijan riemusaatossa Helsinkiin. Umpimieliset suomalaiset eivät sitten ajatusta ymmärtäneet.”

Pekka Hakala: Kiitos kaikesta, Venäjä (HS, 14.9.2011)

Tiedä häntä mitä Onnela ajaa takaa aloittamalla keskustelun tästä hieman kartellusta historian kummajaisesta. Kun pari vuotta sitten kysyin täällä melko vähin lähtötiedoin samasta asiasta, eivät silloisen keskustelun sisältämät kommentit olleet kovin syvällisiä. Aloituksesta päätellen jossitteluakaan ei tässä aiheessa ole kielletty.

Kuitenkin hieman väljästi tulkiten on historiallisia perusteita hypoteeseille, että Suur-Suomi olisi joissain olosuhteissa voinut toteutua joko valkoisena tai punaisena. Tai sitten Korean tapaisena, jossa rinnakkain olisivat toistensa kimpussa olleet valkoinen ja punainen Suomi. Heimoretkien aikaan 1918-1921 tämä viimeksinmainittu tilanne olikin, jos Karjalan työkansan kommuunia pidettäisiin punaisena Suomena uskoen, että Gyllingillä olisi ollut sellainen taka-ajatus.

Terijoen hallitusta on yleensä tutkittu kiinteänä osana Neuvostoliiton pyrkimyksiä, mutta löytyy myös tutkimusta, jossa sitä on pyritty käsittelemään itsenäisenä Kuusisen vaihtoehtona jyrkän vastakkaisten Neuvostoliiton ja Suomen politiikan välissä. Tämän mukaan (ja Max Jakobsonin mielestä) NL:n tavoitteet toteutuivat, mutta Kuusisen sopimaa maa-aluetta ei Suomi saanut.

http://users.jyu.fi/~juklein/seminar_2.htm

Kuusiselle se on tietenkin voinut näyttäytyä tällaisena vaihtoehtona. Suunnitelmia voi laatia itsenäisesti, mutta toteuttamisvara lienee ollut varsin rajallinen. Sitä rajaa vielä sekin, ettei Kuusinen käsittääkseni ollut erityisen innostunut hallituksen muodostamisesta, vaan piti sitä alusta asti epäonnisena ratkaisuna. Toisin sanoen hänelle vain tehtiin ns. tarjous josta ei voinut kieltäytyä. Kuvaavaa on, että osa ministereistä ei ollut edes suomen kielen taitoisia, koska SKP:n riveissä oli suoritettu jonkin verran karsintaa.

Yleisesti ottaen Terijoen hallitus oli Stalinin virhearvio, minkä vuoksi neuvostohistoria on halunnut sen unohtaa. Kuusinen lienee silti siihen vastuullinen, että levitti Kremlissä vääristettyä tietoa Suomen sisäisestä tilanteesta, mikä luultavasti sai hänet pitämään henkensä.

Aihetta ei ole mielestäni mitenkään karteltu, siitä vain ei ole ollut riittäviä alkuperäislähteitä käytettävissä, kuten ei ilmeisesti vieläkään ole. Hallitusta ei perustettu Suomessa, vaan Neuvostoliitossa, heti kun pieni pala Suomea oli saatu vallatuksi. Vain Moskovasta voi löytyä vastaus siihen, mistä oli kyse.

Jos Suomen vastarinta olisi romahtanut parissa viikossa, ja Kuusinen päässyt jouluksi Helsinkiin, hallitus olisi kenties toiminut jonkin aikaa. Ratkaisevampaa oli kuitenkin kansainvälinen tilanne, joka tuolloin muuttui nopeasti. Sen perusteella aluemuutosta olisi luultavasti lykätty sodanjälkeiseen aikaan...ja mitä sillä välin olisi tapahtunut, sitä emme tiedä.

jsn kirjoitti: Yleisesti ottaen Terijoen hallitus oli Stalinin virhearvio, minkä vuoksi neuvostohistoria on halunnut sen unohtaa.

Stalinhan teki seuraavan arvion maaliskuussa 1940 perustamalla Otto Wille Kuusisen johtaman K-SSNT:n, johon liitettiin Suomelta Moskovan rauhanteossakin valloitetut alueet.
Ja Suomi ryhtyi kiireellä linnoittamaan uutta itärajaa ja karjalaisevakoillekin säädettiin
jo keväällä 1940 pika-asutuslaki, joiden voi katsoa olleen tapahtuneen hyväksymistä.
Mutta
Neuvostoliitto jatkoi painostustaan Saksan liittolaisena Suomea kohtaan ja miehitti kesällä 1940 Balttian maat.

Kylmän sodan aikana meillä kirjoitettiin historiaa uudelleen Suomesta hyökkääjänä,
Helge Seppälä, wsoy 1984:
"Suomen 1920- ja 1930-luvuilla harjoittama ulkopolitiikka ja taipumattomuus myönnytyksiin syksyn 1939 neuvotteluissa johtivat 1939 NL:n hyökkäykseen."
Mutta
Helge Seppäläkin kirjoittaa Suomen olleen 1941 hyökkääjänä.
NL:n
3.1940 muodostamaan ( O.W.Kuusisen johtamaan ) "Neuvosto Suur-Suomeen"!
Suomen
armeijan pysähtymisestä Kannakselle entiselle rajalleen ja Laatokan Karjalan kuukauden kestäneestä "asemasodasta" vanhalla rajalla ei ole mainintaa, puhutaan "joukkojen ryhmittämisestä."

Ja sitten astui Tuntemattoman Hietanenkin vanhan rajan yli.
"Tähän loppui meitin oikeutemme, nyt ollaan ryöstöretkellä."
NeuvostoSuur-Suomeen, Itä- Karjalaan.
Olisikohan Suomi enää tuossa vaiheessa ja aikana jälkiviisaudellakaan sanottuna voinut todeta: "Me lopetamme sodan tähän"!?
Ja
olisikohan niinkin, että Itä-Karjalan miehitysaikaa muistellaan ja kirjoitellaan Suomessa nykyisin enemmän kuin Venäjällä?

Veikko Palvo

jsn kirjoitti: Yleisesti ottaen Terijoen hallitus oli Stalinin virhearvio, minkä vuoksi neuvostohistoria on halunnut sen unohtaa.

Stalinin - Hitlerin sopimuksenkin etupiirijakoineen neuvostohistoria halusi sivuuttaa ja unohtaa, mutta K-SSNT:n perustaminen maaliskuussa 1940 on sekin todella tapahtunut ja usein sanotaan Suomi aiotun liittää siihen.
Suomen kysymyksen ratkaisustahan Molotovkin 1940 lopussa Berliinissä Hitlerin kanssa neuvotellessaan puhui.

Molotov vaati 7.4.1940 Suomea palauttamaan n. 70:n taloudell. laitoksen koneet ja laitteet ja Suomi joutui luovuttamaan K-SSNT:lle myöskin 10 %:a rautatiekalustostaan:
75 veturia ja 2000 junanvaunua. Sekä 78 alusta ja 267 proomua.
Toukokuussa 1940 NL ilmoitti Suomelle rakentavansa Enson Vallinkosken voimalaitoksen valmiiksi suomalaisten aiempien suunnitelmien mukaisesti, mikä edellytti korvauksetonta Vuoksen veden nostoa Suomen alueella.
Kesäkuussa Molotov ilmoitti NL:n kiinnostuksen Petsamon nikkelikaivoksesta ja Ahvenanmaan Talvisodan aikana rakennetut linnoitteet hävitettiin NL:n pikkutarkassa valvonnassa.
Toukokuussa 1940 perustettiin Suomen ja NL:n rauhan ja ystävyyden seura ja loppukesästä Työläisrintamamiesyhdistykset H:kiin, T:kuun ja T:reelle.
Ja
Molotov lähetti nootin 7.1940, koska Suomen viranomaiset olivat ryhtyneet toimenpiteisiin seuraa vastaan ja Porkkalaan vaadittiin ja saatiin kauttakulkuoikeus.


Ja
kaikki tuo painostus, jonka tavoite näyttäisi olleen lähinnä Suomen tilanteen vaikeuttaminen, eikä niinkään NL:n taloudellinen hyöty välirauhan aikanahan tapahtui Hitlerin ja Stalinin sopimuksen ollessa voimassa. Saksa salli Suomen Talvisodan aikana Lännestä ostamien aseidenkin kuljetuksen Norjasta Suomeen vasta syyskuussa 1940.
Mauri Ryömän & co
ystävyydenseurakin perustettiin aikana, jolloin se NL:n lisäksi tuki myös Hitleriä
Stalin-Hitler -sopimuksen mukaisesti ja komm.puolueet olivat Moskovasta saaneet ohjeen toimia Ribbentrop-sop. hengessä ja yrittivät selitellä sitä kannattajilleen, mm. Ranskan kommunistipuolue.
Hitlerkin antoi salaisen Barbarossa- suunnittelukäskynsä vasta Molotovin Berliinin vierailun ja neuvotteluiden jälkeen, marraskuussa ohje 18. ja joulukuussa ohje 21. Barbarossa ja sen strategiset tavoitteet.

Kuinka lähellä 1940 oli se, että Hitler olisi tunnustanut K-SSNT:n, Neuvosto Suur-Suomen ja
loputkin Suomesta siihen liitettynä?
Ja
tunnustiko Hitlerin Saksa Balttian maiden ja Viron miehityksen ja Neuvostoliittoon liittämisen kesällä 1940?

Veikko Palvo

Vuoden 1918 sisällissodan aikana Kansanvaltuuskunnan tekemä sopimus kansankomissaarien neuvoston kanssa käsitti aika tarkasti sittemmin Tarton rauhansopimuksessa vahvistetun Suomen ja NL:n välisen rajan ja lisäksi siihen kuului optio Itä-Karjalan asemasta, kunhan se ehdittäisiin paremmin neuvotella. Luovutusta Suomen alueesta taisi olla ainoastaan Inon kohdalla, mutta Petsamo olisi kuulunut Suomeen ilman eri hintaa.

Terijoen hallitus nousee muutenkin kuin Kuusisen henkilönä esille sisällissodan haamuista, joten olisiko liian rohkeaa olettaa, että Kansanvaltuuskunnan Itä-Karjalan optio olisi saattanut olla alun perinkin noin antoisa.

Kuten aikaisemmassa keskustelussa tuli ilmi, Kuusisen sopimuksen rajat huomioitiin valtionjohdossa ja niitä käytettiin jatkosodan tavoitteiden määrittelyssä ja nehän noudattivatkin Suomen tarkoitusta varten tekemien selvitysten mukaista todellista kieli- ja kulttuurirajaa poikkeuksena vepsäläisalue, joka ulottui Ääniseen saakka ja siten Muurmannin radan taakse.

Eikä aluelupaus liene Molotovillekaan ollut aivan yhdentekevä, koskapa vielä helmikuun lopussa 1940 hän vastasi Shulenburgille, ettei aluetta voida antaa Ryti-Tannerin hallitukselle, jota ei voida päästää Muurmannin radan varteen, mutta että hallitusta voidaan täydentää.

MM kirjoitti:
...
Kuten aikaisemmassa keskustelussa tuli ilmi, Kuusisen sopimuksen rajat huomioitiin valtionjohdossa ja niitä käytettiin jatkosodan tavoitteiden määrittelyssä ja nehän noudattivatkin Suomen tarkoitusta varten tekemien selvitysten mukaista todellista kieli- ja kulttuurirajaa poikkeuksena vepsäläisalue, joka ulottui Ääniseen saakka ja siten Muurmannin radan taakse.
...

Saako kysyä mitä tarkoitat?

Saako kysyä mitä tarkoitat?

Jo toki. Aikasemmalla keskustelulla viittaan pari vuotta sitten käytyyn ketjuun, jossa pohdittiin Stalinin tarkoitusperiä ko. aluetarjouksen takana. Silloin tuli esille, että v.1943 Saksan ilmavoimien upseeri tiedusteli maaherra Hillilän välityksellä Suomen aluetavoitteita mahdollisen rauhan varalta. Ryti vastasi tiedusteluun ja liitti vastaukseensa yhtenä vaihtoehtona Kuusisen sopimuksen kartan. Tämä tieto on peräisin Markku Jokisipilän väitöskirjasta "Aseveljiä vai liittolaisia". Sitä ei kai tiedetty oliko kyseessä salainen Saksan erillisrauhahanke NL:n kanssa vai joku koepallo Suomen mukanaolosta.

Suomalaiskielialueen laajuuden osalta viittaan niihin Rytin kiireellä teettämiin selvityksiin, joilla Saksalle pyrittiin osoittamaan Itä-Karjalan heimoyhteys hyökkäysvaihetta suunniteltaessa. Niiden mukaan kieliraja noudatti suurin piirtein Muurmannin rataa, vaikka rajaa koetettiin selvityksissä vähän venyttää idemmäksi.

Schulenburgin ja Molotovin keskustelu taas on Ohto Mannisen ja Kauko Rumpusen kirjassa "Murhenäytelmän vuorosanat".

MM kirjoitti: ...

Suomalaiskielialueen laajuuden osalta viittaan niihin Rytin kiireellä teettämiin selvityksiin, joilla Saksalle pyrittiin osoittamaan Itä-Karjalan heimoyhteys hyökkäysvaihetta suunniteltaessa. Niiden mukaan kieliraja noudatti suurin piirtein Muurmannin rataa, vaikka rajaa koetettiin selvityksissä vähän venyttää idemmäksi.
...

.

Kiitos, tosi mielenkiintoista!

Ymmärtääkseni paljolti saksalaisten painostuksesta oli edetty kovin kauas ohi todellisen kielialueen rajan. Eteläisessä Aunuksessa Syvärille ja vähän sen ylikin sekä Ääniselle. Pohjoisempana Äänisniemelle ja Maaselän kannakselle. Ei ihme, jos kielirajaa yritettiin venyttää itään. Äänisenrannan idylliset vepsäläiskylät, joissa alkuperäisväestöä oli jonkun verran paikallaankin, olivat kyllä tästä poikkeus.