Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Suomessa on hienoa ja moneen maahan verrattuna poikkeuksellista se, että poliittisen historian eri kerrostumien merkkejä ei yleensä pyritä aktiivisesti "kadottamaan" fyysisestä todellisuudesta; patsaita ei kaadeta, kun tuulensuunta muuttuu (tosin nimistöä on sensuoritu). Venäjän kulttuurikeskuksen seinäkuva on meitä niskalenkissä pitäneen hallinnon omavaltaisesti katukuvaamme istuttama, mutta minkäs teet. Historiamme on tyypillisen pienen maan historiaa; isommat ovat tehneet täällä mitä haluavat tai ainakin yrittäneet sitä. Reliefillä on silti paikkansa ja on ehkä hyvä, että se tuli taas esiin. Se tarjoaa selkäydintason muistutuksen "suomettumisesta" - ei niin kovin kunniallisesta asiasta; farssista, joka lankesi osaksemme, koska sille ei käytännössä ollut vaihtoehtoja. Toivottaa silti on, että siitä olisi jotain opittu - mutta onkohan näin?