Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Marko Hakanen väitteli Jyväskylän yliopistossa otsikolla:
Vallan verkostoissa : Per Brahe ja hänen klienttinsä 1600-luvun Ruotsin valtakunnassa.

Väitöstiedote:
FM Marko Hakasen historian väitöskirjan Vallan verkostoissa: Per Brahe ja hänen klienttinsä 1600-luvun Ruotsin valtakunnassa tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä toimii FT Mirkka Lappalainen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Petri Karonen (Jyväskylän yliopisto).

Verkostoitumisesta puhutaan nykyaikaisena ilmiönä, mutta sen juuret ovat syvällä historiassa. Ruotsin ja Suomen modernin yhteiskunnan perusteiden ottaessa ensimmäisiä askeliaan lähes 400 vuotta sitten oli sosiaalisella verkostoitumisella merkittävä rooli yhteiskunnallisten rakenteiden muotoutumisessa. Varhaismoderniin historiaan erikoistunut Marko Hakanen tarkastelee väitöstutkimuksessaan, kuinka sosiaalisia verkostoja käytettiin hyödyksi, kun yhteiskunnan eliitit pyrkivät suojelemaan saavuttamaansa valta-asemaa, sekä kuinka eliittien ulkopuolelle jääneet pyrkivät sosiaalisten verkostojen avulla parantamaan asemiaan hierarkkisessa yhteiskunnassa.


Aristokratian mahti ja kiitollisuudenvelan raskas taakka

Aristokratia oli 1600-luvun alkuun mennessä saavuttanut Ruotsissa vankan valta-aseman privilegioin, jotka takasivat aatelisille kaikki valtionhallinnon korkeimmat virat. Samanaikaisesti alkoivat kuitenkin valtionhallinnon voimakas uudelleenorganisointi ja laajentuminen, ja ne johtivat työvoimapulaan, sillä suurin osa aatelisista edelleen katsoi kunniakkaammaksi palvella kuningasta armeijassa. Yksi keino kontrolloida aatelittomia, joita tarvittiin hallintovirkoihin, oli luoda sosiaalinen verkosto, klienttijärjestelmä, jonka tavoitteena oli kiitollisuudenvelan avulla turvata aristokratian valta-asema.

Käytännössä tämä tarkoitti, että henkilökohtaisilla suosituksilla virkaan päässyt aateliton toimi yhteiskunnassa huomattavassa asemassa olleen henkilön klienttinä ja valvoi niin tämän kuin koko eliitin etuja. Per Brahe (Pietari Brahe) sijoitti omia klienttejään mm. kuninkaalliseen kansliaan sihteereiksi, kaupunkien pormestareiksi sekä Turun akatemian professoreiksi.

Samalla uudenlainen verkostoituminen vaikutti kielelliseen ilmaisuun tuoden uudentyyppisiä retorisia ilmauksia arkiseen kielenkäyttöön. Vanhojen arvonimien ja virkatittelien joukkoon ilmestyi huomattavaa sosiaalista asemaa korostava termi patronus. Vastaavasti sosiaaliselta statukseltaan alempiarvoiset klientit vakuuttelivat palvelevansa patronustaan uskollisesti koko elämänsä ajan.


Verkostoitumisen voima – yhteiskunnallisten rakenteiden voiteluaine

Aateli oli käyttänyt jo 1500-luvulla hyväkseen ystävyysverkostoja suoriutuakseen hallinnollisista tehtävistään. Hallintorakenteiden kasvaessa ja monimutkaistuessa 1600-luvulla tarvittiin uudenlaisia sosiaalisia verkostoja vanhojen käytänteiden tilalle. Klienttijärjestelmän kaltaisella verkostolla pyrittiin pitämään valta tiukasti pienen eliittiryhmän käsissä. Epävirallisista verkostoista muodostui nopeasti vallankäytön kanavia, jotka ohittivat viralliset ja hitaat byrokraattiset päätöksentekoprosessit. Sosiaalisista verkostoista tuli virallisten rakenteiden voiteluaine.

Aikaisemmassa pohjoismaisessa historiantutkimuksessa sosiaalisten verkostojen merkityksen analysointi on jäänyt vähäiselle huomiolle. Klienttijärjestelmän merkitystä valtionrakennuksen yhteydessä on tähän asti erityisesti korostettu Ranskaa ja Englantia koskevissa tutkimuksissa, ja usein raja verkostotoiminnan ja korruption välillä on ollut hämärä.

* Väitöskirja on ladattavissa tästä linkistä PDF-tiedostona Jyväskylän yliopiston sivuilta.