Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Kuva: Wikipedia/Bundesarchiv, Bild, 101I-166-0527-04, Kreta, Kondomari, 1941.

Eräs loputtoman tuntuisista toisen maailmansodan ikävistä 70-vuotismuistoista sivuutettiin melko vähin äänin kesäkuun alussa. Kesäkuun 2. päivä 2011 tuli kuluneeksi mainitut tasavuosikymmenet Kreetan saarella tapahtuneesta Kondomarin kylän joukkomurhasta. Saksalaiset, jotka vuorokautta aikaisemmin olivat veristen taisteluiden jälkeen saaneet Kreetan hallintaansa, surmasivat noin 60 kyläläistä verilöylyssä, jonka joidenkin lähteiden mukaan väitetään olleen toisen maailmansodan ensimmäinen siviileihin kohdistunut joukkomurha.

Kondomarin kylän tapahtumat olivat vain alku myöhemmin entistä rajumpina jatkuneille siviilisurmille. Jo seuraavana päivänä 3.6.1941 poltettiin maan tasalle Kandanosin kylä ja sen asukkaista 120 surmattiin, eikä kylää ole koskaan jälleenrakennettu.

Ensimmäinen siviilien joukkotuho Kondomarin kylän tapahtuma ei ollut, mutta ei tunnetusti myöskään viimeinen. Välittömästi II maailmansodan alettua Puolassa tehtiin huomattavia siviilisurmia. Lisää esim.: http://en.wikipedia.org/wiki/World_War_ ... _in_Poland.

Tausta
Saksan salamasodan menestyksen rohkaisemana Italia oli hyökännyt Albaniaan ja Kreikkaan lokakuun lopussa 1940. Heikko italialainen sotavoima juuttui lumeen ja omaan heikkouteensa. Niinpä huhtikuussa 1941 Hitler katsoi etelärintaman lähtöasemien varmentamiseksi aiheelliseksi hajoittaa operaatio Barbarossaan parhaillaan koottavia voimiaan. Näin saksalaisten johdolla akselivallat rynnistivät Jugoslaviaan ja Kreikkaan (operaatioiden nimet: ”Unternehmen 25” ja ”Unternehmen Marita”) tarkoituksenaan Balkanin niemimaan ja saariston haltuunotto.

Balkanin hyökkäyksen edettyä menestyksellisesti, käynnistettiin Kreetan valtaukseen tähtäävä operaatio ”Unternehmen Merkur” aamuvarhaisella 20.5.1941 [salamasodan henkeen liittyen operaatio nimettiin siipijalkaisen Merkurius-jumalan mukaan]. Taistelussa saarta puolustavat liittoutuneiden torjuntajoukot, jotka käsittivät 15.000 Yhdistyneen kuningaskunnan, 7.100 Australian, 6700 Uuden Seelannin ja 11.400 Kreikan sotilasta eli yhteensä noin 40.000 miestä. Noin neljännekseltä, eli saartaan puolustavilta kreetalaisilta parasotilaallisilta joukoilta, puuttui asiallinen sotilasvarustus. Akselivaltain hyökkäysjoukot muodostuivat noin 30.000 saksalaisesta ja 2.700 italialaisesta. Saksalaiset maahanlaskujoukot käsittivät noin 14.000 laskuvarjojääkäriä ja 15.000 vuoristojääkäriä. Invaasion kannalta ratkaisevaan Saksan ilmavoimien yhtymään kuului 280 pommittajaa, 150 syöksypommittajaa, 180 hävittäjää, 500 kuljetuskonetta ja 80 joukkojen kuljetukseen soveltuvaa liitokonetta. Operaatio Merkurius oli siihenastisen sotahistorian teknisin ja iskukykyisin maahanlaskujoukko.

Ensimmäisen taistelupäivän aikana saksalaiset eivät rajuista ja suuriin menetyksiin johtaneista yrityksistään huolimatta onnistuneet valtaamaan ainuttakaan tavoitteenaan olleista strategisista kohteista. Mutta seuraavana päivänä liittoutuneiden sodanjohdon haparoinnin ja yhteydenpito-ongelmien avustuksella saksalaiset saivat haltuunsa Länsi-Kreetalla sijaitsevan Malemen lentokentän, mikä mahdollisti huolto- ja täydennyslennot saarelle. Taistelu Kreetasta oli ohi kymmenessä päivässä. Hakaristilippu kohosi salkoihin saarella 1. kesäkuuta 1941.

Mainittakoon, että Kreetan itäiselle hyökkäyskaistalle taistelujen ensimmäisenä päivänä pudotettujen laskuvarjojääkärien joukossa oli nyrkkeilyn raskaan sarjan aikaisempi maailmanmestari, tuossa vaiheessa korpraalinnatsoja kantanut Max Schmeling, joka selviytyi niin Kreetalta kuin koko sodastakin ehjin nahoin.

Kreetan operaatio oli kolmessa mielessä ennennäkemätön;

1. Laskuvarjojääkärien (Fallschirmjäger) laajamittainen käyttö, nyt ensi kertaa sotahistoriassa tässä mitassa ilmateitse kohteeseen kuljetettuina;
2. Liittoutuneet hyödynsivät ensi kertaa merkittävässä määrin Enigma-koodin murtamisen avulla saatuja saksalaisten viestejä;
3. Saksan hyökkäysjoukot kohtasivat ensimmäisen kerran huomattavaa vastarintaa valloitettujen alueiden siviiliväestön taholta.

Raskaat menetykset, jotka voitosta huolimatta koettiin, saivat Hitlerin kieltämään jatkossa suuret maahanlaskuoperaatiot. Toisaalta Liittoutuneet havaitsivat laskuvarjojoukkojen käyttöön liittyvät mahdollisuudet ja alkoivat kehittää omia maahanlaskudivisiooniaan.

Kreetan valtauksen menetykset olivat raskaita molemmille osapuolille. Liittoutuneet menettivät kaatuneina 3.990 miestä, haavoittuneina 2.750 ja sotavangeiksi jääneinä 17,090 eli yhteensä 23.830 miestä. Viralliset Saksalaiset tappioluvut olivat: 2.124 kaatunutta, 1.917 kadonnutta (oletettavasti kuolleita), 2.640 haavoittunutta ja 17 sotavangiksi jäänyttä tai Egyptiin evakuoitua. Yhteensä Saksan menetykset 6.698 miestä, sekä 370 pudonnutta tai vaurioitunutta lentokonetta.

Winston Churchill väitti, että Saksan täytyi kärsiä Kreetalla 20.5.-1.6.1941 selvästi yli 15.000 miehen menetykset, kun taas amiraali Andrew Cunningham päätyi yli 22.000 mieheen. Historioitsija Christopher Buckley tukeutuen brittitiedustelun kaappauksiin arvioi suhteessa ”1 kaatunut: 2 haavoittunutta” summaksi 16.800 miestä. Yhdysvaltain armeijan sotahistorian keskus puolestaan hyväksyy Saksan menetysten määräksi 6.000-7.000 sotilasta. Wikipedian esittämä summa on ”ainakin 12.000 kaatunutta ja haavoittunutta sekä noin 5.000 hukkunutta” eli yhteensä noin 17.000 uhria. Huomioiden, että Operation Barbarossa oli vajaan kolmen viikon päästä eli 22.6.1941 käynnistymässä, ei voine olettaa Saksan armeijan antaneen kovinkaan synkkiä tosiasialukuja julki, vaan mieluummin kaikin keinoin pyrkineen sievistelemään tappiolukuja.

Kreetan valtaustaisteluiden tiimellykseen osallistuneista noin 73.000 miehestä kaatui, katosi tai haavoittui noin 14.000 – tai mitä ilmeisimmin 24.000 miestä. Viimemainittu on noin 33 % taisteluun osallistuneiden määrästä. Liittoutuneiden puolelta sotavangeiksi jääneet huomioiden kokonaismenetykset kohoavat peräti 41.000 miestä. Tämä on jo lähes 60 % menetysosuus. Nämä ovat hirmuisia lukuja, sekä absoluuttisesti että suhteellisesti, ja kuvaavat taisteluiden äärimmäisen raakaa ja kuluttavaa luonnetta.

Sotaopillisesti pääsääntö hyökkäyssodassa on se, että hyökkääjän menetykset ovat selkeästi suuremmat kuin puolustajan. Riippuen olosuhteista ja taistelevien osapuolten sotavoiman taistelukyvystä, taktiikasta yms. toteutunut suhdeluku on joko 1:1,5 tai jopa 1:2. Nyt KIA+MIA+WIA –suhde oli virallisten lukujen mukaan 1:1 (noin 7000 miestä kummaltakin puolelta).

Tästäkin on pääteltävissä, etteivät saksalaiset viralliset tappioluvut voine pitää paikkaansa, vaan heidän tosiasialliset tappionsa liikkunevat brittien määrittelemällä tasolla – noin 17.000 miestä - jolloin puolustajan ja hyökkääjän menetykset asettuisivat maihinlaskun tappioille altistavasta luonteesta ja Saksan raskaan aseistuksen puutteesta johtuen lähelle ymmärrettävää suhdelukua 1:2,4.

Kaatuneiden ja muulla tavalla taisteluiden tuoksinassa kuolleiden – noin 10.000 – sotilaan määrään nähden 23 (tai 60) siviilin sumea ampuminen kostoksi voi tuntua mitättömältä, tai julmalta tai sietämättömältä, melkein miltä vain. Hyväksymmekö liian helposti sotilaan kuoleman? Siviilien tappaminen ruopaisee aina. Ero siviilin ja sotilaan välillä on joskus hiuksenhieno. Joskus se on vain kokardi lakissa ja sotilasvyö.

Verilöyly
Kondomarin kylä sijaitsee Länsi-Kreetan pohjoisrannikolla, 18 kilometriä suomalaisiltakin yleiskartoilta löytyvän Chanian kaupungista länteen. Edellä mainitulle, toisena hyökkäyspäivänä saksalaisten valtaamalle Maleman lentokentälle kylästä on luoteen suuntaan matkaa vaivaiset 3 kilometriä.

Aamulla 20. toukokuuta 1941 Saksan laskuvarjojoukkojen ensimmäiseen aaltoon kuulunut 1.Maihinlaskurykmentin III pataljoona pudotettiin Malemen lentokentän kaakkoispuolelle. Laskeutumisalue kuului Platanian piirikuntaan, johon myös Kondomarin kylä sisältyy. Saapujat otti vastaan uusiseelantilaiset 21. ja 22. jalkaväkipataljoona sekä niihin liittyneet hankoja ja heinäseipäitä heiluttelevat heikosti aseistautuneet paikalliset siviilit. Laskuvarjojääkärit kohtasivat rajua vastarintaa ja menettivät lyhyessä ajassa lähes 400 miestä, mukaan lukien pataljoonan komentajan, majuri Otto Schreiberin. Rykmentin komentaja, kenraalimajuri Eugen Meindl sai osuman rintaansa ja hänen sijaisekseen määrättiin eversti Hermann-Bernhad Ramcke.

Taistelun Kreetasta riehuessa Liittoutuneiden joukot yhdessä Kreetan epävakinaisen sotajoukon (sissijoukoiksi muotoutuneiden siviilimiesten) kanssa aiheuttivat Wehrmachtille raskaita menetyksiä. Erityisesti ennen kokematon paikallisen väestön urhoollinen vastarinta raivostutti ja hermostutti preussilaiseen sotilaskuriin ja sen luomaan käsitykseen - ettei sotatoimiin voineet osallistua muut, kuin ammattisotilaat - tottuneita saksalaisia.

Saksalaisia laskuvarjojääkäreitä kerrotaan ammutun ilmasta heidän laskeutuessaan laskuvarjolla maata kohden. Lisäksi heitä surmattiin heidän riippuessaan puiden oksistoissa laskuvarjonsa valjaissa. Sotilaita puukotettiin, iskettiin nuijilla, sivalleltiin heinähangoilla kohta laskeutumisen jälkeen. Vanhempien kreetalaisten sanotaan surmanneen vihollisia jopa kävelykepillä mäiskien ennen kuin saapuja pääsi valjaistaan vapaaksi. Surmattuja saksalaisia sanotaan olleen ”useita tusinoita”.

Siviilien osallistuttua joukoittain Kastelli Hillin ja Paleochoran vastahyökkäyksiin, kaikkinainen pidättely siviilien sukupuolisen ahdistelun ja suoranaisten raiskausten suhteen höltyi. Laskuvarjojääkärit omaksuivat yhtäläisen raakuuden kuin saivat itse osakseen. Kreetalaiset siviilitaistelijat luokiteltiin partisaaneiksi niin kauan, kuin he eivät kantaneet arvomerkkejä tai tunnistettavia sotilastunnuksia. Saksalaiset eivät kunnioittaneet Geneven sopimuksen mainintoja siviilien asemasta sotaakäyvien joukkojen toiminta-alueella.

Kyse oli totaalisesta sodasta, jossa sissit toimivat joka hetki rohkeammin ja rohkeammin. Kunnioitus saksalaisia upseereita kohtaan kantaväestön keskuudessa laski laskemistaan. Partisaani-iskujen jälkeen tapahtuneet siviilien joukkomurhat kuohuttivat mieliä. Hyökkääjä alkoi nähdä siviilit salaliittolaisina, jotka kätkevät vastarintamiehiä ja välittävät heille tietoja Saksan joukkojen kaikista liikkeistä.

Kreetan maanmuodostus suosii partisaaneja ja saksalaiset sotajoukot toimivat täysin erilaisilla metodeilla, mukaan lukien kuolemanpartiot, jotka hyökkäävät vastarintaliikettä vastaan surmaamalla siviilejä tekemättä eroa sympatisoijien ja aktiivisten toimijoiden välillä. Toisin sanoen: kohteena ovat kaikki. Saksalaisten taistelufilosofia lähtee siitä, että terroriin on vastattava terrorilla, suoraan sanoen, lannistamalla maaseudun väestö tukemasta vastarintamiehiä. Tämä merkitsee myös sitä, että jokainen aseistettu mies alueella katsotaan vastarintamieheksi. Kondomarin tapaisten kostotoimien seurauksena kansan turhautuminen miehitysvaltaa vastaan kasvaa, koska nämä toimet koetaan yhteisenä, epidemian tapaisena väkivaltana maaseudun väestöä vastaan.

Oliko siviilien toiminta luonnonmukaista itsepuolustusta vai sissien/partisaanien sodankäynnin sääntöjen vastaista petollista operointia? Teoksessaan ”The Lost Battle” C.A. MacDonald väittää, että taistelukentältä löytyneet raadellut ruumiit ovat enemmän kuin todennäköisesti haaskalintujen ja äärimäisen lämpimän ilmanalan aiheuttaman fyysisen mätänemisen aiheuttamaa. Monesti korostetaan, että laskuvarjojääkärit samoin kuin vuoristojääkärit taistelivat aina urhoollisesti, ja he tunnettiin kurinalaisina ja reiluina: taistelun jälkeen he huolehtivat pyyteettömästi kummankin osapuolen haavoittuneista riippumatta heidän taisteluasujensa väristä. Joka tapauksessa siviilien surmaaminen Kreetalla kesäkuun alussa 1941 jätti valtavan tahran laskuvarjojääkärien kilpeen.

Saksalaisen 5.Vuoristodivisioonan komentajan, kenraali Julius Ringelin raporttien mukaan kreetalaiset siviilit olivat ampuneet laskuvarjojääkäreitä ilmasta ja hyökänneet heidän kimppuunsa veitsin, kirvein ja viikattein. Jo ennen taisteluiden taukoamista lähti liikkeelle toteennäyttämättömiä ja liioiteltuja kertomuksia kreetalaisten kiduttamista ja silpomista saksalaissotilaista. Kun nämä viestit ennättivät Luftwaffen ylipäällikön korviin Berliiniin, Göring määräsi Operaatio Merkuriuksen komentajan, kenraalieversti Kurt Studentin ryhtymään tutkimuksiin ja kostotoimiin. Niinpä siviiliväestön kapinallisuuden havaittuaan, ja jo ennen kuin tiedustelutiedot olivat valmistuneet, väliaikainen komentaja Student julkaisi käskyn, joka käynnisti Kreetan siviileihin kohdistuneet raa´at kostotoimet kohta Kreetan antautumisjulistuksen jälkeen 31. päivä toukokuuta 1941. Kostotoimet käynnistettiin pikaisesti, hyläten muodollisuudet tai oikeudelliset toimenpiteet, ja vielä niin että toteuttajina olivat samat joukot, jotka olivat paikallisten siviilien torjuntatoimet kohdanneet.

Kohta kenraali Studentin käskyn tultua tietoon, saivat Kondomorin kylän asukkaat niskoilleen syytökset muutamien kylän lähistöltä löydettyn saksalaissotilaan surmaamisesta. Kesäkuun 2. päivänä 1941 neljä kuorma-autollista Saksan armeijan Luftlande-Sturm-Regiment 1:n III pataljoonan laskuvarjojääkäreitä, komentajansa yliluutnantti Horst Trebesin johdolla, saartoi Kondomarin kylän. Trebes, joka aikaisemmin oli kuulunut Hitler-Jugendiin, oli pataljoonan ainut taisteluissa haavoittumattomana taistelukuntoisena säilynyt upseeri.

Kaikki kylän miehet, naiset ja lapset koottiin asemiesten toimin kylän torille. Sitten valittiin miesten joukosta panttivangeiksi otettavat, samalla kun naiset ja lapset vapautettiin. Panttivangit vietiin oliivilehtoon ja ammuttiin kylmäverisesti. Käskyn ampua antoi yliluutnantti Horst Trebes. Uhrien tarkkaa lukua ei tiedetä. Saksalaisten arkistotietojen mukaan kaikkiaan 23 miestä ammuttiin, mutta toiset aineistot puhuvat jopa 60:sta uhrista. Koko toimituksen tallensi filmille Franz-Peter Weixler, joka tuolloin palveli Wehrmachtin TK-kirjeenvaihtajana (kriegsberichter).

Muuan saksalainen veteraani kertoo: Rankaisutoimenpiteiden toteuttajiksi joutuivat yliluutnantti Trebesin lisäksi muuan toinen luutnantti, tulkki, kaksi kersanttia sekä noin kaksikymmentä laskuvarjojääkäriä toisesta pataljoonasta.

Ote sotakirjeenvaihtaja-kuvaaja Franz-Peter Weixlerin kuulustelupöytäkirjasta:

Valokuvaajana sain divisioonastamme luvan liittyä tähän komennuskuntaan. Malemesin kylän lähistöllä pysähdyimme ja Trebes näytti meille ryhmän erilaisia sotilaita, ilmeisenä tarkoituksenaan panna käsky täytäntöön. Hän yllytti miehiä siviileitä vastaan. Me jatkoimme ajoamme Kondomarin kylään. Miehiä otettiin kiinni ja juoksutettiin muutamiin taloihin. Kaikki väki, miehet, naiset ja lapset vietiin pienelle torille. Eräs saksalainen sotilas toi ulos laskuvarjomiehen päällystakin, jonka hän oli löytänyt eräästä talosta. Takin selkämyksessä oli luodinreikä. Trebes sytytti samassa kyseisen talon tuleen.

Muuan mies tunnusti surmanneensa saksalaisen sotilaan, mutta ei ollut mahdollista ryhtyä tuomitsemaan jokaista erikseen heidän rikoksistaan tai ryöstöistään, ja siksi pyysin Trebesiä lopettamaan tutkimushomman ja antamaan meille käskyn palata lähtöpaikkaamme ja ottaa mukaan tämä yksi tekonsa tunnustanut mies. Mutta Trebes käskikin erotella miehet naisten ja lasten joukosta: sitten hän käski tulkin ilmoittaa naisille, että kaikki miehet ammutaan saksalaisten sotilaiden ampumisesta. Ja että ruumiit pitää peitellä kahden tunnin sisällä.

Kun Trebes hetkeksi käänsi selkänsä, ohjasin minä 9 miestä pois ryhmästä ja lähetin heidät matkoihinsa. Trebes käski sotilaat puoliympyrän muotoon, antoi käskyn tulittaa, ja noin viidentoista sekunnin kuluttua kaikki oli ohi. Minä kysyin Trebesiltä, joka oli aivan kalpea, eikö hän ymmärtänyt mitä hän oli tehnyt, ja hän vastasi, että hän on teloittanut Hermann Göringin käskyn mukaisesti, ja kostanut kuolleiden taistelutoveriensa puolesta.

Muutamia päiviä myöhemmin yliluutnantti Trebes vastaanotti Kreetalla osoittamastaan ”urheudesta” rautaristin, jonka hänelle oli myöntänyt Göring. Surmattujen miesten ruumiit jätettiin vainiolle – kyläläisethän oli ohjeistettu toimittamaan hautaus parin tunnin sisällä. Seuraavana päivänä vielä pahempi massamurha toteutettiin Kandanosin kylässä, missä 180 siviiliä surmattiin, mahdollisesti sielläkin Horst Trebesin iskuryhmän toimesta. Kylä pyyhkäistiin maan tasalle. Valokuvausta siellä ei sallittu. – Näin siis Wehmachtin tk-mies, sotakirjeenvaihtaja-valokuvaaja Franz-Peter Weixler kuulustelupöytäkirjan mukaan.

Samaisen Maahanlaskurykmentti 1:n asejoukot suorittivat vielä seuraavana päivänä [3.6.1941] toisenkin sotarikoksen hävittämällä maan tasalle Kandanosin kylän ja teloittamalla suurimman osan sen asukkaista, ehkä noin 120 henkilöä. Toimenpide oli samanlainen kostoisku kuin Kondomorissa. Teonnimi kaiketi olisi joukkotuhonta ja rikos ihmisyyttä vastaan.

Kandanosin autioksi jääneen kylän torilla olevassa muistokivessä kerrotaan tuhotyön olleen seurausta siviilien suorittamien 25 saksalaisen sotilaan murhista. Muistopaaden teksti kuuluu [vapaasti käännettynä, VH];

”Tällä paikalla seisoi Kandanosin kylä, joka tuhottiin kostona 25 saksalaisen sotilaan murhasta. Saksalaisten laskuvarjojääkärien, vuoristojääkärien ja pioneerien raa´asti murhaamien miesten, naisten, lapsien ja pappien muistolle heidän uskaltauduttuaan yhdessä vastustamaan Suur-Saksan valtiota. Kandanosin 3.6.1941 peruskiviään myöten tuhotun kylän muistolle, kylän jota ei koskaan jälleenrakennettu”.

Läntisellä Kreetalla surmattiin satoja siviilejä miehityksen ensimmäisten viikkojen aikana. Uhreille omistettuja monumentteja ja muistohautoja löytyy nettisivustoilta.

Kesän 1941 jälkeen Kondomarin kylän massamurhan tarkkaan valokuvannut sotakirjeenvaihtaja Franz-Peter Weixler erotettiin Wehrmachtista poliittisten syiden vuoksi. Myöhemmin hän joutui syytteeseen törkeästä valtiopetoksesta hänen vuodettuaan sensuroimatonta aineistoa laskuvarjojoukkojen toiminnasta Kreetalla, mukaan lukien Kondomarin verilöylystä ottamansa valokuvat, sekä siitä että hän oli auttanut joitakin kreetalaisia pakenemaan. Gestapo pidätti Weixlerin ja sotaoikeus tuomitsi hänet vankeuteen vuoden 1944 alkupuolella. Marraskuussa 1945, Nurnbergin oikeudenkäynnin käsitellessä mm. Göringiä vastaan nostettua syytettä, Weixler antoi silminnäkijän todistuksen Kondomarin kylän joukkomurhasta. Hänen Kondomarin kuviensa negatiivit löydettiin Saksan arkistosta varhain 1980-luvulla ja näin hänen valokuvansa tulivat maailmanlaajuisesti tunnetuiksi.

Luftlande-Sturm-Regiment 1:n III pataljoonan komentaja, yliluutnantti Horst Trebes palkittiin heinäkuussa 1941 Kreetan valloituksessa osoittamastaan johtajuudesta rautaristin ritarikunnan ristillä. Kolme vuotta myöhemmin, kesällä 1944 hän kaatui taistelukentällä Normandiassa.

Saksan antauduttua Kreetalle valloitukseen tähdänneen Operaatio Merkuriuksen komentaja, kenraalieversti Kurt Student vangittiin brittien toimesta. Toukokuussa 1947 [toisten tietojen mukaan jo 1946] hän joutui vastaamaan syytteisiin sotavankien huonosta kohtelusta ja murhista hänen alaisissaan joukko-osastoissa Kreetalla. Kreikan vaatimukset Studentin luovuttamisesta hylättiin. Student todettiin syylliseksi kolmeen häneen kohdistetuista kaikkiaan kahdeksasta syytteestä ja hänet tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen. Hänet vapautettiin kuitenkin jo vuonna 1948 terveydellisistä syistä. Kenraalieversti Kurt Student ei joutunut koskaan syytteeseen siviileihin kohdistuneista sotarikoksista.

Lisäys I
Kondomarin ja Kandanosin kylien tuhotyöt eivät olleet ainutlaatuisia, vaan useiden lähteiden mukaan vastaavaa tapahtui muuallakin. Luokaamme lopuksi eräs näkökulma akselivaltojen valloitusretken luonteeseen. Suomen territoriossa toiminut ja täällä 4.6.1942 korkealla suomalaisella kunniamerkillä dekoroitu kenraalieversti, myöhempi kenttämarsalkka ja Hitlerin suosikki Ferdinand Schörner sai 1950-luvun alussa pääministeri Urho Kekkoselta lujasanaisen kohtelun:

[Ferdinand Schörner (1892-1960) oli poliisin poika Munchenistä, joka 18-vuotiaana ryhtyi sotilasuralle. Hän oli I maailmansodan veteraani, Verdunin, Romanian, Tirolin, Serbian ja Italian sotakentät kolunnut ja Saksan korkeimmalla kunniamerkillä, den Orden Pour le mérite, palkittu

Saksan hyökättyä syyskuussa 1939 Puolaan everstiluutnantti Schörner menestyi 98. Vuoristojääkärirykmentin komentajana, eritoten Lwovin taistelussa. Loka-marraskuussa 1939 hän jo oli Roomassa sotilasattaseana, mutta ei viihtynyt. Toukokuussa 1940 hän komensi everstinä samaa rykmenttiä Belgiassa ja Ranskassa. Ranskan antauduttua hänet siirrettiin 98. VuorD:n komentajaksi ja ylennettiin 1.8.1940 kenraalimajuriksi. Huhtikuussa 1941 hän divisioonineen vaikutti ratkaisevasti Kreikan ja Kreetan sotatoimiin ja osallistui Ateenan valtaukseen, toimien jonkin aikaa kaupungin komendanttina. Balkanin sotaretken toimistaan hänestä tuli rautaristin ritari. Operaatio Barbarossan alettua 22.6.1941 hänet komennettiin joukkoineen Jäämerelle, ensisijaisena tehtävänään pitää Petsamon nikkeli saksalaisten käsissä. Tämän sotatien käyneenä, nyt jo kovan upseerin maineessa olevana Schörner määrättiin saksalaisten Petsamon joukkojen (Gebirgskorps Norwegen) komentavaksi kenraaliksi 15.1.1942 lähtien, ”Narvikin sankarin”, kenraali Eduard Dietlin saatua siirron Rovaniemelle, 20. Vuoristoarmeijan esikuntaan. Schörnerin armeijakunnan nimi muutettiin 10.11.1942 XIX Vuoristoarmeijakunnaksi. Tammikuun lopussa 1943 hän sai NSDAP:n, natsipuolueen kultaisen kunniamerkin ja 24.7.1943 hänet hyväksyttiin Natsipuolueen kunniajäseneksi. – Lue lisää Schörneriä käsittelevistä blogiartikkeleistani, VH]

Urho Kekkonen on luonnehtinut kenraali Schörnerin saapumista ja toimintaa Suomen kamaralla: ”Lapin väestö muistaa varmaan vielä hyvin tuon muulien avulla huollettavan porukan, joka varastaen ja hävittäen kulki Rovaniemeltä Petsamoon. Schörner kuvitteli olevansa valloitetussa maassa ja divisioona eli täällä niin kuin oli mellastanut Kreikassa ja Kreetalla”.

Lisäys II
The Observer, 13 Feb 2011, Athens backs villagers' fight for German compensation over 1944 SS massacre.

Lehti kertoo, miten Berliinin ja Ateenan suhteita näinä eurooppalaisen rahajärjestelmän vaikeina aikoina kuormittaa päivänkohtaisten järjestelyjen lisäksi myöskin vanha kysymys sodanaikaisten siviilisurmien uhreille mahdollisesti maksettavista korvauksista.

Natsien toteuttama joukkosurma muistetaan Kreikassa yhtenä toisen maailmansodan pahimmista kauhuteoista, nyt kun Saksassa nousee kasvava kritiikki kreikkalaisille myönnettäviä lisälainoja kohtaan. Diplomaattinen kiistely puhkesi tammikuussa 2011, kun Kreikan pääministeri George Papandreu ilmoitti hallituksensa tukevan uhrien ja heidän sukulaistensa vaatimuksia kompensaatioista, joita Saksalta vaaditaan.

Kyse on sodan loppuvaiheessa, Distomon kylässä tehdystä joukkosurmasta kesäkuussa 1944, jolloin surmansa sai 218 henkilöä. Mikään aikaisempi Kreikan hallitus ei ole uskaltautunut nostamaan esiin tätä kipeää kysymystä Saksan suhteissa. ”Tämä on historiaa. Tämä ei ole saksalaisvastaisuutta”, muuan sosialistijohtaja totesi Observerille. ”Se on jotain, joka tapahtui yli 60 vuotta sitten, kunnioittakaamme niiden Kreikan kansalaisten muistoa, jotka uhrasivat henkensä oman maansa hyväksi”.

Aikana, jona Ateena taistelee vararikon partaalla tylyn tarkkailun alla – kansainvälisten velkojien vaatimusten kohteena historian suurimman velkalainoituksen saaneena – Papandreun toimenpide saa suosiota. Natsimiehityksen aikana huhtikuusta 1941 kesään 1944 saakka yli 300.000 kreikkalaista menehtyi nälkään, 130.000 teloitettiin kostotoimissa, ja suurin osa juutalaisyhteisön jäsenistä toimitettiin kaasukammioihin.

Delfoin lähellä sijaitsevan Distomon kylän tragedia on syöpynyt kansalliseen tajuntaan. Lapset ovat oppineet, että 10.6.1944 noin 218 miestä, naista ja lasta teurastettiin Waffen-SS yksikön kostona kylän ulkopuolella toteutetusta Saksan joukkoihin kohdistetusta väijytyksestä. Se tapahtui samana päivänä, kun SS:n toteuttama massamurha Oradour-sur-Glanessa Ranskassa. Ruumiit löydettiin roikkumassa puista kylään johtavan tien varrelta kun Punaisen Ristin ryhmä vieraili paikalla päiviä myöhemmin.

Vasemmansiiven veteraani Manolis Glezos, joka oli ensimmäisenä uhmasi Akropolille toukokuussa 1941 nostettua natsien hakaristilippua repimällä sen alas, sanoo: ”Aikalailla oikein, ja hyvin myöhässä, he pyytävät 165 miljoonan euron hyvitystä (140m£)”. Uhrien vaatimukset on nyt alahuoneen käsittelyssä. Jopa pääministeri Papandreun kriitikot ovat huutaneet hänen vastuunsa perään valtiomiehenä – sen ohella että Kreikan valtio muodollisesti tukee kompensaatiovaatimuksia kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Samalla kun Ateena on niin riippuvainen Saksan runsaskätisyydestä, toimenpide on jättänyt monet hämilleen. Berliini on suurin avunantaja EU:n ja IMF:n käärimässä 110 miljardin €:n tukipaketissa, jolla Kreikan taloutta on tuettu. ”Minulla ei ole vähäisintäkään ymmärtämystä Kreikan vaatimuksia kohtaan”, lausui Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle sen jälkeen kun Ateena ilmoitti palaavansa vaatimukseen.

* Athens backs villagers' fight for German compensation over 1944 SS massacre.The Observer, 13 Feb 2011


Jostain syystä tässä yhteydessä ei lainkaan mainita kesäkuun 1941 murheellisia tapahtumia Kreetalla [VH].

Lähteitä:
Omien arkistojeni ohella mm.
http://en.wikipedia.org/wiki/Massacre_of_Kondomari.
http://www.worldwar-2.net/timelines/war ... x-1941.htm
http://commons.wikimedia.org/wiki/Categ ... uselang=fi
http://en.wikipedia.org/wiki/Balkans_Ca ... ld_War_II)
http://en.wikipedia.org/wiki/Military_h ... rld_War_II
http://www.history.army.mil/books/wwii/ ... _260_4.htm