Pelho näkyy Jatkavan entisellä "herrasmiesmäiseksi" määritetyllä linjallaan. Minä jatkan omallani, joidenkin ei-herrasmiesmäiseksi kokemalla. Ero Pelhoon on se, että yritän pysyä faktoissa ja tutkimustuloksissa mielikuvitukseen ja tietämättömyyteen perustuvien väitteiden sekä tökeröiden syyttelyjen asemasta.
Lukijoiden säästämiseksi ja samojen asioiden loputtoman toistelun edes osittaiseksi välttämiseki puutun lähinnä kesää -44 ja nimenomaan Lappeenrannan seutua koskeviin seikkoihin. Hieman on otettava esiin muitakin.
Martti Pelho kirjoitti:“Kerrottua taustaa vastaan Ilmo Kekkosen ja Jarmo Niemisen useasti tässä keskustelussa toistama väite, jonka mukaan Mannerheimin 20.6.1944 antamaa käskyä toistetusta käskystä kieltäytyneiden punikkikarkureiden ampumiseksi ei lainkaan noudatettu tai toimeenpantu selustassa, Lappeenrannan henkilötäydennyskeskus (HTK) 1 erityistuomioistuimessa, 10.000 siellä “seulotun” karkurin suhteen, ei ole millään kuviteltavissa olevalla tieteellisellä ja todennäköisyysperusteella uskottavaa tai vakavasti otettavaksi tarkoitettua historian tulkintaa.Tulkintaa, ettei suuresti sotilaittemme arvostaman ylipäällikkö Mannerheimin ankaraa punikkikarkureihin kohdistettua ampumiskäskyä 20.6.1944 kukaan sotilasviranomainen noudattanut tai toimeenpannut Lappeenrannassa ja sen ympäristössä kesäkuussa 1944, kukaan suomalainen isänmaan ystävä ei voi pitää uskottavana. Tulkinta on siis selvästi ja riidatta mahdoton.Toisaalla eihän tuhansia Lappeenrantaan seulottuja ja koottuja punikkikarkureita saanut Mannerheimin selvän määräyksen 20.6.1944 mukaan palauttaa takaisin rintamallekaan.
Heinrichsin käskyä noudatettiin. Karkurit koottiin ja kuulusteltiin. Heidät palautettiin yhtymiinsä, kuten käsky, vuosien käytäntö ja tarkistetut ohjett määräsivät. Mannerheim ei ole antanut kieltoa karkureiden rintamalle palauttamisesta.Sehän juuri oli koko toiminnan tarkoitus.
Martti Pelho kirjoitti:He katsosivat. Kaikki. Kuten katosivat heitä koskevat pidätysluettelot, kuulustelupöytäkirjat ja HTK 1:n tuomioita koskevat tuomiolauselmat sekä vankien vartijoina toimineiden sotilaiden kantakortit.
Nämä väitteet ovat täysin perättömiä.Asiakirjat ovat entisessä sota-arkistossa, kuten on monen kertaan osoitettu.Todettakoon vielä kerran, että HTK 1:llä ja sotapoliiseilla ei ollut tuomio-oikeutta. Karkurit olivat vain HTK 1:n huollossa.
Martti Pelho kirjoitti:Kaikki selustasta ja vankiloista Lappeenrantaan kootut yli 10000 rintamakarkuria ilmoittivat henkilötäydennyskeskuksen (HTK) 1:en yhteyteen mainitulla päämajan 20.6.1944 käskyllä ja sen ohjekäskyillä 21.6.1944 perustetun elimen karkureiden seulonnoissa ja kuulusteluissa palaavansa takaisin joukko-osastoihinsa.3) Tuhannet Lappeenrantaan kootut ja siellä seulotut punikkikarkurit ja heitä koskevat asiakirjat yksinkertaisesti katosivat.
Karkurit luovutettiin alustavan tutkinnan jälkeen yhtymiensä opaselimille palauttamista varten. Heidän kohtalonsa ratkaistiin siellä. Karkureita ja asiakirrjoja ei ole kadonnut mihinkään.
Martti Pelho kirjoitti:Suomessa hallitsevalle - armeijan johdon tuottamalla ja valvomalle - perinteiselle sotahistoriantutkimuksellemme ja varteenotettaville tutkijoillekin on aina sopinut, että jättäydymme sotiemme varjopuolten osalta sinivalkoisen hämärän maaksi pakoilemalla totuutta. Pohtivalle, totuudenmukaista kuvaa etsivälle historiantutkimukselle ja keskustelulle hämäryyden palvominen ja totuuden salaaminen on aina tuhoisaa.
Täysin perätön väite. Pelho ei lainkaan tunne sotahistorian tutkimusta. Se on keskittynyt yliopistoihin ja yksittäisiin tutkijoihin poislukien pääasiassa sotahistorian laitoksen julkaisut.Armeijan johto ei ole niihinkään puuttunut millään tavalla, vaan ne ovat tutkijoiden ja tutkijaryhmien vapaata tieteellistä työtä.
Martti Pelho kirjoitti:Nyt sotiemme inhottavinta ja salatuinta varjopuolta koskeva aiheen käsittely on nyt kiellettyä ja sensuroitua Agricola- foorumilla. Samalla julkisen viranomaisen sensurivirkatoimet vievät kaiken arvo myös sotiemme aitojen valopuolien ja sankaritekojen ihastelulta.
Agricola-forumilla on näitä aiheita käsitelty vuosikausia. Ensimmäinen täysin asiaton propagandisti ja perättömien väitteiden esittelijä on Pelho. Mitään sensurointia ei ole tapahtunut kuin Pelhon mielikuvituksessa.
Martti Pelho kirjoitti:Vuoden 2008 alusta lakkautetun sota-arkiston Kansallisarkiston haltuun uskotut sota-ajan 1939-45 asiakirjat ovat nyt suljettu tutkimukselta ja ovat puolustusministeriön ns. tarjouskilpailun perusteella järjesteltävinä ja kunnostettavana Elinkeinoelämän Keskusliitto- nimisen yhdistyksen omistamassa yksityisessä arkistossa Mikkelissä. Kansallisarkisto on ilmoittanut työn valmistuvan vuoden 2113 aikana.
Sota-arkisto yhdistettiin 20008 Kansallisarkistoon. Asiakirjat ovat tutkijoiden käytössä täysin samoin kuin ennenkin. Pieni osa lähinnä paikallisten suojeluskuntien ym järjestämätöntä arkistoa on vielä työn alla. Pelhon väite on torjuttu aiemmin.
Martti Pelho kirjoitti:Säilyneiden sota-ajan sota-arkistomme asiakirjojen saloihin perehtyneiden useiden tutkijoiden mukaan asiakirjojen tuhoamiskäskyjä ja asiakirjojen uudelleen kirjoittamista kesällä 1944 ja sitten toistetusti myöhemminkään, ei toimeenpantu kiireessä kaikilta osin huolellisesti ja oikein
Keitähän nuo tutkijat ovat ja mitä asiakirjoja sota-arkistosta on tuhottu ja uudelleen kirjoitettu? Taas täysin perätön väite.
Martti Pelho kirjoitti:Tutkimuksellisesti on vuonna 2011 edelleen epäselvää kesän 1944 Kannaksen rintamien romahtamista seuranneen rintamakarkuruuden mittasuhteet, määrät ja kesäkuussa 1944 Lappeenrannan seudulla, Saimaan saaristossa ja itse rintamalla toteutetut toimenpiteet järjestyksen palauttamiseksi.
Ei todellakaan ole. Aiheesta on kirjoitettu paljon. Perustutkimus on Jukka Kulomaan väitöskirja Helsingin yliopistolle 1995 ja hyvä päivitys on "Teloitettu totuus-44". Epäselvyyttä ovat luoneet vain Huhtiniemen huhun levittäjät sekä siihen uskoneidenn romaanit ja tuloksiltaan virheellisiksi todetut tutkimukset.Aina on myös omiin ennakkoasenteisiinsa ja poliittisiin näkemyksiinsä juuttuneita erilaisten kuvitelmien, satujen, tarinoiden ja väärien tietojen levittäjiä.
Martti Pelho kirjoitti:Nyt vuonna 2011 voimme totuudenmukaisesti arvioida kesäkuun 1944 rintaman murtumisten ja niitä seuranneiden yksilöiden ja kokonaisten joukko-osastojen karkuruuden mittasuhteiden olleen järkyttävän suuret ja lohkaisseen lähes puolet Kannaksen 100.000 miehen vahvuisesta armeijastamme eli ollen noin 50.000 sotilaan suuruusluokassa.
Karkuruuden mittasuhteet tunnettiin ja koettiinjo 1944. Ne selvitti mm. Kannaksen joukkojen esikunta jo elokuussa -44.Kannaksella oli taistelujen alkaessa noin 88 000 ja päättyessä noin 150 000 miestä.Tutkimusluvut päätyvät maksimissaan noin 30 000 karkuriin, eksyneeseen, hermonsa menettäneeseen tai jollain muulla tavalla joukostaan eroon joutuneeseen.Osa oli hyvin lyhytaikaisia. Varsinaisia karkureita oli ehkä 8 000-12 000.
Keskimäärin oli Kannaksella päivttäin pois rivistä pahimpaan aikaan noin 6 000 miestä. Yhtään kokonaista joukko-osastoa ei ole ryhtynyt karkureiksi, vaikka parista vankipataljoonasta lähti jopa satoja miehiä.
En ole tähän laittanut lähdeviitteitä. Niitä löytyy suljetusta ketjusta.Kiinnostuneille voin ilmoittaa ne erikseen.