Historia kielipoliittisena lyömäaseena

[Vetehinen]

Olemme näemmä kirjoittaneet Vetehisen kanssa samaan aikaan. No muutama kommentti tuohon jälkimmäiseenkin puheenvuoroon: ei talonpojilla ei ollut kirjanpitoa juuri muualla kuin päässään, suurin osahan heistä ei 1800-luvun alkupuolella osannut edes kirjoittaa paljon omaa nimeään enempää. Ja miksikä ne paremmatkaan kirjoittajat olisivat tilikirjoja pitäneet?

Osalle luultavasti riitti muisti ja osa kirjasi jotain ylös, mutta jos ajattelet suomalaista talonpoikaa, porvaria tai vaikkapa tervakauppiasta, kruununkyttää tai maakauppiasta, niin luuletko, että hänellä ei ollut sanoja, joilla pitää kirjaa taloudestaan, sanoja edes mielessään jos ei kirjallisena ollutkaan?

Mitä mieltä olet? Kysyn tuota siksi, että vähän aikaa sitten esittelit, että sanat olisivat puuttuneet, koska Lönnrot piti kirjaa ruotsiksi.

Ensimmäinen suomenkielinen kirjanpidon oppikirja julkaistiin 1800-luvun puolivälissä, jolloin ilmestyi August Liliuksen oppikirja Käyttännöllinen opastus Yksinkertaisessa kirjanpidossa varsinkin Tehdastelijoille ja Ammattilaisille. Totta kai kirjanpitoa oli pidetty iät ja ajat jollain tavalla ennen tuota oppikirjaakin.

Itse asiassa Vetehisellä näkyy olevan väitteidensä pohjalla yksi väärä olettamus. Tärkein syy siihen, että suomenkielisiä kouluja ei 1800-luvun alkupuoliskolla ollut, ei suinkaan ollut siinä, että suomi oli kehittymätön kieli (mikä oli kyllä totta, ja eräänlainen lisäsyy), vaan siinä, että maan virallinen kieli ja maan säätyläistön omakseen kokema kieli oli ruotsi.

Olen kai pahasti epäonnistunut viestini välittämisessä tai, jos en ole itse syypää epäonnistumiseeni, on se ehkä vastaanottajan puolella, sillä todellakin, suomen aseman parantumisen este oli Suomen oma hallinto, joka siis esti ja viivytti suomen aseman parantumista jopa niin pitkään kuin vuoteen 1922 asti, jolloin vasta suomi sai lain mukaisen tasa-arvoisen aseman ruotsin kanssa.

[Vetehinen]

vuonna 2011 väitetään, että suomesta puuttui joku sana, jonka vuoksi suomea ei voinut käyttää koulutuksessa, vaikka koulutuksessa on käytetty kokonaan toista vierasta kieltä, jonka sanat ovat puuttuneet 100 %:sti suomesta.

Lause on mielenkiintoinen. Ilmeisesti tarkoitat, että niitä sanoja puuttui vähän enemmän kuin vain "jokunen", koska niitä ei ollut aivan helppo kääntää, ja Lönnrotillakin oli vaikeuksia.

Voin toki täsmentää, että minun mielestäni ei puuttunut sanan sanaa, vaan senkun koulunpenkille vain ja oppimaan. Oletan että jopa jsn on läpäissyt peruskoulun, oppinut muutaman sanankin siellä, joka tuskin suurta kykyä vielä merkitsee, joka ilmenee kai aika hyvin siinä, että oikeastaan jsn:ää ei olisi pitänyt päästää kouluun, koska sanoja puuttui, jotka hän oppi vasta koulussa. Ainakin olen noin tulkinnut jsn sanoman.

Lönnrotilla on voinut olla vaikeuksia suomen kanssa siitä syystä, että hänen sivistyskielensä eli se kieli, jolla hän opiskeli koulussa oli ruotsi eikä suomi. Jos suomi olisi ollut Lönnrotin sivistys- eli oppikieli, ei hänellä, eikä muillakaan suomalaisilla olisi ollut kielivaikeuksia, niitä vähiäkään.

[Klaus Lindgren]

Tokihan sanoja oli siihen, että talonpoika piti mielessään, paljonko aitassa on jyviä ja paljonko naapuri on velkaa ja selvitteli nuottakunnan maksuosuudet ja saaliinjaon naapureidensa kanssa. Mutta kuten Vetehinenkin tietänee, se on koko lailla eri asia kuin yrityksen kirjanpito. Ja kuten sanottu, tervaporvarit ja muut suurkauppiaat pitivätkin tilikirjansa ruotsiksi, kunnes sitten alkoivat pitää suomeksi. August Lilius on siis oikein hyvä esimerkki siitä, miten fennomaanit uurastivat eri aloilla luoden sanastoa ja oppimateriaaleja suomeksi.

Mitä mieltä olet? Kysyn tuota siksi, että vähän aikaa sitten esittelit, että sanat olisivat puuttuneet, koska Lönnrot piti kirjaa ruotsiksi.

En minä ole noin väittänyt, jos tarkkoja ollaan. Minä väitin, että hän yritti keskustella C. N. Keckmanin (yliopiston suomen kielen lehtori ja oululaisen porvarin poika, joten osasi kyllä suomea) kanssa SKS:n talouasioista suomeksi, mutta nämä kaksi silloisen Suomen kenties parasta suomen kielen tuntijaa eivät siihen pystyneet.

Suomen hallinto ei suinkaan estänyt suomen kielen nousua vuoteen 1922 asti. Osa hallinnosta taisteli suomen kielen puolesta jo 1860-luvulla, ja toki toinen osa hallinnosta harasi vastaan. Vuonna 1902 kielistä tuli tasa-arvoisia ja vuonna 1922 järjestettiin vähemmistöön jääneiden ruotsinkielisten asemaa.

Suomi 1800-luvun sivistyksen kielenä tarkoittaa, että suomeksi opetetaan, sivistetään ja suomi kulttuurin kielenä tarkoittaa, että suomea käytetään kultuurielämän piirissä, eikä se voinut koskaan tapahtua ennen kuin suomeksi alettiin opettamaan ja käyttämään sitä kulttuurielämässä. Se olisi voinut tapahtua paljon aikaisemmin, jos ruotsalainen hallinto ei olisi estänyt.

Suomeksi siis ei voinut opettaa, sivistää eikä suomea voinut käyttää kulttuurielämässä ennen kuin suomeksi alettiin opettamaan ja käyttämään sitä kulttuurielämässä? Tuo on epäilemättä totta:)

Suomea muuten alettiin käyttää kulttuurielämässä ja sillä alettiin opettaa suunnilleen heti kun joku alkoi käyttää sitä kulttuurielämässä (esim. R. von Becker, C. A, Gottlund, Lönnrot, E. A. Ingman...) ja heti kun joku alkoi vaatia suomenkielisiä kouluja (G. Z. Forsman/Yrjö Koskinen). Snellmanin mielestä koulujen kanssa olisi pitänyt edetä hitaammin... Tämä huomautus siksi, että Vetehinen tuntuu nyt syyttävän fennomaaneja siitä, että he taistelivat suomen kielen puolesta väärällä tavalla. Sopii kysyä, mitä hyötyä on pohtia sitä, miten asioiden olisi pitänyt olla lähemmäs kaksisataa vuotta sitten? Ei niitä enää voi muuttaa, mennyttä mikä mennyttä.

[Vetehinen]

Suomen hallinto ei suinkaan estänyt suomen kielen nousua vuoteen 1922 asti. Osa hallinnosta taisteli suomen kielen puolesta jo 1860-luvulla, ja toki toinen osa hallinnosta harasi vastaan. Vuonna 1902 kielistä tuli tasa-arvoisia ja vuonna 1922 järjestettiin vähemmistöön jääneiden ruotsinkielisten asemaa.

Annat silkosen kuvan tapahtumien kulusta, kun kirjoitat, että suomesta tuli tasa-arvoinen, joka on tavallaan tottakin, mutta ei se asetus vuonna 1902 ollut Suomen oman hallinnon aikaansaannosta vaan Venäjän tsaarin asetus, jota sitten noin lähes miespolven ajan yritettiin saattaa laiksi, joka toteutui vasta vuonna 1922 perustuslaissa. Se oli ensimmäinen kerta kun suomi pääsi laillisesti tasa-arvoiseen asemaan ruotsin kanssa.

Kirjoitat että vuonna 1922 olisivat ruotsinkieliset jääneet vähemmistöön, joka on pikkuisen propagandistista, koska he ovat olleet vähemmistönä koko ajan, eivätkä jääneet sellaisiksi vasta 1922. Tapahtumiin liittyy tietenkin sisällissota ja erinäisiä autonomiapyrkimyksiä suomen ruotsalaisissa hembygdeissä. Autonomiaa mm puolusteltiin sillä, että kaksikielisyys on kallista, jota se varmaan onkin.

[Vetehinen]

Suomea muuten alettiin käyttää kulttuurielämässä ja sillä alettiin opettaa suunnilleen heti kun joku alkoi käyttää sitä kulttuurielämässä (esim. R. von Becker, C. A, Gottlund, Lönnrot, E. A. Ingman...) ja heti kun joku alkoi vaatia suomenkielisiä kouluja (G. Z. Forsman/Yrjö Koskinen). Snellmanin mielestä koulujen kanssa olisi pitänyt edetä hitaammin... Tämä huomautus siksi, että Vetehinen tuntuu nyt syyttävän fennomaaneja siitä, että he taistelivat suomen kielen puolesta väärällä tavalla.

Vaikka fennomaaneilla oli varmaan oma ansionsa siihen, että suomen asema parani ja yksikielisen hallinnon sorto pieneni, on kuitenkin niin, että suomen aseman parantamiseen, erityisesti koulutuksessa, osallistui aika sankasti paljon suurempi joukko talonpoikia ja porvareita omissa yhteisöissään maksamalla mm koulujen kustannuksia, koska Suomen valtio ei maksanut suomenkielisiä kouluja.

Tuntuu että nuo 1800-luvun suomalaiset olivat niitä, jotka panivat toimeksi ja uhrasivat omastaan, mutta jotka nykypäivän historioitsijat ovat lähes tyystin unohtaneet keskittyessään muutaman fennomaanin ruotsinkielisiin kirjoituksiin, jotka oli suunnattu ruotsalaisen hallinnon jäsenille käännyttämään heitä suomen kielen puolelle.

Kaikki kunnia fennomaaneille ja myös aikaisemmille fennofiileille, mutta suomen kielen aseman parantuminen ei ole yksistään heidän ansiotaan.

[Klaus Lindgren]

Keisarillinen asetus vastasi itsenäisen Suomen eduskunnan antamaa lakia. Itsenäisessä Suomessa asetukset ovat hallituksen antamia, lakeihin nähden alempiasteisia säädöksiä. Eduskunnalla on korkein valta. Keisarillisella Venäjällä keisari oli eduskunnan yläpuolella, joten hänen antamansa asetus ei ollut sama asia kuin myöhemmät valtioneuvoston antamat asetukset. Montako kertaa tämäkin pitää selittää, ennen kuin Vetehinen uskoo?

[Klaus Lindgren]

Vaikka fennomaaneilla oli varmaan oma ansionsa siihen, että suomen asema parani ja yksikielisen hallinnon sorto pieneni, on kuitenkin niin, että suomen aseman parantamiseen, erityisesti koulutuksessa, osallistui aika sankasti paljon suurempi joukko talonpoikia ja porvareita omissa yhteisöissään maksamalla mm koulujen kustannuksia, koska Suomen valtio ei maksanut suomenkielisiä kouluja.

Tuntuu että nuo 1800-luvun suomalaiset olivat niitä, jotka panivat toimeksi ja uhrasivat omastaan, mutta jotka nykypäivän historioitsijat ovat lähes tyystin unohtaneet keskittyessään muutaman fennomaanin ruotsinkielisiin kirjoituksiin, jotka oli suunnattu ruotsalaisen hallinnon jäsenille käännyttämään heitä suomen kielen puolelle.

Kaikki kunnia fennomaaneille ja myös aikaisemmille fennofiileille, mutta suomen kielen aseman parantuminen ei ole yksistään heidän ansiotaan.

Ketäköhän he olivat?

[jsn]

Lause on mielenkiintoinen. Ilmeisesti tarkoitat, että niitä sanoja puuttui vähän enemmän kuin vain "jokunen", koska niitä ei ollut aivan helppo kääntää, ja Lönnrotillakin oli vaikeuksia.

Voin toki täsmentää, että minun mielestäni ei puuttunut sanan sanaa, vaan senkun koulunpenkille vain ja oppimaan. Oletan että jopa jsn on läpäissyt peruskoulun, oppinut muutaman sanankin siellä, joka tuskin suurta kykyä vielä merkitsee,

Ihan noin pienenä tarkennuksena sinulle, että peruskoulu tuli Suomeen vasta 1970-luvulla. Sen opetussuunnitelmaan ei kai koskaan ole kuulunut 1800-luvun alun kirjasuomea, eikä pahemmin sen aikaista kirjanpitoa tai muitakaan taloushallinnon asioita. Joten niistä ei 1800-luvun puolivälissä olisi ollut paljon iloa, varsinkaan kun ei ollut sanastoa.

[Vetehinen]

Keisarillinen asetus vastasi itsenäisen Suomen eduskunnan antamaa lakia. Itsenäisessä Suomessa asetukset ovat hallituksen antamia, lakeihin nähden alempiasteisia säädöksiä. Eduskunnalla on korkein valta. Keisarillisella Venäjällä keisari oli eduskunnan yläpuolella, joten hänen antamansa asetus ei ollut sama asia kuin myöhemmät valtioneuvoston antamat asetukset. Montako kertaa tämäkin pitää selittää, ennen kuin Vetehinen uskoo?

Voi olla, että on tavallistakin uskoa, että kun on jonkinlainen laki, sen määräykset ikään kuin toteutuvat ilman muuta ja kai siihen perustuu monen uskomus, että vuoden 1863 skripti määräsi suomen asemasta, vaikka se kuitenkaan ei koskaan toteutunut todellisuudessa Suomen hallinnon estelyiden vuoksi. Samaan kategoriaan painuu ilmeisesti Lindgreninkin toistuva väite, että 1902 asetus oli laki, vaikka se ei oikeasti minun tietääkseni edes asettanut suomea tasa-arvoiseen asemaan ruotsin kanssa, vaan saivathan suomalaiset ensimmäisen kerran asiakirjoja suomeksi, mutta hallinto porskutti edelleen ruotsiksi. Sitä yritettiin muuttaa lainsäädännöllä, mutta ei onnistunut ennen kuin 1922.

Kirjoitin jo aikaisemmin, että oli se kumma, että Lindgrenin lain tasoiseksi väittämää 1902 asetusta yritettiin saattaa laiksi ja onnistuin tarkentamaan Eduskunnasta miksi lakia tarvittiin.

Vuonna 1907 tehdyssä aloitteessa eduskunnalle on mm näin:

"Että sanottu tärkeitten viranomaisten ruotsinkielisyys ja se vaikutus, mikä tällä on alempain viranomaisten menettelyyn, on suureksi esteeksi suomenkielisen väestön kehitykselle sekä henkisellä että taloudellisella alalla, on itsestään selvä. Se eristyminen, joka tapahtuu virkamiesten ja yhteisen kansan välillä sen kautta, että edelliset kielellisesti pysyvät väestölle vieraina, ei saata olla muuta kuin vahingoksi. Se syvä epäluulo, jolla yhteinen kansa siitä syystä katselee viranomaistensa toimintaa, on kyllä tunnettu, ja se vaikuttaa, että viranomaisten parhaatkaan toimenpiteet eivät väestön keskuudessa voi riittävästi saavuttaa yleisen mielipiteen tukea. Kansallisen yhteenkuulumisen tunteesta suomenkielisen yhteisen kansan ja viranomaisten välillä saattaa olevain olojen vallitessa tuskin olla puhettakaan. Joka päivä näemme esimerkkejä siitä, mitenkä suomenkielisen väestön keskuudessa toimivat virkamiehet ja niiden vaikutuksesta sivistynyt yläluokka yleensä aivan julkisesti asettuvat sellaiselle kannalle, että ne joko kohtelevat täydellä välinpitämättömyydellä tai suorastaan vastustaen tuon väestön parhaita kansallisia pyrintöjä. Lukuun ottamatta sitä, että tämä asiaintila on kokonaan luonnoton, sivistyneen säätymme isänmaallista asemaa alentava ja suomalaista kansallistuntoa loukkaava, vaikuttaa se tyrehdyttävästi kansan suuren enemmistön henkiseen yritteliäisyyteen."

Aika kovaa tekstiä hallintoa vastaan vain 10 vuotta ennen sisällissotaa.

Ehdotuksessa on myös vaatimus pakkoruotsin poistamisesta:

ne viranomaiset, joitten virantoimitus kohdistuu maan suomenkieliseen väestöön, ovat vapautettavat sen perinpohjaisen ruotsinkielen taidon hankkimisesta, jota nykyään itsekultakin virkamieheksi pyrkivältä meillä vaaditaan.

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/th ... E}=PDF.pdf

Sama asia oli esillä vuotta myöhemmin.

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/th ... 7D=PDF.pdf

[Vetehinen]

Ketäköhän he olivat?

Kysyt vissiin keitä he olivat, jotka tekivät konkreettisia tekoja suomenkielisten koulujen perustamiseksi ja nimiä löytyy kai kaikkialta sieltä missä suomalaisia kouluja perustettiin, mutta kysyt sitä, mistä juuri kirjoitin, ettei olla kaiketi oltu kiinnostuneita, kun on keskitetty fennomaanien ruotsinkielisiin kirjoituksiin.

Mikkelissä oli pormestari Julius Nygren aktiivinen suomalaiskoulun perustamisessa, mutta ajalle aika tavalliseen tapaan Suomen ruotsalainen hallinto oli tuossakin tapauksessa este ja jarru.

Vuonna 1866 pormestari Nygrén kävi piispan luona Porvoossa esittelemässä asiaa suomalaisen koulun perustamisesta Mikkeliin. Vuonna 1872 sitten lopulta saatiin Mikkelin lyseo perustettua, mutta ruotsinkielisenä, mikä ei ainakaan ollut Nygrénin tai muiden Mikkelin suomenkielisten intressien mukaista.

Linkissä on tietoa muutenkin Mikkelistä, lehdestä jota Nygren julkaisi, kirjastosta ja tyttökoulun perustamisesta.

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opi ... ius_nygren

[jsn]

Mikkelissä oli pormestari Julius Nygren aktiivinen suomalaiskoulun perustamisessa, mutta ajalle aika tavalliseen tapaan Suomen ruotsalainen hallinto oli tuossakin tapauksessa este ja jarru.

Tiedätkö, millä kielellä Nygren asiansa esitti?

[Klaus Lindgren]

Kuinka ollakaan, Vetehisen antamasta linkistä löytyy lisää tietoa Nygrenistä. Mieshän oli säätyläinen, virkamiehen poika ja fennomaani. Eli ei sitä väkeä, josta hänen piti olla esimerkki.

[Klaus Lindgren]

Niin ja sitten tuo Vetehisen aikaisempi linkki; siinä fennomaani Listo, synt. Lilius vaati suomea maan ainoaksi virkakieleksi ja ruotsia vain pailkalliseksi kieleksi. Se on eri aisa kuin tasa-arvo.

[Vetehinen]

Kuinka ollakaan, Vetehisen antamasta linkistä löytyy lisää tietoa Nygrenistä. Mieshän oli säätyläinen, virkamiehen poika ja fennomaani. Eli ei sitä väkeä, josta hänen piti olla esimerkki.

Kävi vissiin vahinko, sillä luulin, että Snellman ja Yrjö-Koskinen olivat fennomaaneja, koska vain heidät nimettiin kun kysyin ketkä olivat fennomaaneja, ja taisit itse nimetä Snellmannin ja Onnela Yrjö-Koskisen, tai toisinpäin mutta ei se niin tärkeää ole kummin päin.

Julius Nygren on siis kolmas fennomaani vaikka oletan, että oli useampia, mutta jos keksin sopivia uusia nimiä, niin mahdollisesti Lindgren julistaa hepun fennomaaniksi omilla yksityisillä kriteereillään.

Toinen seikka josta Lindgren tuntuu arvostelevan on, että Julius Nygren ei ollutkaan talonpoika eikä porvari, vaan säätyläinen ja syntyään virkamiehen poika, mutta ehkä se ei ole iso synti säätyläisen perustaa suomalaista koulua.

Muutamia hajahuomioita yksityisten suomalaiskoulujen rahoituksista ja perustamisista. Oulussa perustettiin v 1874 yksityinen suomenkielinen opisto. Eräät fennomaanit rahoittivat 1869 normaalikoulun suomenkielisen luokan toiminnan kunnes Venäjän tsaari määräsi sen valtion varoilla ylläpidettäväksi. Helsingin suomalainen alkeisopisto toimi keräsyvaroin vuosikausia. Kun Suomen valtio ei perustanut suomalaisia kouluja niitä perustettiin yksityisin varoin Viipuriin, Turkuun ja Poriin 1879 ja Vaasaan 1880 ja Tampereelle 1881 ja myöhemmin lisää, myös tyttökouluja. Mm Perttelin ja Halikon kuntakokouksissa päätettiin vapaaehtoisilla lahjoilla tukea Turun koulua. 1864 aloitti Jyväskylässä yksityinen tytöille tarkoitettu oppikoulua.

Lienee muitakin suomalaiskouluja, jotka on yksityisin keräysvaroin perustettu ja ylläpidetty, koska Suomen valtion hallinto perusti ja maksoi ruotsalaisia kouluja, mutta tähän hätään minulla ei ole luetteloa niistä, mahtaako olla missään, eikä luetteloa siitä, ketkä kaikki maksoivat lahjoituksia yksityiskoulujen tukemiseksi.

[Vetehinen]

Niin ja sitten tuo Vetehisen aikaisempi linkki; siinä fennomaani Listo, synt. Lilius vaati suomea maan ainoaksi virkakieleksi ja ruotsia vain pailkalliseksi kieleksi. Se on eri aisa kuin tasa-arvo.

Valitan mutta tuo tasa-arvo juttu ei oikein avaudu ja Lindgren voi toki sitä selitellä mielensä mukaan paremmin, mutta uumoilen, että tasa-arvon vaatimus saattaa olla Lindgrenillä varattuna vain ruotsalaisille eikä se koske suomalaisia, joiden oikeuksista on kirjoiteltu pitkät tovit, eikä siinä keskustelussa tasa-arvoa ole mainittu, ei ainakaan Lindgrenin näppikseltä.

Mielenkiintoinen seikka, että julistit neljännen fennomaanin. Tällä vauhdilla listaa alkaa syntyä.

Hieman pohdin, että miksi Lindgren tuppaa esittämään sukunimistä vanhat vieraskieliset versiot. Voitko avata hiukkasen mihin tähtäät sillä?