Tekijäesittelyssä kirjasta todetaan
Blogin Tahaton lueskelija kirjoittaja käytti viikon verran teokseen tutustumiseen ja koki formaatin onnistuneeksi runsaan kuvituksen vuoksi. Sisällöstä hän totesiTietokirja on tarkoitettu laajalle lukijakunnalle, emmekä pyri antamaan tieteellistä analyysia tapahtumista, joista olemme kertoneet Ruotsiin tekemiemme matkojen aikana kerätyssä aineistossa. Päinvastoin, tekstit pyrkivät tarjoamaan tuoreen näkökulman historian ja kulttuurin muistomerkkeihin, jotka heijastavat kahden tuon ajan suurvallan, Ruotsin ja Venäjän keskinäisiä suhteita. Ja tietenkin myös Suomen, joka kahdeksansadan vuoden ajan kuului vuoroin Ruotsille vuoroin Venäjälle.
Teos keskittyy siihen Ruotsin historiaan, jolla on jonkinlaisia yhteyksiä Venäjään ja joissakin tapauksissa siihen Venäjän historiaan, josta on löydettävissä yhteyksiä Ruotsiin. Kuvauksen näkökulma on venäläinen. Suomi esiintyy kirjassa juuri siinä osassa, joka sillä on ollut Ruotsin ja Venäjän keskinäisessä historiassa yleensäkin eli lähes huomaamattomana rajamaakuntana. En tiedä miksi Suomi on nostettu kirjan otsikkoon, sillä teoksessa liikutaan miltei yksinomaan Ruotsissa – tosin viimeinen luku on omistettu Ahvenanmaalle ja puhuttaessa Kustaa III:n ja Katariina Suuren tapaamisesta piipahdetaan Haminassa, Helsingistä on myös pari kuvaa muussa yhteydessä.