Olen ollut hiukan ymmälläni kun täällä on puhuttu "talvi- ja jatkosotien sankarivainajista". Lähinnä olen miettinyt sitä, ovatko yhtäältä sanat ”kaatunut talvisodan aikana” ja toisaalta ”talvisodan sankarivainaja” merkitykseltään ekvivalentteja? Entä ovatko yhtäältä sanat ”kaatunut jatkosodan aikana” ja toisaalta "jatkosodan sankarivainaja” merkitykseltään myös ekvivalentteja?
Kysyn lähinnä sitä, viitataanko kyseisillä ilmaisuilla tarkalleen samaan luokkaan henkilöitä, luokkaan ”sodissamme kaatuneet” (luokka, johon kuuluu arviolta n. 100.000 suomalaista viime sodissa kaatunutta)?
Kysymyksessä ei liene se, missä sodan olosuhteissa tai miten kyseinen henkilö on kaatunut? Kyseisen henkilön ”sankaruus” lienee ansaittu pelkästään "kaatumalla" rintamalla tai sen läheisyydessä tai siellä saamiinsa vammoihin? Mitään sen kummempaa ”sankaruutta” ei kaiketi vaadita, pelkkä kuoleminen noissa olosuhteissa on riittävää? Vai vaaditaanko?
Yleisessä kielenkäytössä ”sankariksi” sanotaan, ei suinkaan sitä, joka tekee velvollisuutensa pelkäämättä (sitä sanotaan tyhmänrohkeudeksi) vaan sitä joka tekee velvollisuutensa pelostaan huolimatta. Esimerkiksi Väinö Linnan Tuntemattomassa on kuvaus eräästä sankariteosta, Hietasen suorittamasta neuvostoliittolaisen tankin räjäyttämisestä. Tilanteessa Hietanen teki velvollisuutensa omasta (valtavasta) pelostaan huolimatta (jonka muutkin jakoivat lamaantuen siitä). Tämä ilmeni myös Hietasen suorittamassa ja jälkikäteen itsekin nauramassa lapsellisessa kasapanoksen naamiointiyrityksessä. Tämä teki sen, mitä piti tehdä niissä olosuhteissa ja Hietasen velvollisuus oli ennen kaikkea velvollisuus tovereitaan kohtaan (ryhmäänsä kohtaan), eikä velvollisuus Suomen valtiota ja / tai sen edustajaa, ylipäällikköä kohtaan.
Jostain syystä on meidän sanastoomme pesiytynyt, mikäli olen ymmärtänyt käsitteen ”sotiemme sankarivainajat” oikein, ilmeinen historianväärennös jossa peräti kokonainen sana, sana ”sankari” on saanut yleisestä kielenkäytöstä poikkeavan merkityksen. Olenko oikeassa? Väärentääkö henkilö, joka käyttää sanaa ”sotasankari” ylläselostetussa merkityksessä, joko tietämättään tai tietoisesti, historiaa? Vai onko kyse pelkästä sanahelinästä, käsittävätkö kaikki, ettei kaatunut sotasankari tehnyt mitään sen ihmeempää, hänellä vain kävi huonompi onni kuin naapurilleen? Naapurinsa oli sitten parempionninen, kun ei päässyt sankariksi vaan jäi henkiin.
Minulla on se kyyninen käsitys, että ”sotasankari” on samanlainen ilmaisu kuin nykyisin käytetty ”kotimaisen tuotteen ostaja”. Henkilö, joka ostaa kotimaista tuotetta ollessaan Suomesta ostaa Suomessa valmistettua makkaraa, ollessaan taas Ruotsista Ruotsissa valmistettua, Saksasta Saksassa ja Venäjältä Venäjällä valmistettua makkaraa. Kaikki ostavat kotimaista - omalta kannaltaan. Komparatiivisia kansantaloudellisia etuja ei tietysti huomioida. Se olisi ihan liian vaikeaa, onhan kysymyksessä mainos (eli poliittisen propagandan eräs laji).
Jokin venäläinen jatkosodan aikaisen (Neuvostoliiton) Suomen rintaman ”sankarivainaja”, on ilmeisesti ”sankarivainaja” omassa massaan siksi että tämä joutui suomalaisten surmaamaksi puolustaessaan maataan suomalaisten yhdessä natsi-Saksan kanssa suorittamaa hyökkäystä vastaan? Ehkäpä kuvitteellisen venäläisen sankarivainajan surmannut pääsi sitten itse "sankarivainajaksi", tosin suomalaisten sankarivainajaksi, myöhemmin jatkosodan aikana.
Olenko siis käsittänyt oikein, että ilmaisut ”sotien sankarivainajat” ja ”sodissa kaatuneet” ovat ekvivalentteja ja viittaavat täsmälleen samaan luokkaan henkilöitä (jolloin sanat osoittavat tämän luokan rajat)? Ilmeisesti näin on ainakin sotavoimiemme puolesta, mahdollisesti laajemminkin, suomalaisten virallisessa poliittissävyisessä propagandassa katsottu?
Semmottii...