Viime vuosisadan alkupuolella yksi työväenurheilun ideologisista tavoitteista oli kasvattaa urheiluseurojen jäsenistä täydellisiä ihmisiä ja sosialisteja. Ideologian taustalla oli 1800-luvun lopulta peräisin ollut ajattelu, jonka mukaan liikunta kouli sekä ruumista että sielua. Työväenliikkeen tavoitteisiin tämä liitettiin siten, että sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen uskottiin koittavan vain jos työläiset nousevat tasaveroiseen asemaan valtaapitävän porvariston kanssa.
Kommunistisina tunnetut seurat olivat kasvatuksessaan aktiivisia
Ideologinen tavoite oli kuitenkin vaikea jalkauttaa urheiluseuroihin niin järjestäytymättömän työväenurheilun kuin Työväen Urheiluliitonkin (TUL) aikana. Siten suunnitelmallista kasvatustoimintaa esiintyi vähän, ja seurat keskittyivätkin mieluummin urheilumahdollisuuksien tarjoamiseen.
Työväenurheiluseuroissa esiintyneeseen kasvatukseen ja oppimiseen, siis poliittiseen sosialisaatioon, vaikutti seuran poliittinen suuntautuminen. Seuroissa, joita syytettiin kommunistisesta toiminnasta tai lakkautettiin sen vuoksi, oli eniten poliittista kasvatustoimintaa. Vähiten taas oli oikeistososialidemokraattisina pidetyissä seuroissa kuten Turun Taimessa ja Turun Työväenyhdistyksen Pursiseurassa.
Oppimisen tutkiminen kirjallisista lähteistä
FM Lauri Keskinen tarkastelee kulttuurihistorian väitöskirjassaan varsinaissuomalaisiin työväenurheiluseuroihin sijoittuneen poliittisen sosialisaation ilmenemismuotoja ja sisältöä vuosisadan vaihteesta 1920-luvun alkuun.
Kyseessä on yksi harvoista kulttuurihistorian väitöskirjoista, joka koostuu artikkeleleista. Viidessä kansainvälisesti ja kotimaassa julkaistussa artikkelissa Keskinen tarkastelee aihettaan kasvatustieteen ja sosiologian teorioita hyödyntäen. Hän katsoo pitkäkestoisen sosialisaation koostuvan yksittäisistä oppimisen mahdollistavista kokemuksista, joita voidaan paikantaa esimerkiksi seurojen julkaisuista, kokousten pöytäkirjoista ja muistitietoaineistosta.
Esimerkiksi Mynämäen Tovereissa opintorengastoiminta mahdollisti oppimiskokemuksen. Opintorenkaan kokoukset alkoivat aina samalla tavalla; Kommunistista manifestia luettiin 10 minuuttia ääneen. Kerhossa käytiin myös väittelyitä, kuten aiheesta ”Kumpi on parempi naida, tehtaan tyttö vaiko talon tyttö?”
Seurat kontrolloivat jäseniensä käytöstä
Turun Veikoissa aatteelliset kysymykset otettiin vakavasti. Vuonna 1923 seura julkaisi kymmenen käskyään, joista kahdeksannessa todettiin, että ”Veikkojen jäsenenä, voimistelijana ja urheilijana, olet myöskin työväen luokkataistelija.”
Kuten lukuisat työväenurheiluseurat ympäri Suomea, Veikotkin joutuivat erottamaan jäsenyydestään henkilöitä, jotka olivat kilpailleet ”porvariliiton”, Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton, kilpailuissa tai muuten käyttäytyneet sopimattomalla tavalla. Esimerkiksi kortinpeluu, tupakanpoltto ja päihtyneenä esiintyminen olivat syvästi paheksuttuja tekoja.
Siinä missä nuhteet nykyään annettaisiin suljettujen ovien takana, 1920-luvulla asiasta tehtiin julkinen tiedottamalla siitä valtakunnallisessa Työväen Urheilulehdessä. Ilmoitukset otsikoilla ”Toverikuri” ja ”Luopiot”, joissa pahantekijä mainittiin nimeltä, eivät olleet tavattomia.
Seura tekee kaltaisekseen
Edellä mainittujen kasvatuksellisten seikkojen sijaan urheiluseurojen jäsenille jäi mieleen kaskuja, yksittäisiä keskusteluja ja erikoisia sattumuksia. Karinaisten Kipinään kuulunut mies muisteli näin 1920-luvun alkua: "Seuran toiminnassa politiikka oli näkyvästi esillä ja sitä vahvisti kai erään johtohenkilön hokema: 'On hyvä että on työläisurheilija, mutta parempi, jos on myös sosialisti.'"
Kun koko yhteiskunta oli sisällissodan kahtiajakama, myös urheiluseuran valinnasta tuli aatteellinen päätös. Pitkäaikainen kansanedustaja, valtiopäiväneuvos ja Turun Kisa-Veikkojen jäsen Ensio Laine totesi liittyneensä seuraan kaveriporukkansa myötä. Kyseessä ei ollut aatteellinen päätös, mutta tapahtumapaikan ollessa Kärsämäen työläisesikaupunki ja ajankohtana 1930-luvun loppupuoli, oli lopputulos sama: seuran jäseniksi valikoitui samanlaisista lähtökohdista ponnistaneita henkilöitä, joka vuorostaan mahdollisti vahvan vertaisoppimisen.
Tutkimuksen sovellusmahdollisuuksia
Keskisen väitöskirja auttaa paremmin ymmärtämään urheilun poliittisia ja yhteiskunnallisia kytköksiä sekä sitä ideologista taustaa, jolle nykyinen TUL aikoinaan rakennettiin. Lisäksi siinä käytettyjä metodologisia ratkaisuja voidaan hyödyntää nykyisten urheiluseurojen ja -järjestöjen arvokasvatuksen tutkimuksessa.
--
Lauantaina 7. tammikuuta 2012 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Sirkkala, Janus-sali, Kaivokatu 12, 1. krs) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Lauri Olavi Keskisen väitöskirja "Seura tekee kaltaisekseen. Poliittinen sosialisaatio varsinaissuomalaisissa työväenurheiluseuroissa vuosisadan vaihteesta 1920-luvun alkuun". Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Arto Nevala Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Hannu Salmi.
FM Lauri Keskinen on syntynyt 1982 Turussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2001 Luostarivuoren lukiosta. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi 2007 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu kulttuurihistorian alaan.
Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa: https://www.doria.fi/handle/10024/72674
Lähde: TY/väitöstiedote