Aihe jaettu ketjusta:Miksi Talvisota kirjoitetaan suomalaisessa sotakirjallisuudessa pienellä?
***
Ilmeisesti tuo lausahdus täytyy panna jonkin häiriön piikkiin ajatustoiminnoissasi: en ole esittänyt sanaakaan Puolasta enkä Sinun ajatusmaailmoista tutusta “syypäästä” toiseen maailmansotaan. En tunnetusti näe maailmaa joukkona sellaisia mustavalkoisia rakennelmia, joissa on “syyllisiä” ja “syyttömiä”, sellaisten kuvitteleminen on minusta päinvastoin useimmiten virheellisiä. Olen kirjoittanut Paasikiven lausumaa koskevan kommenttini hiukan epätarkasti, sillä siihen olisi pitänyt tietysti lisätä sana "suomalaisista", eli “syypää suomalaisista talvisotaan oli Paasikiven mukaan Eljas Erkko”, mutta senhän Sinä fiksuna Paasikiven tuntijana ymmärsit hyvin muutenkin.Emma-Liisa kirjoitti:Varmaan toinen maailmansotakin on sinusta sitten Puolan syytä?
Oliko siis talvisota keino, jolla Suomi Sinusta siis pääsi aseman, jossa Suomi, sanojasi siteeraten: “kuului NL:n luoteisosan turvallisuusstrategiaan, ja se tarkoitti (vähintään) Suomen ulkopolitiikan suunnan muuttamista pois puolueettomalta linjalta ja sitoutumista NL:n puolelle maailmansodassa”?? Minusta siihen ei ollut lainkaan tarvetta, hyvät suhteet Neuvostoliittoon olisivat riittäneet eikä kaikkein vähiten tarvittu mitään sotaa Neuvostoliittoa vastaan, päinvastoin. Hyvät suhteet Neuvostoliittoon olisi tietysti parhaiten saavutettu rauhanomaisesti, yksinkertaisimmin hyväksymällä vaikapa Neuvostoliiton esitys 9.11.39 tai edes käymällä neuvottelut vakavissaan. Mutta kun ei niin ei.Emma-Liisa kirjoitti:Suomi kuului osana NL:n luoteisosan turvallisuusstrategiaan, ja se tarkoitti (vähintään) Suomen ulkopolitiikan suunnan muuttamista pois puolueettomalta linjalta ja sitoutumista NL:n puolelle maailmansodassa - ja tämä tilanteessa, jossa NL piti sotaan syyllisinä läntisiä demokratioita.
Lopetat viestisi ytimekkäästi “ei käy koska ei käy”-näennäisperustelulla seuraavasti:
Emma-Liisa kirjoitti:“Tätä keikausta varten ei Paasikivi olisi parlamentaarista enemmistöhallistusta saanut kasaan.”
Saatiinko se muka kasaan menemällä talvisotaan?? Ajatuksesi näkyvät valitettavasti tuossa kohdassa olevan vähintään epäselviä. Ehkä haluat avata ajatuksiasi?
Talvisodassa (ja jatkosodassa) hengenheimolaisesi, Eljas Erkko etunenässään, hukkasivat suomalaisilta Viipurin. He hukkasivat samalla Sortavalankin. Lisäksi samaiset hukkasivat noin kymmenen prosenttia Suomen pinta-alasta. Heidän politiikkansa hukkasi noin 433.000 suomalaiselta kodit. Suomen sotilasstrateginen asema romahti ja niin myös idänpuolustuksemme. Talvisota oli lisäksi portti jatkosotaan. Pitääkö luetteloida mitä muuta harastettu sotapolitiikka maksoi suomalaisille? Sotaan hengenheimolaisesi "pääsivät", vaikka oli kenen tahansa nähtävissä ettei ollut järkevästi ajatellen voittamisen mahdollisuutta.
Kun sota sitten - täysin odotetusti - hävittiin ja tivataan vastuuta pakenevat hengenheimolaiset jossittelujen taakse piiloon, maalataan keksittyjä mielikuvia seurauksista jotka olisivat taivaalta putoavia 'piruja ja perkeleitäkin' pahempia, Mikä ettei, ainahan voi maalailla mitä keksii.
Kun esitetään perinteinen kysymys "Olisiko talvisota voitu välttää" (tai pikemmin "Voittiko Suomi jotain talvisodalla") kuuluu talvisodan vankkumaton puolustelu:
Hetkeäkään ei harkita mitä talvisota maksoi eikä sitä mitä sillä hävittiin. Vaa'an toiseen kuppiin asetetaan jokin jossittelu 'piruista ja perkeleistä' joihin uskotaan kuin ilmestyskirjaan. Toiseen kuppiin ei aseteta sitten mitään eikä vahingossakaan verrata tulosta neuvotteluissa jo saavutettuun tulokseen, sillä silloin piirtyy näkyviin koko totuus karmeudessaan. Tai sitten ylpeillään sillä, että Suomi oli "Oikeassa" hävitessään Viipurin, Sortavalan, evakkokarjalaisten kodit, idänpuolustuksensa jne.Talvisodan puolustelija kirjoitti:“Jos olisi myönnytty ei myöntyminen olisi ollut tietysti mitään sellaisenaan, mutta olisi ihan takuuvarmasti paljon pahempaa seurannut, silloin vasta ne pirut ja perkeleet olisivat suomalaisten niskaan pudonneet”.
Vaaka kaatuu, tietysti, kun mitataan ei-verifioitavissa (eikä falsifioitavissa) olevalla mielikuvilla eikä todellisuudella.
II.
Olenkin pitkään miettinyt sitä, mistä johtuu, että myytti talvisodan kannattavuudesta suomalaisten kannalta elää niin sitkeästi. Merkittävä osasyy on varmaan ettei kukaan oikein tiedä miten vähän erotti suomalaiset rauhaan perustuvasta rauhallisesta kehityksestä (vähän, paitsi että eropyykkinä oli Eljas Erkko). Talvisodan välttäminen olisi puolestaan voinut estää, hyvässä lykyssä, suomalaisten joutumisen II maailmansotaan. Tosin meillä jylläsi tuolloin voimakas fasismi. Osasyy on varmaankin ollut myös muuan toinen seikka. Esimerkin siitä huomasi muutenkin ihailtavan nokkelasti kirjoittava nimim. nylander. Tämä oli äkännyt nuoren polven tutkijan, Ville Kivimäen kirjoituksessa seuraavan:
Vaikka joudun valitettavasti itse olemaan samaa mieltä lisäisin em. sitaattiin esimerkiksi tekstin: “Suomi” inkarnoituu suurmiehissään, joita ohjaa, milloin oikeudentunto ja avara sydän, milloin taas järki ja reaalipoliittinen logiikka”. Silloin ei sen enempää talvi- kuin jatkosotakaan unohdettaisi.nylander siteeraten Ville Kivimäkeä kirjoitti:Puhtaimmillaan - ja kai jo harvemmin - "Suomi" seikkailee historiassa merkillisen epäonnisena sankarihahmona, joka joutui vuosina 1939 - 1945 kahden diktatuurin väliin, kärsi suurta vääryyttä ja ainoana oikeamielisenä vaalii "historiallista totuutta", jolle ei millään tahdo saada riittävää huomiota isompiensa taholta. "Suomi" inkarnoituu suurmiehissään, joita ohjaa järki ja reaalipoliittinen logiikka.
Ei siis unohtuisi, että Suomi nähdään aina auringonpaisteessa, ilman varjon häivähdystäkään, joko niin, että Suomi on “oikealla asialla” (kuten Erkon sodassa) tai sitten Suomi on - tosin ”jouduttuaan” koskiveneessään mahtavan virran vietäväksi - mutta silloinkin ovat suomalaiset ohjanneet venettä kylmästi harkiten ja loogisesti ainoaan ajateltavissa olevaan vaihtoehtoon, liittyen Saksan rintamaan vain, koska se olisi (muka) ollut joka tapauksessa välttämätöntä. Unohdetaan tyystin fasistinen liike Suomessa, erilaiset vasemmistolaisten pahoinpitelyt, muilutukset ja vankeuteen sulkemiset tai joka tapauksessa ummistetaan silmät niiltä. Suomi nähdään aina ruusunpunaisena, ei milloinkaan realistisesti - vaan muiden, useimmiten “pahojen voimien” voimattomana politiikan kohteena, pelinappulana. Tämä ei päde tietystikään jatkosodassa, jolloin Suomi toimi määrätietoisesti ohjatakseen koskiveneensä virran mukana (muka) ainoalla mahdollisella tavalla.
Huomautin pari vuotta sitten eräässä viestissäni, että toimittaja Hannu Taanila esitti (Finlandiapalkinnon jakotilaisuudessa 2009), hänkin varsin sattuvasti, saman asian:
Suomi on siis näissä näkemyksessä aina tapahtumien objekti eli kohde, ei milloinkaan subjekti, toimija. Suomi reagoi olosuhteisiin, olosuhteet (muut) eivät sen sijaan reagoi Suomen tekemiseen, ja jos poikkeuksellisesti reagoivat, silloin ovat muut väärinkäsittäneet jalon Suomen jalot tarkoitusperät. Olisi syytä päästä irti tuollaisesta "historiankirjoituksesta", itse asiassa "meidän suomalaisten itseihannoinnista" tai pikemminkin "omakehu-fabuloinnista", mitä pikimmmin.Hannu Taanila kirjoitti:”Suomessa kuuluu vielä tänäkin päivänä, ja varsinkin tänä päivänä ... ajatella, tai ainakin hokea, että Suomi on virgo semper immaculata, ikuisesti tahraton neitsyt, neitsyt myös synnyttämisensä jälkeen, niin kuin me genitaaliteologit opetamme. Tarvittaessa on Suomi aina myös mater dolorosa, tuskassaan kärsivä äiti. Tämä uskonoppihan tarkoittaa sanoa, että Suomi ei ole milloinkaan ollut mikään tietoinen subjekti, vaan aina vain tahdoton objekti: kuin lammas jota teuraaksi viedään, maailmanpolitiikan viaton karitsa, joka serafisen urheasti määkien yrittää päästä karkuun ikuiselta teurastajaltaan, joka tietenkin on semper maculata. Se uskonoppi, että Suomi ei ole milloinkaan ollut mikään subjekti, on erinomaisen hyödyllinen tiettyihin tarkoituksiin. Sen opin avulla Suomi pääsee kuin koira veräjästä: pääsee siitä, että se olisi moraalisesti vastuussa
Yllä esitetty olisi puolestaan sekin eräs osaselitys meille pesiytyneelle käsityksillä, että Suomi olisi muka voittanut jotain [sic!] ”pääsemällä” talvisotaan (useimmin välttänyt Suomea muka "muutoin välttämättä uhkaavan tulevaisuuden"). Muttei sekään ole tietysti riittävä selitys.
Semmottii...