Emma-Liisa kirjoitti:Heikki Jansson kirjoitti: kun natsi-Saksa ja Suomi muodostivat yhdessä uhkan Leningradin turvallisuudelle.
Hiukan omituinen muotoilu vuoden 1939 kohdalla, jolloin Saksa ja NL olivat hyviä ystäviä (elleivät peräti liittolaisia), ja Suomi halusi olla maailmansodan ulkopuolella.
Stalin mainitsi muistaakseni "kolmannen valtion" ja tarkoitti tällöin natsi-Saksaa (ja jätti avoimeksi Englannin). Hitlerin muissa yhteyksissä mainitsema ”Vernunftsehe” (järkiavioliitto) ei tietysti huiputtanut ketään. Siksi kirjoitinkin natsi-Saksa ja Suomi (enkä suinkaan erehtynyt kirjoittaessani, jos siihen pyrit).
Sinun omalaatuinen muotoilusi, jolla toistat propagandistiset käsitykset, jossa kiistetäään Suomessa 30-luvulla esiintyneet pyrkimykset Suur-Suomen luomiseksi puolestaan hätkähdyttää. Tällöin kaunistellen faktoja puhut Suomen halusta "pysytellä maailmansodan ulkopuolella”. Tottakai Suomessa poliittinen johto (sotakabinetti) halusi pysytellä maailmansodan
negatiivisten vaikutusten ulkopuolella (erityisesti näin väitettiin tietysti kun politiikka oli kärsinyt haaksirikon ja Suomi oli raunioitettu jolloin piti kaikin keinoin tarrautua ajoputeoriaan), mutta siitä huolimatta Suomi liittyi maailmansotaan Saksan rinnalle jotta saavutettaisiin maailmansodassa arviolta maallemme saavutettavissa olevat edut. Ryti perustelee varsin avoimesti käsityksensä kirjeessään Paasikivelle muistaakseni 15.2.41.
Eversti Aladár Paasonen, joka kaikista Suomen neuvottelijoista tunsi Neuvostoliiton parhaiten oltuaan Moskovassa sotilasasiamiehenä, totesi, että sen perusteella mitä Stalin ja Molotov neuvotteluissa puhuivat, Neuvostoliitolla ei ollut syytä ryhtyä sotaan Suomea vastaan.
Vuonna 1932 Paasonen oli todellakin Suomen sotilasasiamiehenä Moskovassa. Sodan jälkeen Aladár Paasonen pakeni maastamme epäiltynä maanpetoksesta alunperin Stella Polaris-operaation yhteydessä liittyäkseen johonkin natsijärjestöön, jonka tarkoituksena oli auttaa suomalaisia näiden vastarinnassa miehittäjiä vastaan. Hän ei palannut Suomeen edes olojen rauhoituttua. Paasonen osallistui muuten Moskovan neuvotteluihin ollen staabiasemassa neuvottelijoidemme asiantuntijana olematta suinkaan itse neuvottelija.
Tällä oli ainutlaatuinen mahdollisuus esittää Stalinille ja Molotoville esitelmässään pienessä piirissä näille 14.10.39 omaat käsityksensä Moskovan-neuvotteluiden aikaan, muttei saanut näitä vakuuttuneiksi (oliko tämä, sivumennen kysyen, luettava Sinusta tämän syyksi vai tämän ansioksi)? Kuuluisaksi tämä on tullut siitä, että tämä esitti tarinan mukaan Stalinille varsin epädiplomaattisesti kysymyksen: "Neuvostoliitto on esittänyt ettei se ota tuumakaan vierasta maata. Kuinka Te nyt kuitenkin vaaditte Suomelta tällaista?" - Joku saattaa olla sitä mieltä, että kysymys olisi varsin aiheellinen, muttei se varmaankaan parantunut ilmapiiriä ainakaan Moskovan neuvottelujen aikaan. Paasonen ei osallistunut neuvotteluihin enää jatkossa, ellen väärin muista, enkä yhtään ihmettele tätä tämän "lasikaappinorsun" kohtaloa (jos tarina on tosi).
Tämä totesi, että sen perusteella mitä Stalin ja Molotov neuvotteluissa puhuivat, Neuvostoliitolla ei ollut syytä ryhtyä sotaan Suomea vastaan.
Kun NL kuitenkin sotaan ryhtyi, syiden täytyi olla sellaisia, joista Stalin ja Molotov neuvotteluissa vaikenivat.
Oikaiset mutkat oikein ruhtinaallisesti. Lähteettä mainitsemistasi Paasosen käsityksistä (joita ei ole erityistä syytä kyllä epäilläkään) voi tehdä vallan mainiosti toisenlaisia johtopäätöksiäkin, jopa vastakkaisia, esim. että tämä ei poliittisen vakaumuksensa (äärioikeistolainen militaristi) vuoksi kyennyt edes kuulemaan näiden esittämiä argumentteja ennakkokäsitystensä vuoksi, tai vaikkapa, että tämä oli muuten vain tyhmä.
Yhtä vähän on toinenkaan mainitsemasi johtopäätös välttämätön. Siitä voi vallan hyvin esimerkiksi tehdä johtopäätöksen, ettei Paasonen ymmärtänyt miten Stalin ja Molotov ajattelivat. Näkemättä Paasosen selostusta on paha sanoa. Joka tapauksessa Suomen neuvottelijat, eli Paasikivi ja Tanner ymmärsivät - ja huolestuivat. - Hieman valikointia auktoriteettiesi ja niiden lausumista tekemiesi johtopäätösten suhteen, saanen pyytää.