VPK kirjoitti:Miksi kyseinen sota on Suomessa unohdettu? Vai keskitytäänkö taas vain isonvihan aikaan eli 1713-1721?
Ruotsalaisen populaarin historiankirjoituksen kirkkain tähti Peter Englund kirjoitti jättiläisteoksensa
Voittamaton (Den oövervinnerlige (2000, suom. 2001) johdannossa Ruotsin käymien suurvaltasotien historiankirjoituksesta mm.:
On ilmiselvää, että nyt käsittelemämme aihepiiri on itse asiassa hiipumassa pois tietoisuudesta: 1650-luvun suurpoliittisia mullistuksia ei enää varsinaisesti tutkita.
Aihepiiri alkaa siis ilmeisesti olla lähes loppuun ammennettu, eikä uutta, todella merkittävää tutkimustietoa enää liene kovinkaan suuressa mitassa odotettavissa. Toisaalta jokainen uusi sukupolvi tietenkin tarvitsee omat johdatuksensa historiaan, ja nimenomaan Ruotsissa kiinnostus ns. suurvalta-ajan sota- ym. historiaan onkin ollut valtaisaa aina siitä lähtien, kun Englundin läpimurtoteos
Poltava/Pultava 1980-luvun lopulla ilmestyi lopettaen lähes yhdellä iskulla hokeman ruotsalaisen yleisön "historiattomuudesta" (ja historiantutkimuksen alalla weibullilaisen "kuivan kauden").
Aivan osattomiksi eivät suomalaisetkaan lukijat eivät tästä suurvalta-ajan sotakirjojen tulvasta ole jääneet. Ruotsissa ilmestyi vuonna 2000 lundilaisen historioitsijan ja opettajan Bengt Liljegrenin kirja
Karl XII. En biografi. Tämä elämäkerta (ja samalla likimain identtisesti suuren Pohjan sodan historia) julkaistiin myös suomeksi muutamaa vuotta myöhemmin. Suomenkielisen laitoksen bibliografiset tiedot ovat seuraavat: Bengt Liljegren,
Kaarle XII. Soturikuninkaan elämä.. Suom. Matti Kettunen. 375 sivua. Klassikkokustannus Oy/Helsinki [ilman painovuotta].
Mainitsemani kirjan suomennoksen tarkkuudessa on kyllä paikoin toivomisen varaa. Otan esimerkin ihan kirjan alusta. Kyse on Kaarle XII:n kruunajaisista joulukuussa 1697:
Som en flock svarta korpar stod de där, herrarna, och huttrade i morgonkylan på Kungshusets borggård.
Suomentaja on kääntänyt vastaavan kohdan näin:
Herrat seisoivat ja värjöttelivät kylmänä pakkasaamuna kuin lauma mustia korppeja kuninkaanlinnan pihalla.
Tosiasiassa mitään "kuninkaanlinnaa" ei tuolloin ollut olemassa. Keskiajalta peräisin oleva Tre Kronor oli palanut toukokuussa 1697 ja kuningasperhe muuttanut Riddarholmenille ns.
Wrangelska palatsetiin, joka nyt oli Liljegrenin mainitsema "Kungshuset". Tällaiseen puuttuminen voi tuntua pedantilta näpelöinniltä, mutta itse olen tottunut historiakirjallisuudessa arvostamaan "professorintarkkaa" täsmällisyyttä.
Sitten on tietysti vielä mainittava Antti Kujalan tutkimuksellisesti antoisa mutta lukukokemuksena paikoin raskas
Miekka ei laske leikkiä. Suomi suuressa pohjan sodassa 1700 - 1714. HTutk. 211. SKS 2001. Ilmeisesti kysyjä kuitenkin tarkoitti pelkästään mannermaalla käytyä sotaa.
Tästä voi sitten joku aihepiiriin todella perehtynyt jatkaa asiantuntevampien neuvojen antamista.