Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!
Käpykaartiin? -kirjan luvussa Karkuruus Ruotsiin lisääntyy, sivut 337 - 348, kerrotaan lyhyesti mitä länsirannikolla tapahtui. Syytä runsaaseen sotilaskarkuruuteen on haettu milloin uskonnollisista- tai poliittisista syistä ja tietysti pasifismista ja vuoroin tutusta kielestä lahden takana ja lyhyestä matkasta turvaan. Kirjoissa puhutaan Munsalalaisuudesta.
Munsalasta ja sen naapurikunnista lähdettiin 1944 "lännen teille" todella runsain joukoin. Sotilaskarkureita oli kesällä 1944 melkoisesti tällä rannikon "isänmaallisuusvyöhykkeellä" eli Suomen ruotsalaisten asuttamalla rantakaistaleella, joka on noin 300 km pätkä Vaasan kahtapuolen eli Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja siitä hieman ohi eli aina Siipyyhyn saakka.
http://museum.svof.fi/bild/finkarta.gif
http://museum.svof.fi/finindex.htm
Missä on veljesi? on erikoinen kirja sotilaskarkuruudesta. Kirja käsittelee 4 karkurina teloitetun Suomen ruotsalaisen vaiheita kesällä 1944 ja tapahtumia sen jälkeen.
Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983
viewtopic.php?f=10&t=4099&start=135
Rahallinen korvaus sotilaskarkureille maksettiin heidän ilmoitettuaan toimineensa
Liittoutuneiden hyväksi. Asiasta kerrotaan mm. tässä kirjassa
Eduskunnan napinpainajat eli MUSTA MUISTIVIHKO osa I 1982
viewtopic.php?f=10&t=4220&p=22205
Sotapoliisin toimintakertomuus touko-elokuu 1944 antaa erikoisen kuvan tästä "muuttoliikkeestä länteen"
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?cat=45
Munsalalaisuutta ja karkuruutta Ruotsiin selitetään joissakin kirjoissa, mutta yleensä hyvin lyhyesti.
Antti Juutilaisen Rinta rinnan -kirjan esipuheessa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa ERI tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim.
Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI?
Kirjassa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa eri tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Hanketta näyttää kirjan johdannon mukaan rahoittaneen veteraanit. Veikkaisinpa heidän olleen Suomen ruotsalaisia veteraaneja... Sivulla 15 sanotaan näin: "Haluan ilmaista myös kiitollisuuteni niille veteraaneille, jotka ovat tukeneet hankkeen taloutta." Neuvotkin teokseen näyttää tulleen samalta taholta. Stenströmin tutkimus ja teos on ollut materiaalina ja Bror-Erik Sahlsted yhtenä monista on ollut "vaalimassa taimea", kuten Rinta rinnan -kirjan johdannossakin sanotaan. Professori Göran Stjernschantz näyttäisi antaneen "teoksen rakenteeseen puuttuvia arvokkaita ohjeita" Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Se on vanha viisaus!
Juutilainen, Antti: Rinta rinnan: Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939–1944.
Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21913-4.
Kirja-arvostelu
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/67.html
Munsalalaisuutta ja karkuruutta Ruotsiin selitetään mm. Antti Juutilaisen kirjassa vajaan sivun verran.
Sivulla 275-276 kerrotaan Munsalalaisuudesta seuraavasti:
"Kun 1980- ja 1990 -luvuilla puhuttiin rintamakarkuruudesta, se yhdistettiin usein ruotsinkieliseen Pohjanmaahan ja JR61:een.
Tähän syyllisiksi ei voida osoittaa pahansuopia suomalaiskiihkoilijoita, vaan asian on pitänyt esillä se voimakas keskustelu, jota ruotsinkielisella Pohjanmaalla asiasta on käyty.
Munsalalaisuus jatkoi 1944 myyräntyötään ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla. Moni hylkäsi kotikontunsa ja Isänmaansa ja lähti joko ennen palvelukseen astumista tai lomilta Pohjanlahden yli. Ruotsiin siirtyminen ruotsinkielisen Pohjanmaan kunnista oli vuonna 1944 selvästi yleisempää kuin muualta, sillä matka oli lyhyt ja lahden takana puhuttiin samaa kieltä. Tehdyn tilaston mukaan kolme neljäsosaa (3/4) Ruotsiin paenneista sotilaskarkureista oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta.
Erityisen pahaksi tilanne oli kehittynyt Munsalan seudulla. Myös ruotsinkielisen Pohjanmaan kenraali F. U. Fagernäs kiinnitti huomiota samaan tahraan hänelle niin rakkaan Pohjanmaan kilvessä useaan otteeseen.
Vuoden 1944 heinäkuun alusta lähtien kuolemanrangaistus oli mahdollista langettaa karkureita tuomittaessa. Kun Pohjanmaalla tästä kysymyksestä on taitettu peistä, monelle on muodostunut kuva, että Pohjanmaan ruotsinkieliset olisivat yliedustettuina teloitettujen joukossa. Sodan aikainen tilasto kertoo päinvastaista, sillä ruotsinkielisistä kunnista teloitus kohdistui vain kahteen karkuriin."
Myöhemmin julkaistuista kesän 1944 teloituksia koskevista teoksista jokainen voi tarkistaa, pitävätkö Juutilaisen kertomat lukemat paikaansa vai kikkaileeko Juutilainen sanalla "ruotsinkielisistä kunnista"... Samoin tuolta voi tarkistaa useimpien osalta merkityn äidinkielen.
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index ... raportti=1
Miksiköhän Suomen ruotsalaisille tarvitaan oma erillinen suomenkielinen sotahistoria?
Miksi Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjaa ei vaan suomenneta?
Stenström:in Krigsvägar -teos ilmestyi 2 vuotta aiemmin kuin Juutilaisen Rinta rinnan. Ruotsinkielistä kirjaa ei haluttu sellaisenaan suomentaa. Aika kummallista, etenkin kun Stenström oli oikein eversti ja Uudenmaan Prikaatin komentajana "Draksvikin pyhätössä" uransa 1988 päättänyt sotaherra.
Kirjoittiko hän liian rehellisen sotahistorian, sillä kirjaa ei ole julkaistu suomeksi?
Lars Stenström: Krigsvägar Finlandssvenska Fältförband 1939-44. Söderströms 1995 Borgå. ISBN 951-52-1553-6
Matss Andersen, Flykten västerut -teos kertoo koko kirjan verran rannikon karkuruudesta, eli siinä kerrotaan melko tarkkaan paljonko rannikon asukkaista pakeni Ruotsiin ja mistä minne mentiin. Kirjassa on taulukot kylittäin. Närpiö sekä Munsala oli kaikkein suurimmat lähtöpaikat tai -kylät.
Sivulla 145 on taulukko, jossa on listattu karanneet kuukausittain. Elokuu 1944 oli kaiken kaikkiaan kovinta muuttoaikaa länteen. Närpiöstä tosin mentiin eniten kesäkuussa 1944. Korsnäsistä mentiin eniten heinäkuussa ja Munsalasta elokuussa 1944.
Nämä luvut on siis ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Naisia ja lapsia oli lähtijöiden mukana melko vähän, vaikka ne aina muistetaankin erikseen mainita ikään kuin lieventävänä seikkana koko tapahtumalle. Kirjan sivulla 150 on tilastoja maasta lähteneistä.
Kirjaa saa vielä kaupoista vaikka se on julkaistu jo 1987. Ainakin nettikirjakaupoista sitä löytyy tuolta:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9519601201
Andersen, Matts: Flykten västerut. Sahlgren Förlag, 1987. ISBN 9519601201.
Tätäkään kirjaa ei ole julkaistu suomeksi.
Tämä linkki ei enää toimi, mutta aikoinaan siellä oli tällainenkin juttu:
[Nuo vanhat lehdistökatsaukset toimivat taas, terveisin Agricolan ylläpito]
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikat ... txt=194503
LEHDISTÖKATSAUKSET: MAALISKUU 1945
7.3. 4000-5000 suomalaista saa kehotuksen palata Ruotsista kotimaahansa. Niihin kuuluvat sotilaskarkurit, metsätyöläiset ja rouvat.
Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta, ei ainakaan suomeksi. Miksi ei?