Jarmo Nieminen kirjoitti:Myös Porin prikaati on pitänyt hyvinkin näyttäviä harjoituksia menneinä vuosina matkustajalaivojen kanssa aiheeseen liittyen.
Mahtoivatkohan harjoitella oikein paikan päällä vai sittenkin vain jonkinlaisena "simulaatioharjoituksena" jossain Turun saaristossa.
Viime sotien aikaan, etenkin 1944 kesällä, saarilla olleiden suomalaisten joukkojen puolustustahto taisi vaihdella melkoisesti, näin siitä ainakin joissain kirjoissa kerrotaan.
Otto Kumenius: Vastavakooja, Gummerus, 1989, 286 s., 1. painos (Ruotsinkielinen alkuteos Kontraspion för fem nationer 1984)
Sivut 125-133 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.
s. 131:
"Miten Ahvenanmaalla oleva suomalainen sotaväki reagoisi Ruotsin maihinnousuyritykseen? Menin tapaamaan suomalaisten joukkojen komentajaa, joka oli suomenkielinen eversti. Esittäydyttyäni hän sanoi: -Olenkin jo pitkään odottanut vieraita teidän osastoltanne. Eversti tunsi hyvin miestensä tunnelmat. Sotilaat olivat kotoisin Vaasan läänistä ja ruotsinkielisiä. Hän oli vakuuttunut siitä, että sotilaat laskisivat aseensa. - Mitään vastarintaa ei siis synny? - Ei yhtään mitään. Upseerini ovat samaa mieltä."
Useammassakin alla luetellussa kirjassa mainitaan Ruotsin suunnitelmista Ahvenanmaam miehittämiseksi, jos Suomi romahtaa 1944 kesällä sotilaallisesti.
Tämä tapahtui siis 9.6. alkaneen NL:n suurhyökkäyksen jälkeen. Kirjalähteiden mukaan Ruotsi purki Märketin väylien miinakenttiä ja sen sotalaivat Drottning, Victoria, Gotland, Gustav V ja Fylgia purjehtivat nayttävästi Ahvenanmaan lähistöllä.
Täällä taas kerrotaan kuinka Tanne West -operaation takia Ahvenanmaan puolustusta vahvistettiin, mutta samalla kerrotaan kuinka Saksalaisia vastaan ei taidettaisi mitään mahtaa, vaan tarkoitus kuulemma olikin lähinnä se, ettei saaria saataisi Suomelta aivan ilmaiseksi.
Antti Juutilainen: NUOREN JÄÄKÄRIN TIE. Jääkäripataljoona 6 1943-1944, JP 6:n historiikkitoimikunta, Gummerus 1993
Sivuilla 49-61
4. Ahvenanmaan matka
s. 49:
"Saaristomeren Rannikkoprikaati vastasi keväällä 1944 Ahvenanmaan puolustuksesta ja alueellisesta koskemattomuudesta. Tämän eversti Niilo Heiron komentaman Rannikkoprikaatin vastuulle kuuluivat sekä Saaristomeri että Pohjanlahti. Vajaasti miehitettyjen kiinteiden rannikkolinnakkeiden tulen ei katsottu riittävän saaria puolustettaessa, joten liikettä edustava Jääkäripataljoona 6 päätettiin irroittaa Ratsuväkiprikaatista ja kuljettaa Ahvenanmaalle. Pataljoona siirtyi näin osaksi Merivoimia, alistettuna sen komentajalle kenraaliluutnantti Väinö Valveelle. Jääkäripataljoona 6 oli ainoa saarille tuossa vaiheessa siirretty jalkaväkijoukko-osasto."
JP 6 oli Ahvenanmaalla 27.3.1944 - 10.6.1944, jolloin se siirrettiin Kannaksen taisteluihin. Komentajana oli evl. Tapio Peitsara
Lähteenä Antti Juutilainen Nuoren Jääkärin tie, Jääkäripataljoona 6 1943-1944, sivu 10 ja sivut 49-61.
Ahvenanmaa -aiheesta hieman lisää näissäkin kirjoissa:
Mäkelä Jukka L: Salaista palapeliä, Wsoy, 1964
Mäkelä Jukka L: Salaisen sodan saatosta, Wsoy, 1965
Otto Kumenius: Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen, (ruotsinkielinen alkuteos Uppdrag utan gränser 1969)
Lehmus Kalle: Kolme Kriisiä,Weiling & Göös, 1971