historian harrastaja kirjoitti:Tohtori Juha Siltalan väitöskirja "Lapuan liike ja kyyditykset 1930" julkaistiin Suomessa jo vuonna 1985.
Maailmanvallankumouksen pääsikunta ja päämaja Komintern ja Moskovasta johdettu maanpetoksellinen SKP, jonka tavoitteena oli Neuvosto-Suomi, lähettivät SKP:n harventuneet rivit avoimeen taisteluun laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan vuonna 1929, koska Komintern oli tullut siihen johtopäätökseen, että maailmanlaajuinen talouspula ja Suomen pulakausi olivat johtaneet vallankumouksellisen tilanteen syntymiseen Suomessa.
Hienoa, että sait tällaisen edes tällaisen tunnustuksen aikaiseksi. Katsotaanpa nyt kuitenkin vähän tarkemmin, mitä se tohtori Siltala vuonna 1985 sanoi. Itse luin hänen tutkimuksensa jo ilmestymisvuonnaan, mutta kirjahyllyllä käynti ja pikainenkin selailu vahvisti säilyneet muistikuvani oikeiksi: alun sitaatissa esitetyn tulkinnan täytyy perustua joko massiiviseen väärinymmärrykseen tai sitten ideologisesti motivoituun suoranaiseen valehteluun. Juha Siltalan perusteesit voisi tiivistää vaikkapa seuraavaan lainaukseen:Emma-Liisa kirjoitti:Kyllä nyt annat väärän todistuksen Siltalasta. Kommunistit pysyivät ihan hyvin kurissa EK:n konstein.
Tutkija Tuomas Tepora on äskettäisessä väitöskirjansa kaupalliseen levitykseen tulleessa laitoksessa (Sinun puolestas elää ja kuolla. Suomen liput, nationalismi ja veriuhri 1917 - 1945 (2011) jatkanut täysin siltalalaisen tulkinnan kehittelyä, joten viimeksi mainittua ei käy leimaaminen vanhentuneeksi. Sopii muistaa, että Teporan tutkimus valittiin äskettäin Vuoden tiedekirja -palkinnon saajaksi. Teporan teksti liikkuu jännittävästi voisiko sanoa "kollektiivisen syvyyspsykologian" ja konkretian rajaviivalla; tässä näyte jälkimmäisestä:Lapuan liike syntyi tilanteessa, jossa "kommunistivaara" oli asiallisesti vähäisimmillään - -. Vaaran tunnun ja kansalaissotatunnelman synnytti yhteisen moraalisen kehyksen puute, joka huipentui porvariston sisäisiin kiistoihin.
- -
'Valkoisen Suomen' aktiivit päätyivät johdonmukaisesti suojeluskuntayhteisöllisyydestä selvään ohjelmafascismiin, jossa vastakohdat "ylitettiin" alistumalla yhdessä suuremmalle ihanteelle, isänmaan ja jumalan ykseydelle. Kokonaisuuden etua sai kuitenkin tulkita vain kansallinen valiojoukko. Tulkintaerimielisyydet ratkaisi viime kädessä voima, joten lapualaisideologia paljastui yritykseksi kääntää ryhmäetu yleiseksi eduksi [korostus tässä].
Vuonna 2007 ilmestyi Matti Lackmanin mielestäni merkittävä mutta vähelle huomiolle jäänyt elämäkerta Esko Riekki 1891 - 1973. Jääkärivärväri, Etsivän Keskuspoliisin päällikkö, SS-pataljoonan luoja. Itselleni jäi kirjan tuoreeltaan luettuani päällimmäiseksi mieleen Lackmanin tutkimustulos, jonka mukaan kommunistinen liike Suomessa oli EK:n mahtavan päällikön itsensäkin mukaan 1929 jo lähes täysin täysin maahan lyöty. Lackmanin tutkimusta ei minulla nyt ole käsillä, mutta Tepora referoi Lackmania ja vahvistaa muistikuvani oikeellisuuden:"Vaikka lapuanliikkeen reaktio vasemmistoa vastaan kumpusi pitkälti kollektiivisten identiteettien hajoamisen pelosta, ei työmarkkinakysymyksiä ole syytä unohtaa. Lakonmurtaminen näytteli merkittävää osaa liikkeen ideologiassa. - - Ammattiyhdistystoiminnan rajoittamisen katsottiin myös palvelevan vientiteollisuuden etuja ja täten isänmaan taloudellista menestystä; työnantajajärjestöillä oli siis selviä etuja ajettavana oikeistoradikalismissa ja vasemmiston uhan korostamisessa.
Otetaan tähän nyt vielä suomalaisen 20-luvun kommunismin paras spesialisti, Tauno Saarela, joka on julkaissut aiheesta kaksi valtaisaa nidettä: Suomalaisen kommunismin synty 1918 - 1923 (1996) sekä Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923 - 1930 (2008). Agricola-palstallakin on vedottu Saarelaan siinä, miten 20-luvun Suomea uhkasi vakavasti kommunistikumous. Kahlattuani viime vuonna läpi Saarelan 2008 ilmestyneen yli 800-sivuisen "tiheän kirjauksen" en kyennyt löytämään vahvistusta tällaisille väitteille (olkoonkin että SKP:n ohjelmaan sisältyi vuoden 1918 perustamiskokouksesta aina hamalle 1960-luvulle pahamaineinen periaatemaininta "proletariaatin diktatuurista" yhteiskunnallisen kumouksen kautta). Saarela summaa seuraavasti jättitutkimuksensa annin:Äärioikeiston toimintaa motivoi kuitenkin rationaalisen kommunismin uhan sijasta ennen kaikkea muut tekijät, sillä kommunistisesta liikkeestä ei viranomaisten voimakkaiden toimenpiteiden vuoksi ollut vakavaa vaaraa yhteiskuntajärjestelmälle.
***Suomen valtaapitävät suhtautuivat nuivasti suomalaisen kommunismin tavoitteisiin yhteiskunnan muuttamisesta [ja tässä ei todellakaan tarkoiteta "proletariaatin diktatuuria]. Voimakas sitoutuminen käsityukseen, että suomalainen kommunismi on samaa kuin Neuvosto-Venäjä tai Neuvostoliitto, sai heidän suhteellisuudentajunsa ontumaan, ja he suurentelivat suomalaisen kommunismin aiheuttamaa uhkaa. Kansalaissodan voittajien parissa eli vomakkaana myös ajattelutapa, jonka mukaan suomalaisen kommunismin kaltaisen liikkeen ei yleensäkään pitäisi saada toimia suomalaisessa yhteiskunnassa. Kaipaus aatteelliseen yhtenäisyyteen polki alleen parlamentaariseen demokratiaan kuuluvan erimielisyyksien sietämisen.
Olen nyt esitellyt eräiden tutkijoiden tulkinnan väitetystä suomalaisen kommunismin "uhasta" ennen äärioikeiston nousua 1920- ja 1930-luvun taitteessa. Kiistän valinneeni sitaattejani jotenkin eklektisesti; kyseessä vain kerta kaikkiaan sattuvat olemaan aihealueen parhaat asiantuntijat. Esim.Kanava-lehteen (tai sen kerrannaisvaikutuksena Parnasson yleisönosastoon) aiheesta kirjoittavia kynäilijöitä en henkilökohtaisesti millään kykene lukemaan tähän joukkoon kuuluviksi.