Kuva: Wikipedia
Helsingin yliopiston viime syksynä asettama reformiryhmä on saanut työnsä valmiiksi ja sen raportti on luettavissa verkossa: Reformityöryhmän ehdotukset Helsingin yliopiston toimintojen uudelleenjärjestämiseksi (PDF, 10.4.2012)
Ks. myös yliopiston verkkosivujen uutinen: Virve Kuusi: Vähemmän rönsyjä, enemmän yhteistyötä. Reformiryhmä teki 63 ehdotusta Helsingin yliopiston kehittämiseksi (10.4.2012)
Raportti sisältää ehdotuksia keinoista, joilla yliopiston strategisia tavoitteita voitaisiin toteuttaa paremmin. Se on ainakin ensimmäisen lukukerran perusteella monilta osin leimallisesti säästöohjelma, joka lähestyy asioita etenkin yliopiston hallinnon näkökulmasta. Reformiryhmän mukaan valtakunnalliset tehtävät ja hajanainen hallinto syövät Helsingin yliopiston perusvoimavaroja. Niinpä se esittää toimintojen keskittämistä, päällekkäisyyksien karsimista ja perustoimintaan kuulumattomista toiminnoista luopumista.
Tässä joitakin poimintoja ja tulkintoja raportissa esitetyistä asioista:
- Raportti esittää, että Helsingin yliopisto johtavana tutkimusyliopistona keskittäisi tulevaisuudessa resurssejaan nykyistä selkeämmin maisteri- ja jatko-opintoihin, kun taas kandidaattitason perusopetus nähdään raportissa pääasiassa säästökohteena.
- Kaikki perusopetus hoidetaan tulevaisuudessa vakinaisen henkilökunnan, dosenttien ja päätoimisten tohtorikoulutettavien voimin ja ulkopuolisten antamasta tuntiopetuksesta pääosin luovutaan.
- Kandidaattitason perusopetuksen järjestämisessä hyödynnetään järjestelmällisesti avoimen yliopiston opetusta.
- Tarkoitus on pakottaa kaikki opiskelijat kandidaatintutkinnon suorittamiseen, jotta koulutuksen rakenne saadaan sovitettua Bolognan malliin ja valinnat maisteriohjelmiin voidaan tehdä vasta kandidaatintutkinnon suorittamisen jälkeen.
- Vastuu perusopintojen suunnittelusta on vähintään laitostasolla ja mieluiten tiedekuntatasolla, ja perusopinnot pyritään järjestämään sisällöiltään selkeästi määriteltyinä ja nykyistä laaja-alaisempina/yleisempinä kokonaisuuksina siten, että erikoistuminen tapahtuu vasta maisteriopinto- vaiheessa. Kokonaisuuksien sisältö olisi sama kaikille opiskelijoille joko koko tiedekunnan tai ainakin koulutusohjelman tasolla. Raportissa todetaan, että tämä johtaa perusopetuksen opetusryhmien
koon kasvuun, mutta resurssien vapauttamista maisteriopintoihin pidetään
kuitenkin tärkeämpänä päämääränä. (Tähän liittyvä prosessi on jo käynnissä
humanistisessa tiedekunnassa; käytännössä tämän on pelätty johtavan opintojen
valinnaisuuden radikaaliin vähentymiseen ja niiden muuttumiseen yhä enemmän pinnallisiksi yleisopinnoiksi)
- Edelliseen liittyen myös humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan historia-aineiden perusopinnot yhdistetään ja erikoistuminen tapahtuu vasta maisteriopintovaiheessa.
- Maisteriopinnot voidaan organisoida joko oppiaine- tai tiedekuntatasolla; oppiaineet voivat halutessaan keskittyä maisteriopintojen antamiseen.
- Yliopiston tutkijakoulut organisoidaan siten, että ne toimivat vähintään kampustasolla tai kansainvälisen tieteenalojen kolmijaon mukaan. Itsenäisesti toimineet tutkijakoulut pyritään myös tuomaan lähemmäksi tiedekuntia.
- Erillislaitosten määrään esitetään radikaalia vähennystä; esim. Aleksanteri- instituutti yhdistettäisiin valtiotieteelliseen tiedekuntaan ja Tutkijakollegium humanistiseen tiedekuntaan.
- Käynnistetään neuvottelut kansallisia tehtäviä hoitavien Kansalliskirjaston ja Luonnontieteellisen keskusmuseon irrottamiseksi yliopistosta OKM:n alaisiksi tilivirastoiksi. Yliopiston omistamat Kansalliskirjaston kokoelmiin sisältyvät aineistot deponoidaan.
- Yliopistomuseon toiminta organisoidaan uudestaan (museo lakkautetaan?) ja sen käytössä oleva kiinteistö (Arppeanum) myydään; selvitetään mahdollisuuksia siirtää maatalousmuseon kokoelmat maatalousmuseo Sarkaan.
Lisäksi yksittäisenä virkkeenä silmiini pomppasi seuraava (s. 14):
Laitoksettomissa tiedekunnissa ja suurissa tiedekunnissakin laitoskoon kasvattamisen myötä on opettaja- ja tutkijakunnan osallistumisrasitetta hallinnon kokouksiin voitu vähentää.
Käytännössä tämän "osallistumisrasitteen" vähenemisen kääntöpuoli on toki ollut se, että myös yliopiston sisäisen demokratian ja yliopistolaisten vaikutusmahdollisuuksien on varsin yleisesti koettu vähentyneen.