Gulag. Vankileirien saaristo

[skrjabin]

Sinänsä se, että Saksan ja NL.n välillä oli eroja, ei kiistä perustavaa yhtäläisyyttä: oli luovuttu länsimaisesta oikeus- ja lakikäsityksestä.

Periaatteessa yksi ero kuitenkin oli siinä että NLssa tuomittiin jonkun pykälän mukaan, miten mielivaltaisesti sitten tahansakin, kun taas Saksassa oli jo 1930-luvulla käytössä "ennakoiva" menettely eli vangittiin ilman mitään tuomiota ja kaiken muodollisen oikeussysteemin ohittaen pelkkänä "poliisitoimena". Oikeussysteemin kautta tuomittuja noudettiin SS:n toimesta leireille tuomion pääytyttyä, kun taas NLssa vaan lätkäistiin kymppi lisää. Ero on tietysti melkolailla yhdentekevä, molemmat olivat loppujen lopuksi mielivaltaa.

Tuo juttu Gestaposta ja sen menetelmistä tietysti sitten peilaa varsinaiseen oikeusjärjestelmään, tapauksiin joissa oli tarpeen saada jotain kelvollistakin tietoa sen sijaan että tavoitteena oli vain poistaa kohde yhteiskunnasta. Gestapo kuitenkin käytti myös kidutusta yhtenä menetelmänään, mitä ilmeisimmin riippuen tapauksesta ja kohteesta. Schollit olivat arjalaisia saksalaisia, joten kohtelu lienee senkin vuoksi hieman erilaista kuin esim. puolalaisten vastarintamiesten, saati juutalaisten.

Burleighin tietoihin sen verran, että pitänee paikkaansa että Saksassa oltiin suhteellisen maltillisilla linjoilla vielä ennen sotaa, mutta lukuja pitäisi tarkastella senkin valossa että esim. juutalaisia käytännössä vapautettiin maastapoistumislupausta vastaan ja myös poliittiset pääsivät suurissa mitoissa maasta pois. Sodanaikaina luvut tietysti kasvoivat, tätä varteen alettiin rakentaa leirijärjestelmää jo 1936, ja parhaimmillaan vankeja oli yli 700 000, mikä suhteessa väkilukuun vastaa Gulagien huippulukuja. Tuhoamisleirit sitten vielä erikseen.

Leirisysteemin laajentumista jarrutti myös mm. hallinnon sisäiset kiistat, jotkut mm. halusivat vielä pitää kiinni perinteisestä oikeusjärjestelmästä ja estää SS:n vallan kasvua, samoin armeija oli vastahangassa leirien kasvattamisen suhteen ja erityisesti sen suhteen että vartijakunta kasvaisi SS:n omaksi armeijaksi, yms.

[Emma-Liisa]

Sinänsä se, että Saksan ja NL.n välillä oli eroja, ei kiistä perustavaa yhtäläisyyttä: oli luovuttu länsimaisesta oikeus- ja lakikäsityksestä.

Periaatteessa yksi ero kuitenkin oli siinä että NLssa tuomittiin jonkun pykälän mukaan, miten mielivaltaisesti sitten tahansakin, kun taas Saksassa oli jo 1930-luvulla käytössä "ennakoiva" menettely eli vangittiin ilman mitään tuomiota ja kaiken muodollisen oikeussysteemin ohittaen pelkkänä "poliisitoimena". Oikeussysteemin kautta tuomittuja noudettiin SS:n toimesta leireille tuomion pääytyttyä, kun taas NLssa vaan lätkäistiin kymppi lisää. Ero on tietysti melkolailla yhdentekevä, molemmat olivat loppujen lopuksi mielivaltaa.

Leirille saattoi 30-luvun Saksassa päätyä senkin takia, että oikeus oli juuri vapauttanut kuten kävi pastori Martin Niemöllerin. Ja SA "puhdistettiin"1934 ihan suorana väkivaltana.

"Kulakkien ja kansallisuuksien karkotukset taidettiin NL:ssa hoitaa pelkkänä hallinnollisena menettelynä.

Tuo juttu Gestaposta ja sen menetelmistä tietysti sitten peilaa varsinaiseen oikeusjärjestelmään, tapauksiin joissa oli tarpeen saada jotain kelvollistakin tietoa sen sijaan että tavoitteena oli vain poistaa kohde yhteiskunnasta. Gestapo kuitenkin käytti myös kidutusta yhtenä menetelmänään, mitä ilmeisimmin riippuen tapauksesta ja kohteesta. Schollit olivat arjalaisia saksalaisia, joten kohtelu lienee senkin vuoksi hieman erilaista kuin esim. puolalaisten vastarintamiesten, saati juutalaisten.

Luonnollisesti näin, mutta jostain syystä Saksassa "näytösoikeudenkäynneissäkin" tuomitut joko eivät tunnustaneet lainkaan (kuten Dimitrov) tai tunnustivat teon mutta katsoivat tehneensä oikein (Schollit ja muut ns. kansantuomioistuimessa tuomitut). Ja muutenkin esiintyivät arvokkaasti, vaikka Freisler karjui kuin Vyshinski.

Yksi NL:n "oikeusjärjestelmän"´motiivi kai oli, että vanki ehdittiin masentaa jo ennen kuin pääsi leiriin.

Burleighin tietoihin sen verran, että pitänee paikkaansa että Saksassa oltiin suhteellisen maltillisilla linjoilla vielä ennen sotaa, mutta lukuja pitäisi tarkastella senkin valossa että esim. juutalaisia käytännössä vapautettiin maastapoistumislupausta vastaan ja myös poliittiset pääsivät suurissa mitoissa maasta pois.

Tarkoitus olikin sanoa, että ennen sotaa keksitysleiristä saattoi päästä pois, eikä sinne muutenkaan kaikkia tarvinnut panna, kun loputkin ko. ryhmästä hiljenivät.

Sodanaikaina luvut tietysti kasvoivat, tätä varteen alettiin rakentaa leirijärjestelmää jo 1936, ja parhaimmillaan vankeja oli yli 700 000, mikä suhteessa väkilukuun vastaa Gulagien huippulukuja. Tuhoamisleirit sitten vielä erikseen.

Leirisysteemin laajentumista jarrutti myös mm. hallinnon sisäiset kiistat, jotkut mm. halusivat vielä pitää kiinni perinteisestä oikeusjärjestelmästä ja estää SS:n vallan kasvua, samoin armeija oli vastahangassa leirien kasvattamisen suhteen ja erityisesti sen suhteen että vartijakunta kasvaisi SS:n omaksi armeijaksi, yms.

Käydessämme keskitysleireissä oli puhetta, että SS:n ja suuryritystentysten välillä oli tiukka side, kun edellinen antoi halpaa työvoimaa jälkimmäisille. Toki pienetkin yritykset saivat tilata työvoimaa ja paikkauntalaiset saivat käyttää esim. leirin lääkäripalveluja ilmaiseksi.

[skrjabin]

Niistä systeemien eroista voinee kai huomioida senkin että Gulag-järjestelmä sekä salainen poliisikin olivat NLssa kuitenkin valtion, ei puolueen elimiä, kun taas Saksassa alusta asti kehiteltiin järjestelmää jossa nämä kulki rinta rinnan myös tuolla sektorilla. Tuo kaksijakoisuus aiheutti suuren osan niistä hidasteista mitä järjestelmän laajenemiseen tulee, kiistat oikeuslaitoksen, sisäministeriön ja armeijan kanssa saatiin setvittyä kunnolla oikeastaan vasta 1936, jolloin myös leirijärjestelmän laajentaminen otettiin kunnolla työn alle. Tässä edesauttoi Himmlerille annettu kaksoisrooli poliisin ja SS:n johdossa.

Luonnollisesti näin, mutta jostain syystä Saksassa "näytösoikeudenkäynneissäkin" tuomitut joko eivät tunnustaneet lainkaan (kuten Dimitrov) tai tunnustivat teon mutta katsoivat tehneensä oikein (Schollit ja muut ns. kansantuomioistuimessa tuomitut). Ja muutenkin esiintyivät arvokkaasti, vaikka Freisler karjui kuin Vyshinski.

Conquest, oliko se nyt sitten siinä Great Terror teoksessa, arvioi että pyrkimyksenä NLn systeemissä oli aina saada tunnustus, vaikka sitten kiduttamalla, ja muista todisteista ei ollut niin väliä eikä esim. dokumenttitodisteita juuri lainkaan edes esitetty. Tämä C:n mukaan taisi olla joku Stalinin pakkomielle, saada uhri sanomaan olevansa syyllinen jotta voidaan sitten jälkimaailman silmissä maine mustata ja myöskin käyttää tekaistuja tunnustuksia muiden tuomitsemiseen. Tosin eivät kaikki siltikään tunnustaneet.

Saksalaisessa systeemissä tunnustuksella taas ei ollut niinkään väliä, siinä mielessä mentiin "perinteisempään" malliin ja muutkin todisteet kelpasivat, sikäli siis kun ei laitettu suorilta seinää vasten. Dimitrovin tapauksessa taisi NL myös pitää panttina saksalaisia lentäjiä, jotka sitten vaihdettiin niihin bulgarialaisiin syytettyihin.

[Emma-Liisa]

N-Saksan ja NL:n eroista:

Ilmeisesti yksi olennainen syy eroihin oli, että Saksassa mullistus oli sittenkin pienempi. Suurin osa ihmisistä sai jatkaa ammattiaan, juutalaisia tietenkin lukuun ottamatta. NL:ssa myllättiin ensin maaseutu ja sen jälkeen ihmisiä siirrettiin missä teollisuus tms. sattui vaatimaan. Esim. N-Karjalaan tuotiin ihmisiä metsäteollisuuden tarpeisiin.

Toinen ero on järjestelmän pystyssäoloaika. Hitlerin valtaa kesti vain 12 vuotta, joten useimmilla ihmisillä oli muisto toisenlaisesta elämästä. Vaikka ilmiantajia oli, niin esim. upseerisalaliiton pitkäaikaisuus osoittaa, että vanhat luottamussuhteet olivat vielä voimasssa. Eikä ihme, koska kyseessä olivat usein veljekset, langokset, serkukset.

Kolmas ero on että Hitlerin vainot olivat suureksi osaksi "ulkopuolisia" (juutalaisistakin suurin osa oli ei-saksalaisia), kun taas Stalinin uhrit olivat omaa kansaa, joukossa oman puolueen jäseniä (joita H. taas tapatti vain "pitkien puukkojen yönä"). Tosin on mahdollista, että jos H. olisi voittanut sodan, muidenkin ryhmien kuin upseerien joukossa olisi tehty puhdistus.

Neljäs ero oli, että Hitlerin uhreista voidaan selväpiirteisesti sanottiin, että
heidät tapettiin/murhattiin, käytettiinpä sitten luotia tai kaasua. Myös NL:laisille sotavangeille annettiin sellaiset annokset, ettei heillä ollut juuri mahdollista jäädä eloon (osa kuitenkin jäi).

Sen sijaan NL:ssa vain osa (kuolemantuomiot) oli sewlväpiirteisesti tappamista. Suurin osa oli leireissä kuolleita ja kaikkein suurin kuolinsyy oli näköjään Ukrainan (tarkoituksellinen) nälänhätä.

Tästä johtuu, että vaikka Solzhenitsyn nimittää ojennustyöleirejä "tappotyöleireiksi", niistä saattoi selvitä hengissä( ja useimmat selvisivät), mutta Hitlerin oli tarkoitus tappaa kaikki juutalaiset ja vain tappio sodassa lopetti tappamisen. NL sen sijaan lopetti suurimman osan leireistä Stalinin kuoleman jälkeen, ts. niihin ei enää joutunut "vahingossa".

Tähän liittyy se, että juutalainen ei mitenkään voinut muuttua ei-juutalaiseksi, mutta papin tai kulakin poika tai tytär saattoi irtisanoutua isästään ja ryhtyä kommunistiksi ja että leirivangista saattoi tulla vartija (ja päinvastoin).

Viimeiseksi, Hitler jätti jälkeensä rauniokasan, ja kun tilalle rakennettiin nopeasti kohtuullisen kunnolliset olot, niin mennyttä ei ollut syytä haikailla. Sen sijaan NL:ssa menneisyyteen liittyi monien mielessä positiivisia asioita, kun 90-luvulla ei koittanutkaan vapaus eikä vauraus.

Kaiken kaikkiaan, ei ole mikään ihme, ettei Stalinia terroria voitu NL:ssa käsitellä kuin pintapuolisesti (kommunisteja ja upseereita kohtaan), koska kyseessä oli puolieen ja valtion legimiteetti sekä miljoonien byrokraattien oma asema. Saksassakikin, vaikka valta oli vaihtunut, vaadittiin sukupolven vaihdos ja vasta 90-luvulla liittotasavallan korkein oikeus luopui kannasta, että vastarintaliikkeen jäsenten tuomiot olivat "laillisia", koska heidät oli tuomittu silloisen lain mukaan, siis vasta silloin kun siloiset tuomarit olivat eläkkeellä tai haudassa.

[nylander]

Stalinistisen järjestelmän harjoittamassa valtioterrorissa ei ole mitään kiistämistä; toivottavasti tämä nyt tuli selväksi. Sen sijaan en, toisin kuin Solzhenitsynin nimeen vannovat uskonsisaret ja -veljet, ole päässyt selvyyteen, mitä tapahtui todella ja miksi. Siihen ei Solzhenitsynin teoksesta, jota voitaisiin nimittää kirjallisuuden historian jättiläismäisimmäksi vihapamfletiksi, ole apua.

Otan esimerkin, joka ei tosin suoranaisesti liity Solzhenitsynin kokemusmaailmaan:

ja kaikkein suurin kuolinsyy oli näköjään Ukrainan (tarkoituksellinen) nälänhätä.

Siis "tarkoituksellinen". Olen kerran, vuosia sitten, kuunnellut Itä-Euroopan historian dosentti Johannes Remyn esitelmän eräillä historiapäivillä. Kuulemani perusteella jäi vaikutelma, että kyseessä on tutkija, joka on vapaa meikäläisittäin niin tavallisesta enakkoasenteesta puheena olevassa mielessä. Viime vuonna Remy julkaisi tutkimuskirjallisuuteen perustuvan katsauksen (Kanava 8/2011) Ukrainan vuosien 1932 - 1933 suuresta nälänhädästä. Remy kirjoittaa, että tapahtumasarjan "poliittisesta ja oikeudellisesta luonteesta kiistellään edelleen". Hän toteaa, että Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Ukrainan kansallismieliset politisoivat kysymyksen ja että Ukrainan aktiivisen kampanjoinnin tuloksena myös monet muuta valtiot kuten Yhdysvallat, Kanada ja Puola ovat määritelleet holodomorin tarkoitukselliseksi kansanmurhaksi. Remyn katsauksen ydin tiivistyy seuraavaan kohtaan:

Aiheutettiinko nälänhätä tahallisesti ja kohdistettiinko se erityisesti ukrainalaisiin? Suurin osa historioitsijoista Ukrainan ulkopuolella suhtautuu näihin kahteen väitteeseen skeptisesti - -.

Remy ei tietenkään kiistä kommunismin osuutta (maatalouden pakkokollektivointia) tapahtuneeseen, ja hän toteaa, että kyseessä on "yksi 1900-luvun hirvittävimmistä rikoksista ihmisyyttä vastaan". Kuitenkin myös Remyn katsauksesta käy selvästi ilmi, että kuva ei suinkaan ole ristiriidaton:

Toisaalta neuvostojohto ei toiminut johdonmukaisesti ihmisten nälkään näännyttämiseksi. Kolhoosilaisille usein jätettiin heidän yksityinen lehmänsä, vaikka kaikki ruoka muuten takavarikoitiin. Helmikuun lopulla 1933 ruoan takavarikoinnista siirryttiin suoraan hätäavun toimittamiseen. Apua toimitettiin kesän [1933] loppuun mennessä noin kaksi kolmasosaa siitä viljamäärästä, joka oli takavarikoitu marras-helmikuussa.

Ehdottomia totuuksia ja varmuuksia ei siis nähdäkseni ole olemassa. Asiastaan täysin varmoja tuntuvat olevan vain (ja tällä en tarkoita vähätellä joukon lukumäärää, pikemminkin päinvastoin) ne, jotka jo "olemuksellisesti" ovat sitä mieltä, että absoluuttinen totuus löytyy Kommunismin mustasta kirjasta, Solzhenitsyniltä ja Sofi Oksaselta.

[JariL]

Tähän liittyy se, että juutalainen ei mitenkään voinut muuttua ei-juutalaiseksi, mutta papin tai kulakin poika tai tytär saattoi irtisanoutua isästään ja ryhtyä kommunistiksi ja että leirivangista saattoi tulla vartija (ja päinvastoin).

Tämä väite on aika kyseenalainen. Juutalaisesta tuli Saksassa tarvittaessa ei juutalainen varsin vähällä byrokratialla ja juutalaisia oli Wehrmachtin palveluksessa yllättävän paljon. Ei saksalaisten juutalaisten osalta muuttuminen ei-juutalaiseksi saksalaisten toimesta oli kyllä lähes mahdotonta. Neuvostoliitossa irtisanoutuminen vanhemmista taas ei yleensä ollut millään tavalla varma tapa päästä pälkähästä vaan prosessi oli sielläkin hyvin mielivaltainen.

[jsn]

saksalaisten juutalaisten osalta muuttuminen ei-juutalaiseksi saksalaisten toimesta oli kyllä lähes mahdotonta. Neuvostoliitossa irtisanoutuminen vanhemmista taas ei yleensä ollut millään tavalla varma tapa päästä pälkähästä vaan prosessi oli sielläkin hyvin mielivaltainen.

Neuvostoliiton hallitseminen perustui 1930-luvulla pelolle ja mielivallalle, joka kohdistui tasapuolisesti kutakuinkin kaikkiin. Vaikka teki kaiken kuuliaisesti oikein, saattoi silti saada tuomion mielikuvituksellisista rikoksista. Natsi-Saksa taas oli nimenomaan germaanisten "tavisten" valtakunta, missä ei-juutalainen suhteellisen normaalin terveydentilan omaava ihminen, joka pysytteli erossa politiikasta tai "perversioista" ja keskittyi omiin asioihinsa, pääsi tuolloin huomattavasti Neuvostoliittoa helpommalla. Terrori kohdistui vain poikkeaviin yksilöihin.

On tietenkin hypoteettista, olisiko sodan voittanut Kolmas valtakunta ryhtynyt sittemmin laajoihin puhdistuksiin ja tehostettuihin rodunjalostusohjelmiin, jolloin myös "poikkeavuuden" määritelmää olisi venytetty. Se on toki todennäköistä, koska erilaiset ohjelmat olisivat olleet tarpeen jo pelkästään järjestelmän pönkittämiseksi, jos rakoilua olisi esiintynyt. Aivan yhtä todennäköistä on, että jossain vaiheessa olisi tullut vastaliike, "perestroika", joka olisi yrittänyt saada aikaan ihmiskasvoisempaa kansallissosialismia. Olisiko lopputulos ollut sama kuin Neuvostoliitolla? Jos Hitler olisi saanut jälkikäteen historian tuomion, järjestelmä olisi näin tuominnut oman perustajansa.

[skrjabin]

Tämä väite on aika kyseenalainen. Juutalaisesta tuli Saksassa tarvittaessa ei juutalainen varsin vähällä byrokratialla ja juutalaisia oli Wehrmachtin palveluksessa yllättävän paljon. Ei saksalaisten juutalaisten osalta muuttuminen ei-juutalaiseksi saksalaisten toimesta oli kyllä lähes mahdotonta.

No ei se nyt ihan niin yksinkertaista ollut, ja täysjuutalaisille likimain mahdotonta. Ne ketkä palvelivat Wehrmachtissa olivat jokseenkin poikkeuksetta puolijuutalaisia joiden myös piti salata taustansa tai todistaa muuten arjalaisuutensa vaikka sitten todistamalla ettei isä olekaan biologinen isä (Milch mm. "vetosi" sukurutsaan ja esitti että hänen äitinsä veli oli hänen oikea isänsä juutalaisen isän sijaan). Juutalaisilta kun oli asepalvelus kielletty.

[Emma-Liisa]

Tämä väite on aika kyseenalainen. Juutalaisesta tuli Saksassa tarvittaessa ei juutalainen varsin vähällä byrokratialla ja juutalaisia oli Wehrmachtin palveluksessa yllättävän paljon. Ei saksalaisten juutalaisten osalta muuttuminen ei-juutalaiseksi saksalaisten toimesta oli kyllä lähes mahdotonta.

No ei se nyt ihan niin yksinkertaista ollut, ja täysjuutalaisille likimain mahdotonta. Ne ketkä palvelivat Wehrmachtissa olivat jokseenkin poikkeuksetta puolijuutalaisia joiden myös piti salata taustansa tai todistaa muuten arjalaisuutensa vaikka sitten todistamalla ettei isä olekaan biologinen isä (Milch mm. "vetosi" sukurutsaan ja esitti että hänen äitinsä veli oli hänen oikea isänsä juutalaisen isän sijaan). Juutalaisilta kun oli asepalvelus kielletty.

Joskus kun joltakin puuttuivat paperit esim. toisen isovanhemman osalta, joka oli muuttanut ulkomailta, ja henkilö oli valtiolle (ainakin toistaiseksi) tarpeellinen, niin asia järjestettiin.

Mutta toisaalta saattoi käydä niinkin, että innokas Hitler Jugend -nuori sai järkytyksekseen kuulla, että suvussa olikin "juutalaisverta" - asia jota ei ollut katsottu tarpeelliseksi mainita, kun ko. isovanhempi oli kääntynyt kristinuskoon tai ei muuten identifioitunut juutalaiseksi - ja niin nuori erotettiin järjestöstä.

Onkin sanottu, että kun juutalaisuus määriteltiin uskonnoksi, niin juutalainen saattoi kääntyä kristityksi, mutta kun juutalaisuus määriteltiin roduksi, niin se leima pysyi.

[Emma-Liisa]

Kuitenkin myös Remyn katsauksesta käy selvästi ilmi, että kuva ei suinkaan ole ristiriidaton:

Toisaalta neuvostojohto ei toiminut johdonmukaisesti ihmisten nälkään näännyttämiseksi. Kolhoosilaisille usein jätettiin heidän yksityinen lehmänsä, vaikka kaikki ruoka muuten takavarikoitiin. Helmikuun lopulla 1933 ruoan takavarikoinnista siirryttiin suoraan hätäavun toimittamiseen. Apua toimitettiin kesän [1933] loppuun mennessä noin kaksi kolmasosaa siitä viljamäärästä, joka oli takavarikoitu marras-helmikuussa.

Jaajaa, mutta mitenkäs kävi niiden, jotka eivät halunneet kolhoosiin tai ei sinne huolittu? Ja lehmähän ei lypsä, jos ei ole millä sitä ruokkii.

Ennen kaikkea, Stalin tiesi jo kesällä 1932, että nälänhätä oli tosiasia.

Tietenkin hänen todellisia tarkoitusperiään voi vain arvailla: ehkä hän oli niin tyhmä, että luuli, että sato on joka vuosi yhtä suuri ja että jos takavarikoitu siemenvilja palautetaan, se voidaan kylvää milloin vain ja satoa saadaan. Tai niin ideologian sumentama, että uskoi, että jos viljanluovutusnormeja ei täytetä, talonpoikien täytyy piilotella viljaa. Tai kerta kaikkisen kyvytön myöntämään, että oli tehnyt erehduksen (puheessa "päät pyörällä menestyksestä" syy oli muiden).

Se toki on totta, että nälänhätä ei ollut toistuva ilmiö kuten terrori.

[Emma-Liisa]

Remyn katsauksen ydin tiivistyy seuraavaan kohtaan:

Aiheutettiinko nälänhätä tahallisesti ja kohdistettiinko se erityisesti ukrainalaisiin?

Solzhenitsyn nimenomaan ei yhtynyt ukrainalaisteesiin.

[Emma-Liisa]

pysytteli erossa politiikasta

Jaajaa, totalitaarisessa valtiossa ei voinut pysytellä erossa politiikasta, koska politiikka oli kaikkialla ja se oli pakollista: kaikkien oletettiin osallistuvan viralliseen politikkaan, liputtavan hakaristillä liputuspäivinä, antavan vanhoja vaatteita talviapukeräykseen, osallistuvan johonkin kansalaisjärjestöön ja sallivan lastensa littyä Hitler Jugendiin.

Sen lisäksi monet joutuivat esim. sellaisten moraalisten ongelmien eteen kuin erottavatko he juutalaisen työntekijän tai edes tervehtivätkö juutalaista tuttavaa kadulla. Münchenissä piti ohi kulkiessaan tervehtiä natsitervehdyksellä "natsimarttyyrien" muistomerkkiä.

[jsn]

jsn kirjoitti: pysytteli erossa politiikasta

Jaajaa, totalitaarisessa valtiossa ei voinut pysytellä erossa politiikasta, koska politiikka oli kaikkialla

Toki näin oli, mutta, kuten todennäköisesti tiedätkin, tarkoitin tietenkin lähinnä aktiivista poliittista toimintaa, joka haastoi virallisen totuuden. Hitler-tervehdyksestä kieltäytyviä tai sitä pilkkaavia tiedetään olleen Gestapo-raporttien mukaan jonkin verran, eikä kaikkia tästä suinkaan aina rangaistu. Hitler-vitsejäkin oli. Stalinista sama olisi kenties vaatinut ainakin 1930-luvun terrorin vuosina melkoista uskallusta. Saksassa taviksille sallittiin kyllä jonkin verran liikkumavaraa, kunhan muuten pysyivät ns. lestissään. Samasta syystä mm. ikämiesten, naisten tai lasten sotatoimiin mobilisoimiseen suhtauduttiin pitkään niin nihkeästi. Asiaan ryhdyttiin toden teolla vasta aivan sodan lopulla. Toki vanki/orjatyövoiman käyttö auttoi.

[Emma-Liisa]

Samasta syystä mm. ikämiesten, naisten tai lasten sotatoimiin mobilisoimiseen suhtauduttiin pitkään niin nihkeästi. Asiaan ryhdyttiin toden teolla vasta aivan sodan lopulla. Toki vanki/orjatyövoiman käyttö auttoi.

Minäkin luulin aiemmin niin, mutta esim. Sophie Schollin elämäkerta näytt'ää toista. Nuorilla naisilla oli työvelvollisuus, joka sota-aikana pidennettiin puolesta vuodesta vuoteen. Ja lisäksi Sophie joutui loma-aikana menemään töihin ammutehtaaseen. Vierellä työskenteli "Ostarbeitareita".

Huvittavaa kyllä. nämä "vierastyöläiset" aiheuttivat sen, että Saksasta ei tullutkaan rodullisesti "puhdasta".

[Emma-Liisa]

ne, jotka jo "olemuksellisesti" ovat sitä mieltä, että absoluuttinen totuus löytyy Kommunismin mustasta kirjasta, Solzhenitsyniltä ja Sofi Oksaselta.

Epäilemättä tällaisiakin ihmisiä on, samoin kuin sellaisia jotka "olemuksellisista syistä" ieltäytyivät ko. teoksiin tarttumasta. Mutta tässä yhteydessä (kun kukaan ei ole moista esittänyt) väite kuulu sarjaan "miten keskustelu viedään harhatielle".

Solzhenitsynin leirikuvaus esim. on analyyttisuutensa vuoksi hyödyllinen minkä järjestelmän leirien ymmärtymisestä tahansa. Samat ilmiöt - esim. varastaminen minkä takia viralliset annokset eivät olleet todellsia. vartijoiden lupa ampua "pakoa" yrittäviä - olivat Suomessakin sodan aikana tuttuja.

Teoksen suurin ansio on kuitenkin moraalinen: S. kirjoitti ihmiselle, jotka hyväksyivät terrorin "vihollisia" kohtaan. Siten tärkeimmät kysymykset (saako olla vailla omia käsityksiä oikeasta ja väärästä) eivät riipu järjestelmästä.