Sofi Oksasen kustantamo Silberfeldt on juuri julkaissut merkittävän venäläisen toisinajattelijan ja kirjailijan Aleksandr Solženitsynin kirjoittaman kolmiosaisen suurteoksen ”Gulag. Vankileirien saaristo” uusintapainoksena. Teos on Esa Adrianin kääntämä, vain hieman korjailtu versio alunperin suomeksi vuosina 1974, 1976 ja 1978 julkaistusta alkuperäisteoksesta. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1973.
***
Helsingin Sanomissa venäjän kirjallisuuden emeritusprofessori Pekka Pesonen, kirjoittaa teoksen arviossaan siitä muun muassa näin:
Kirjan kustantajan verkkosivuilla kerrotaan teoksen julkaisemisesta:Solženitsynin toinen suuri teesi on se, etteivät pakkotyöleirit alkaneet Stalinin aikana, vaan heti vallankumouksen jälkeen. Poliittisten vihollisten sulkemisen pakkotyöleireille ideoi Lenin.
Leireistä ensimmäinen, Solovetskin luostarisaaren vankileiri, oli 1920-luvun pahamaineisin. Siitä käytettiin myös keskitysleirin nimeä, sen siis keksivät venäläiset jo paljon ennen natseja.
Solženitsyn tuo moneen kertaan esiin samankaltaisuuden. Toisen maailmansodan aikana monet venäläiset saivat kokea kummankin kauhut, ja venäläiset pakkotyöleirit olivat "fasistisiakin" pahempia.
Leireillä tuhoutui laskutavoista riippuen 10-20 miljoonaa vangittua.
Osa teloitettiin, valtavat määrät kuolivat kidutuksiin, mielivaltaisiin tappoihin, nälkään, tauteihin ja kylmään. Vankien joukossa oli lukuisten kansallisuuksien edustajia. Mukana oli tunnetusti myös suomalaisia, ihannevaltiotaan etsimään lähteneitä kommunisteja.
Vankileirit mursivat paitsi suurimman osan tuomituista myös koko kansan moraalisen selkärangan. Totuuden ja valheen rajat hämärtyivät täysin. Ilmiantojen kulttuuri kukoisti lähes jokaisen kansalaisen arkipäivässä.
Erityisen karvaita ovat muistot vapautettujen ja rehabilitoitujen vankien paluusta vuoden 1953 jälkeen. Omaiset kielsivät palanneet läheisensä - useimmiten pelosta.
(Pekka Pesonen, Piinaava totuus painaa, HS, 13.4.2012)
* Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vankileirien_saaristoNyt GULAG – vankileirien saaristo ilmestyy lyhentämättömänä yksiosaisena laitoksena. Sofi Oksanen haluaa toimittaa teoksen uudelleen suomalaisten lukijoiden ulottuville, koska sen sisältö on edelleen ajankohtainen. Pakkotyöleirit muistetaan Stalinin ajan ilmiönä, mutta Stalin ei niitä keksinyt eivätkä ne kadonneet hänen kuollessaan.
Gulag ei ole loppuunkirjoitettu historian luku. Gulag elää edelleen venäläisten mielenlaadussa. – Sergei Kovaljov, ihmisoikeusaktivisti, tammikuussa 2012
* Kirjan sivu, jossa lisämateriaaleja ja linkkejä: http://www.gulag.fi/index.html
* Älä koskaan unohda. Sofi Oksasen esipuhe.