Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

TURJANLINNAN POLTTAMINEN

"Tässä vaiheessa tapahtui teko, joka on lämmittänyt mieliä Vaalassa: Ilmari Kiannon Turjanlinnan polttaminen. Suomussalmen rintamalla Turjanlinnan polttaminen oli kuitenkin vain pieni, sodankululle merkityksetön sivuseikka. Talossa vain sattui asumaan kuuluisuus. Suomussalmella poltettiin Talvisodan aikana satoja taloja.
Heikentääkseen ilman telttoja olleiden venäläisten majoitusmahdollisuuksia luutnantti Ylönen määräsi Turjanlinnan poltettavaksi. Oliko päätös Ylösen oma vai ei, siitä ei ole tietoa. Ainakin teko oli sopusoinnussa Ylöstä ylempien tahojen senhetkisten käsitysten kanssa.

Ylönen määräsi polttamisen suorittajaksi alikersantti Viljo Iivari Hurskaisen ryhmän. tehtävä ei ollut Hurskaiselle mieluinen. Hän katsoi vihollisen olevan jo liian lähellä Turjanlinnaa. Ylösen ja Hurskaisen välille syntyi tiukka sananvaihto ja alikersantin oli taivuttava esimiehensä edessä. Jo tätä ennen Ylönen oli kutsunut luokseen Sotamies Vilho Huuskon miehen aiempien tekojen vuoksi ja käskenyt Huuskoa "Otahan pari sellasta hullunsekasta poekaa... ja mee, mutta Huusko oli kieltäytynyt. Niin minä sille sanon, et onko se taas joku sakkotuomio, - kele!. (viite 60 eli Vilho Huuskon haastattelu 23.7.1991; Karttimo Leo - Salminen K.E. Rannikolta Raatteen tielle, Jyväskylä 1992, sivut 163-164 )

Alikersantti Hurskaisen ryhmä lähti retkelleen yön pimeydessä. Ryhmänjohtajan lisäksi mukana olivat sotamiehet Toivo Huovinen, Iikka Hurskainen, Vilho Huusko, Heikki Kylmänen, Eljas Moilanen, Heikki Moilanen ja Matti Ridell. Mukaan otettiin nippu polttopulloja ja käsikranaatteja. Käveltiin Niettussaaresta jään poikki. Elja Moilanen jäi Turjanlinnan edustalle jäälle vartioon. (viite 61 eli Vilho Huuskon haastattelu 23.7.1991; Matti Ridellin haastattelu 25.7.1991 Karttimo Leo - Salminen K.E. Rannikolta Raatteen tielle, Jyväskylä 1992, sivu164 )

Uutta retki vastarannalle ei toki ollut, olihan Ylösen miehet tehneet edellisinä päivinä useita ryhmänkokoisia partioretkiä syvälle Hulkonniemeen. Mutta oliko tilanne enää sama? Ja tulipalo houkuttelisi varmaan vihollisia paikalle.
Noustiin maihin. Oli aivan rauhallista. Matti Ridell jäi vartioon pihalle. Miehet heittelivät polttopulloja sisään ikkunoista. Pitkän tikun vedolla päärakennuksen sytyttämistehtävä osui Vilho Huuskolle. Huusko valeli hetekalta koppaamansa puuvillatäkin bensalla ja heitti täkin kirjahyllyä vasten. Turjanlinna leimahti tuleen. Sauna jätettiin polttamatta. Siellä oli suomalaisen sotilaan ruumis. (viite 62 eli Vilho Huuskon haastattelu 23.7.1991; Matti Ridellin haastattelu 25.7.1991)

Seuraavana aamuna venäläiset miehittivät Turjanlinnan kumpareen kahdella komppanialla. He kaivautuivat kumpareen päälle poteroihin. sieltä he olivat vastaanottamassa suomalaisia muutamaa päivää myöhemmin."

Aarne Korhonen poltti Turjanlinnan. Korhosen vasen käsi jäi rintamalle.

Aarne Korhonen syntyi vuonna 1917 Karjalan kannaksella Kivennavan Tammiselän kylässä. Hänen varusmiespalveluksensa päättyi 1939, mutta siviliin alikersantti Korhosta ei laskettu, vaan hänet määrättiin Sissipataljoona I:een. Sissipataljoona I osallistui raskaisiin taisteluihin Suomussalmella ja Raatteessa onnistuen hyvin. Osastoon kuului satakunta reserviläistä, ryhmänjohtajat olivat pääasiassa toukokuun 1939 reservinaliupseereita ja miehistö syyskuun 1939 alokkaita.
Kun pataljoona siirrettiin junakuljetuksella Hyrynsalmelle joulukuun alussa 1939, se sai kesken matkan kosketuksen viholliseen. Taivalta jatkettiin vasta sitten, kun venäläiset oli lyöty.

"Kurjanlinna"

Sissit partioivat Kiantajärven itäpuolella seuraten vihollisen liikeitä, kun nämä rynnistivät kohti Suomussalmen kirkonkylää. Yllättäen kohti rajaa hiihti suomalaisia vastaan arviolta noin 15-16-vuotias poika. Partio otti nuorukaisen kiinni tarkastusta varten, jolloin pojan takin alta etupuolelta löytyi pieni reppu. Se sisälsi alueen karttoja ja venäjäksi kirjoitettuja kirjeitä. Kun pojalta tivattiin, mistä oli kysymys, tämä alkoi selittää, että hän oli saanut lähetyksen Hulkonniemen talossaan asuvalta kirjailija Ilmari Kiannolta ja paperit piti toimittaa Neuvostoliiton rajavalvonta-aseman päällikölle.

Partio vei pojan mennessään tukikohtaansa lisäselvityksiä varten ja palasi heti takaisin. Nyt mentiin vauhdilla korpikirjailijan Turjanlinnaan, joksi Kianto oli talonsa ristinyt. Venäläiset lähestyivät kaiken aikaa, ja Turjanlinna tarjosi telttavarustusta vailla olevalle viholliselle hyvän majapaikan. Talo päätettiin polttaa jo yksin sotilaallisista syistä. Korhosen mielestä Turjanlinna oli Kurjanlinna.

Partion painuessa sisälle Kianto oli jo lähtenyt evakkoon. Myöhemmin julkisuuten tuli tieto, että kirjailija oli raapustanut venäläisille joukoille viestin tyhjän sikaarilaatikon kanteen. Partion johtajana toiminut vänrikki kääri viestin rullalle ja työnsi sen asetakkinsa povitaskuun. Sen jälkeen Korhonen ja muut miehet sytyttivät talon palamaan.

Kianto oli Hyrynsalmella, missä hänet pidätettiin ja asetettiin tutkintavankeuteen. Isä, jonka poikaa Kianto oli käyttänyt lähettinään, lähti tapaamaan kirjailijaa. Vartijalle hän oli kertonut olevansa "Kiannon hyvä ystävä", mutta tosiasiassa hän oli kätkenyt puukon vaatteisiinsa aikeenaan lopettaa kirjalija, joka oli asettanut hänen poikansa tukalaan tilanteeseen. Veitsi kuitenkin havaittiin, eikä Kiannon surmaaminen edistynyt aietta pidemmälle.