Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

[Heikki Jokipii]

Mihin nämä ylimääräiset virat sitten perustettiin? Nyt minulla ei ole käsillä valtiokalenteria, mutta teen tällaisen rohkean arvauksen, että ko. ylimääräiset virat esiintyvät ensi kertaa valtiokalenterissa (1821 tai 1822) siinä erillisessä ryhmässä, joka on yleisen esittelijäsihteerin alla! Eivätkä siis kansliatoimituskunnan alla – vaikka kyse on selvästi talousosaston kansliatehtävistä.

Sain nyt valtiokalenterit käyttööni. Tämä rohkea arvaukseni ei sitten onnistunutkaan - koska virkoja ei perustettu, keisarin luvasta huolimatta, lainkaan. Sekä yleisen esittelijäsihteerin alla mainitut että kansliatoimituskunnan virat olivat valtiokalentereissa 1820, 1821, 1822 ja 1823 täsmälleen samat.

Mutta kaikkina vuosina 1820 -1823 yleisen esittelijäsihteerin alla oli kopistin virka "yleisen esittelijäsihteerin tarpeisiin". Eli vähintään yksi alainen hänellä oli. Jossain lähteessä on silmiini vilahtanut myös ilmaisu "yleisen esittelijäsihteerin kanslia" - mutta en aikanaan merkinnyt sitä (ja sen paikkaa) itselleni kunnolla muistiin, koska en tietoa luullut koskaan tarvitsevani. **)

Yleisen esittelijäsihteerin virkaa muuten hoiti vv. 1809-1836 Axel Gustaf Mellin. Joka siis oli samaan aikaan, tämän virkansa hoidon ohella, mm. oikeusosaston jäsen ym. Mutta ei siis varmasti kuulunut millään tavalla kansliatoimituskuntaan.

Eli aika "iloisesti" Savolainen sotkee tässäkin:

Konseljin omien asiakirjojen käsittely ja hoitaminen kuului kansliatoimituskunnalle, jonka päällikön Mannerheimin tehtävänä oli arkistohuoneiden hankkiminen Ruotsista tuoduille asiakirjoille. Huoneisto löytyi uuden akatemiatalon alakerroksesta, joista toinen oli 24 ja toinen 18 neliökyynärän kokoinen. Arkiston päällikkönä toimi yleinen esittelijäsihteeri A. G. Mellin.

Kansliatoimituskunnan eli Mannerheimin tehtävänä *) oli varmaan hoitaa tilat, mutta muutoin vastuu arkistoinnista kuului yleiselle esittelijäsihteerille ***) ja sittemmin arkkivaarille. Yleisen esittelijäsihteerin alla valtiokalenterissa mainittuihin virkoihin kuului heti vuodesta 1819 kielenkääntäjien (ja tuon mainitun kopistin) ohella myös arkkivaari.

___________

*) luultavasti, koska kyseisen toimituskunnan tehtäviinhän kuului myös "Yleisten rakennusten [...] ylimmäinen katsominen".

**) PS. 9.8.2013: ("bingo!") Valtiokalenterissa 1831 yleisen esittelijäsihteerin ryhmässä:

"Copist i Kejserl. Senatens Allmänna Cancellie:
Herr Werner von Rehausen"

PS. 16.8.2013: luulenpa, että hämärä muistikuvani "yleisen esittelijäsihteerin kansliasta" oli tullut tästä. Kyseessä on yleisen kanslian diaarikirjan kansi, ja siinähän lukee (lih. HJ):

"Bref=Diarium | Almänna Referendarie Sekreterarens Fördelning | År ___ 1816"


***) (lisäys 9.8.2013) Ohjesäännöstä 1809, VI luku, "Yleisiä sääntöjä asian käsittelemisestä" (Suomen perustuslait ja järjestevät asetukset, Helsinki 1907, toim. G. Schybergson, s. 168):

"50:ksi Toimituskuntain yhteisiä kokouksia ja keskusteluja warten otetaan yksi esittelevä Toimitussihteeri. Tämä hoitaa arkistoja; hänen tekemisensä koko Osaston suhteen on sama kuin itse kunkin toisen esittelijän oman erinäisen Toimituskuntansa suhteen."

[Heikki Jokipii]

Karl Kristian Sjöman on myös tällainen tapaus, joka ansioluettelon ja matrikkelin mukaan tulee ensin 1837 kopistiksi senaatin yleiseen kansliaan ja sitten 1838 siirtyy kopistiksi kansliatoimituskuntaan. (Huomatkaa myös, että ansioluettelo on oikeaksi todistettu 11. syyskuuta 1849 - siis kaksi vuosikymmentä ennen kuin Savolainen väitti tai antoi ymmärtää Keisarillisen senaatin yleisen kanslian saaneen nimensä / syntyneen!)

Valtiokalentereissa (jotka ovat siis vuoden myöhässä) hänet on merkitty v. 1838 kopistiksi yleisen esittelijäsihteerin ryhmään (jolla ei siellä ole tuolloin vielä nimeä) ja v. 1839 kansliatoimituskunnan kopistiksi.

Samoin vastaava tapaus on August Vilhelm Oskar Florin: "[...] yleisen kanslian kopisti 1838, kansliatoimituskunnan kanslisti 1841 [...]". Mutta eivätköhän nämä esimerkit nyt riitä, eikö tässä olisi viimeistäään "sat sapienti"?

__________

Koska kuitenkin aivan ensimmäisissä valtiokalentereissa (tässä ote v. 1812 kalenterista) myös kääntäjät (ja tietysti ne kirjaajat) on merkitty kansliatoimituskuntaan, puheena olevan teoksen otsikon voisi ehkä juuri ja juuri hyväksyä, kompromissina, hiukan muutettuna: "Kansliatoimituskunnan yhteydestä pääministeriöksi". Sisältö sen sijaan - 1800-luvun osalta - ei taida olla "hiukan" muutettavissa, vaan on kirjoitettava kokonaan uusiksi.

[Heikki Jokipii]

On kuin Savolainen ei oikein osaisi päättää, mikä se kanslia vv. 1809-1891 kulloinkin on ollut, ja tästä seurauksena on sotkuja ja myös epäloogisuuksia. Ehkä pahimmin hän "onnistuu" sivulla 27.

Vuosisadan lopussa senaatin kanslian asema ja rooli vaihteli monesta syystä. Tehtäviä ei ollut kunnolla keskitetty, ne olivat pysyviä tai tilapäisiä. Lisäksi yhtenäinen koordinointi ja keskitetty johto puuttui. Kanslian kokonaisuutta piti yllä tehtävien välttämätön hoito ja keskeisten virkamiesten pitkä ja vankka kokemus niiden hoitajina. Yleiset esittelijäsihteerit toimivat viroissaan keskimääräisesti noin 10 vuotta. Pisimmän yhtäjaksoisen uran teki kuitenkin Johan Fridolf Pipping vuosina 1867–1881. Kansliatoimituskunnan esittelijäsihteerit toimivat pitkään viroissaan, joista pisimmät urat tekivät L. R. Jägerhorn 1821–1837, W. U. Gylling 1841–1859 ja G. H. Sjöstedt 1859–1873

Nyt Pipping todella oli yleinen esittelijäsihteeri, eli siis kuului Keisarillisen senaatin yleiseen kansliaan, oli sen "johtaja". Mutta G. Sjöstedt oli esittelijäsihteeri kansliatoimituskunnassa - jonka nimi vielä vaihtui hänen toimikautensa aikana siviilitoimituskunnaksi. Ja Pipping ja Sjöstedt olivat vielä samaan aikaan virassa vv. 1867-73. Mikä oli siis "senaatin kanslia", sanokaamme vv. 1867-1869?

Kanslian organisoinnin tehostaminen lähti liikkeelle, kun talousosaston varapuheenjohtaja Sten Carl Tudeer ilmoitti 13.4.1892 plenumille kenraalikuvernööri F. L. Heidenin lausuneen toivomuksen, että toimituskuntien lisäksi olisi perustettava erityinen kanslia, jonka päälliköksi tulisi varapuheenjohtaja. Tudeerin oma idea ei miellyttänyt senaatin enemmistöä, vaikka varapuheenjohtaja kansliaansa tarvitsi. Ilman alaisiaan toimituskuntia toimineella oikeusosastolla oli oma virkamieskunta, jota varapuheenjohtaja saattoi käyttää. Talousosastolla taas yleisen kanslian lakkauttamisen jälkeen ja kansliatoimituskunnan uudelleen perustamisen jälkeen 1888 varapuheenjohtaja oli jäämässä tyhjän päälle ilman minkäänlaista hallinnollista apuvoimaa.

Tämä kappale on pitkälle kopioitu Markku Tyynilän Senaatti-kirjasta (s. 277) - mutta siten, että asioiden todellinen kulku ei tule esille. Kenraalikuvernööri Heidenin johtama komissio oli ehdottanut (Tyynilä, s. 271), että senaatin yleisestä kansliasta (tavallaan, osin) luovuttaisiin, saman tapaisella perusteella kuin hallintolaitoskomiteakin v. 1865, liittyneenä ehdotukseen plenumin kokousten radikaalista vähentämisestä. Mutta päätöstä asiasta ei ollut tehty, toisin sanoen yleistä kansliaa ei ollut lakkautettu. Varanpuheenjohtaja olisi siis - jos ehdotus olisi toteutettu - "jäänyt tyhjän päälle", (mutta ei ollut vielä, hänellä oli yhä yleinen kansliansa). Tämän oli Heiden siis keskustelussa Tudeerin kanssa jälkikäteen ymmärtänyt, ja muuttanut osin kantaansa, tehnyt siis myönnytyksen, eikä omaa ehdotusta.

Mutta Tyynilä ei mainitse ko. yhteydessä mitään kansliatoimituskunnasta, ja miksi olisikaan? Savolaisen on sen sijaan täytynyt se jotenkin mukaan tunkea - ja itse asiassa loogisesti vastoin omaa teesiään: jos kansliatoimituskunta oli olemassa, ja se oli tehtäviltään senaatin kanslia, niin siinähän se jo oli, kaivattu varapuheenjohtajan apu ja turva, hän ei olisi ollut "tyhjän päällä"!

[…]
Riidasta huolimatta vuonna 1892 senaatin ohjesäännön uudistamisen yhteydessä
talousosaston varapuheenjohtaja sai johtoonsa oman toimituskunnan, talousosastonkanslian, joka perustettiin 1.10.1892 lakkautetun kansliatoimituskunnan tilalle.

Ja tuohan oli se Tiihosen/Savolaisen teesi. Sitä ei edes Rauhala esittänyt (hän kirjassaan käytännössä ohitti koko toisen kansliatoimituskunnan vaiheen). Ja sitenhän tuo "tilalle" tuossa on pakko ymmärtää, että uusi toiminnallisesti korvasi vanhan (eikä esim. konkreettisesti siten, että uusi sai vanhan toimistohuoneet Senaatintalossa tms.).

Mutta hetkessä taas unohtui, mikä se kanslia oikein oli (lihav. HJ):

Uudessa asetuksessa kanslian tehtävät säilyivät ennallaan, mutta nyt asema oli selkeästi senaatin toimintaa koordinoiva […]

Kyllä, kirjaamon lisäksi kansliatoimituskunnasta siirtyi 1892 talousosaston kanslialle muutama muukin asia, kuten esim. senaatin kirjapaino ja virallinen lehti.

Mutta myös nämä asiat olivat kansliatoimituskunnalla, v. 1888 asetuksen mukaan, vastuullaan:

- kansalaisoikeudet, lupa muuttaa maasta
- postilaitos, postisäästöpankki
- telegrafi ja telefonilaitos
- yleiset tiet, sillat, lossit, kestikievarit
- valtion rakennustoimi
- vankihuoneet

… eivätkä ne aivan varmasti tulleet talousosaston kanslian tehtäviksi. Eli väite tehtävien säilymisestä ennallaan on kaukaa haettu, jos väitämme kansliatoimituskunnan muuttuneen talousosaston kansliaksi. Jos sen sijaan katsomme, että senaatin yleinen kanslia muuttui talousosaston kansliaksi, väite ennallaan säilymisestä on kuta kuinkin tosi.

[Heikki Jokipii]

Lainaan uudelleen tämän kohdan, mutta boldaan siitä nyt toisen sanan:

Uudessa asetuksessa kanslian tehtävät säilyivät ennallaan, mutta nyt asema oli selkeästi senaatin toimintaa koordinoiva […]

Tällaista vertailua ei oikeastaan voi asetustasolla lainkaan tehdä, koska senaatin kanslian tehtävät listattiin asetukseen v. 1892 ensimmäistä kertaa. Huolimatonta, huolimatonta.

Mutta kun näin on kerrottu uudesta asetuksesta (1892), yht'äkkiä hypätäänkin - samassa kappaleessa (sivulla 28), ilman mitään seltystä - takaisin aiempaan tilanteeseen (lihav. HJ):

Yleisen kanslian virat olivat: yleinen esittelijäsihteeri, protokollasihteeri, 2 kanslistia, 2 kopistia, venäjän ylikielenkääntäjä, […] Lisäksi kansliatoimituskunnassa oli 2 registraattoria valitus- ja kirjeasioita varten […]

Huolimatonta. ("Tekstiä on myös luettu laajalti kansliassa ennen sen julkaisua." - onkohan todella?)

Tässä lauseessa ….

Talousosastolla taas yleisen kanslian lakkauttamisen jälkeen ja kansliatoimituskunnan uudelleen perustamisen jälkeen 1888 varapuheenjohtaja oli jäämässä tyhjän päälle ilman minkäänlaista hallinnollista apuvoimaa.

… varmaan piti olla (Savolaisen teorian mukaisesti) joku sellainen ilmaisu, että "jos vuonna 1888 perustettu kansliatoimituskunta olisi myös lakkautettu".
Huolimatonta.

Samalta sivulta 27 kerrottiin muiden senaattorien vastustuksesta, ja sitten:

Tudeer vastusti tuohduksissaan siviilitoimituskunnan lakkauttamista ilman kanslian perustamista.

Siinä pitää tietysti olla "kansliatoimituskunnan lakkauttamista". Siviilitoimituskunnan lakkauttamisesta ei v. 1892 ollut minkäänlaista puhetta. Huolimatonta. (Tuo Tudeerin elekään muuten ei todista mistään asiallisesta yhteydestä kanslian ja kansliatoimituskunnan välillä, kyse oli vain Tudeerin kiukuttelusta, "jos kerran ei, niin ei sitten tehdä mitään".)

***

Kun nykyisin ei enää harrasteta erillisiä "errata"-sivuja, niin eivätkö jo nuo ja muut edellä listatut selvät virheet puolustaisi ajatusta, että valtioneuvoston kanslian historiikista julkaistaisiin "2. korjattu painos" …

[Heikki Jokipii]

Jos senaatin talousosaston kanslia perustetaan 1892 "kansliatoimituskunnan tilalle" ...

- siirtämällä (lakkautetusta) kansliatoimituskunnasta kaksi (2) virkaa talousosaston kansliaan
- ja siirtämällä (lakkautetusta) senaatin yleisestä kansliasta kolmetoista (13) virkaa, johtajan virka mukaan lukien, talousosaston kansliaan (valtiokalenterin mukaan)

… niin väistämättä tulee mieleen vanha (varmaankin jo Suomen suuriruhtinaskunnassa tunnettu!) vitsi jänismakkarasta:

Asiakas:
- Onko tuo makkara tosiaan jänistä?
Kauppias:
- No, on siinä vähän hevosta.
- Kuinka paljon?
- No, siinä puolet …
- Siis millä tavalla puolet?
- No, yhtä jänistä kohti yksi hevonen.

[Heikki Jokipii]

Tässä on KA:n lista kansliatoimituskunnan kirjediaareista, jossa ne siis on (väärin) yhdistetty, listattu peräjälkeen vaikka kyse on kahdesta eri toimituskunnasta. Mutta siitä voimme nähdä , miten vuosi 1869 kokonaan puuttuu, vaikka "lakkauttamisen" piti tapahtua vasta 1.10.1869! Vuoden 1869 diaari on tietysti arkistoitu kokonaan siviilitoimituskunnan nimellä ja otsikolla. Mutta oikeasti lakkautetun 2. kansliatoimituskunnan kirjediaarit löytyvät kaikilta vuosilta 1888-1892.

Kansallisarkistonkin pitäisi korjata luetteloitaan ja arkistointisysteemiään tältä osin, ja laittaa tuon 1. kansliatoimituskunnan arkistot jatkumaan siviilitoimituskunnan arkistoilla, ja luetteloida ja muutoinkin esittää 2. kansliatoimituskunta ihan erikseen.

Mutta tämä "vanha hapatus" näyttää KA:ssakin olevan tiukassa (lihav. HJ):

Toimituskuntien lisäksi talousosastossa oli registraattorin- eli kirjaajankonttori, joka toimi kansliatoimituskunnan alaisuudessa. Kansliatoimituskunta oli tavallaan talousosaston kanslia ja poikkesi näin ollen muista toimituskunnista. Kansliatoimituskunta lopetettiin vuonna 1869 ja sen tehtävät siirrettiin pääosin vastaperustetulle siviilitoimituskunnalle. Elokuussa 1888 kansliatoimituskunta perustettiin uudelleen. Vuoden 1892 ohjesääntö lakkautti kansliatoimituskunnan ja osa sen toiminnoista, kuten registraattorinkonttori, siirrettiin vastaperustetulle talousosaston kanslialle

Tuostakin puuttuu se olennainen tieto, että registraattorinkonttori toimi sitten välin 1869-1888 siviilitoimituskunnan alaisena, josta tuon logiikan mukaan olisi myös tullut "tavallaan talousosaston kanslia", joka olisi poikennut "näin ollen muista toimituskunnista". Tuo tieto registraattorinkonttorista jo itsessään olisi paljastanut asioiden todelllisen laidan, so. ettei kansliatoimituskunta tarkoita kansliaa.

(Olen lähettänyt myös KA:lle protestini tässä asiassa.)

***

Teen taas muuten rohkean arvauksen: koska (yhä nykypäivänäkin) diaariointi ja arkistointi ovat hyvin tiukasti kytköksissä, jostakin voi löytyä ohje, jossa yleiselle esittelijäsihteerille ja/tai arkkivaarille on annettu eräänlainen esimiesasema suhteessa kirjaajiin - vaikka nämä olivatkin sijoitettuina ko. toimituskuntiin!

[Heikki Jokipii]

Aika yksinkertainen asia olisi muuten alkuperäislähteistä tarkistaa, mitä Tudeer ja muut senaattorit itse katsoivat 1892 perustaneensa ja minkä "tilalle".

Ja samoin, katsovatko senaattorit itse perustavansa kansliatoimituskunnan "uudelleen" v. 1888. *)

Tarkemmin tietysti: mitä katsoivat ehdottavansa, keisari eli suuriruhtinas tietysti perusti.

________

*) joka tietysti loogisesti edellyttäisi, että 19 vuotta aiemmin olisi kerrottu, että kansliatoimituskunta on "lakkautettu" tai ainakin, että siviilitoimituskunta olisi "perustettu" sen tilalle. Ja kuten olen kertonut, en mielestäni perusteellisen läpikäynnin jälkeen tuollaisia ilmaisuja v. 1869 alkuperäisaineistosta löytänyt.

[Heikki Jokipii]

Kun Rauhala (Suomen senaatti II,1921) kertoo, mihin (v. 1888 perustetun) kansliatoimituskunnan tehtäviä siirrettiin tai aiottiin siirtää (1892), kun se lakkautettiin, hän mainitsee (s. 458)

- oikeustoimituskunnan
- maanviljelystoimituskunnan
- kulkulaitostoimituskunnan
- siviilitoimituskunnan

mutta ei lainkaan mainitse talousosaston kansliaa! (Vaikka sille tosiasiassa joitakin tehtäviä siirrettiinkin, ks. edellä).

Niinpä se enempää Rauhala kuin Tyyniläkään eivät siis ole tämän kummallisen idean takana (tai sen lähteenä), että talousosaston kanslia olisi perustettu kansliatoimituskunnan "tilalle". Ja edellähän jo totesin, mikä ko. idean lähde on, eli se tietyn oppikirjan tietty kaavio.

[Heikki Jokipii]

Kun historian "isot pojat" kirjoittavat suuriruhtinaskunnan ajalta komeaa historiaa siitä, miten Suomi taisteli autonomiansa puolesta (ja sehän tuntuu usein olevan 1800-luvun historiassa aivan pääasia - "joulukuun 6. päivän tirkistysaukko" on jo muodostunut käsitteeksi), niin siihen verrattuna tämä tässä käsillä oleva keskustelunaihe tuntuu todella yksityiskohdalta, niin pieneltä, että se on suorastaan mitätön ja merkityksetön.

Niinpä oikeastaan ymmärrän hyvin, ettei kukaan ulkopuolinen ole tähän täällä ottanut kantaa. Kun itse jouduin asian kanssa n. 6 vuotta sitten tekemisiin, niin muistan miettineeni, olisinko nuorena uskonut, että joskus suhtautuisin vakavasti, jopa intohimoisesti, kysymykseen siitä, koska ja miten jokin ministeriö on perustettu. Ja vastasin itselleni, että en olisi uskonut.

Mutta toisaalta on olemassa sanonta, että "the devil is in the details", piru piilee pikkuasioissa. Ja vähän toisin ilmaistunahan on lähes sama sanottu jo n. 2000 vuotta sitten:

"Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa." (Luukas 16:10) ;)

***

Että tuo "joulukuun 6. päivän tirkistysaukko" on tosiasia, huomasin, kun jouduin sisäasiainministeriön historiikkia kirjoittamaan. Kuvittelin löytäväni "pilvin pimein" painettuja lähteitä, joista historiikin voisi koota. Mutta painettua materiaalia oli siitä asiasta yllättävän vähän, mitä 1800-lukuun tuli. Hyvää tarkoittavasti minulle suositeltiin mm. Osmo Jussilan "Suomen suurruhtinaskunta 1809-1917" -kirjaa - eikä tajuttu, että siitä kirjasta ei ole löydettävissä yhtään mitään kanslia/siviilitomituskunnasta (tai muistakaan toimituskunnista). Itse asiassa tällaisia vähän konkreettisempaa hallintohistoriaa käsitteleviä teoksia oli juuri ja vain nämä kaksi, edellä mainitut K. W. Rauhalan ja Markku Tyynilän senaatin historiat. Siviilitoimituskunnalta löytyi lisäksi painettuna sen vuosikertomuksia, mutta vasta vuodesta 1874. Mutta siinä oikeastaan kaikki.

Jos tällaista tavoitteiltaan vaatimattomampaa historiikkia kirjoittaa, ei kirjoittajalta oikeastaan voi vaatia, että hän pureutuisi (vaikeasti löydettäviin ja työläisiin) alkuperäislähteisiin. Näin ajattelin omalta kohdaltani, ja luultavasti näin on ajatellut Raimo Savolainenkin itsensä ja VNK-historiikkinsa osalta.

Mutta tämä painettujen lähteiden puute on hänellä varmaan ollut vielä "huutavampi", ja olisiko se osittain johtanut siihen, että hän kirjoitti siten kuin kirjoitti. Senaatin yleisestä kansliasta kun on noissa mainituissa kahdessa senaattihistoriassa hyvin niukasti mainintoja, eikä mitään vuosikertomuksia (tietysti) ole olemassa. Houkutus kirjoittaa sitten siitä, mistä löytyy painettua tietoa (eli kansliatoimituskunnasta), on muodostunut ylivoimaiseksi - varsinkin, jos hän on ollut jo valmiiksi sen käsityksen vallassa, että kansliatoimituskunta oli "tavallaan talousosaston kanslia".

***

Tämä erimielisyytemme alkaa olla nyt tuossa esiteltynä. Miten tästä eteenpäin? Luulisinpa, että tuossa olisi hyvä probleema vaikkapa pro gradu -työlle. Kumpi on oikeassa, Savolainen vai minä, ja onko (ihan) kumpikaan?

Taidanpa tehdä ehdotuksen, että VNK varaa asiaan pienen määrärahan, stipendin jollekin opiskelijalle, jos hän selvittää, millainen oli talousosaston kanslian synty. Ihan "aikuisten oikeesti", "... eigentlich ..".

Stipendillä tai ilman, tuossa on aihe käytettävissä, tai ehdotettavissa. Riittävän pieni, mutta kuitenkin sellainen, jossa saisi oppia ja tuntumaa historian lähteiden käytössä, eikö?

[Heikki Jokipii]

Vielä vinkkinä asian mahdolliselle tulevalle tutkijalle.

Samuel Henrik Antellilta (ks. edellä) löytyy Brevsam-tietokannasta (eli Åbo Akademin kokoelmasta) useita kirjeitä.

Antellin suvulta saamani tiedon mukaan nämä eivät ole ns. yksityiskirjeitä (joita niitäkin on suvulle jäänyt, mutta ne eivät kuulu meille). Sain tiedon näistä kirjeistä vasta SM-historiikkini kirjoittamisen jälkeen. Näistä voisi (ehkä) löytyä siis silloisen kansliatoimituskunnan / siviilitoimituskunnan johtajan autenttisia lausuntoja siitäkin, miten hän näki toimituskuntansa roolin ja vuoden 1869 (nimen)muutoksen.

[Heikki Jokipii]

Nyt pystyn tarkastelemaan asiaa pilke silmäkulmassa, ensimmäisen puheenvuoroni "järkytys" on liudentunut:

kun eduskunta viime viikolla 4.10.13 hyväksyi sisäasiainministeriön nimenmuutoksen sisäministeriöksi (HE 77/2013 vp), eikö se tavallaan hyväksynyt myös lakiesityksen perustelumuistion? Kyllä näin voi tulkita! Tai ainakin minä haluan näin tulkita.

Ja perustelumuistiossahan lukee *) näin (kohta "Nykytila", "1. Sisäasiainministeriön nimi):

Sisäasiainministeriön toiminta alkoi vuonna 1809 hallituskonseljin kansliatoimituskuntana. Vuonna 1869 se sai nimekseen siviilitoimituskunta, vuonna 1917 sisäasiaintoimituskunta ja Suomen itsenäistettyä vuonna 1918 sisäasiainministeriö.

Niinpä eduskunta on nyt hyväksynyt minun tulkintani asiasta! Ja Suomessahan eduskunnan sana painaa kyllä valtioneuvoston kanslian sanaa enemmän ...

Mutta …. hetkinen ... asianhan esitteli juuri VNK. Niinpä sekin on samalla kannalla!

Hurraa! Kaikki hyvin, en muistele pahalla, tästä kohta SM:stä eläkkeelle siirtyessäni.

___________

*) eikä sitten, pyydän, olla pikkumaisia saivartelijoita sen suhteen, mistä ja mitä kautta tuo teksti on tuohon muistioon tullut!