Ikävää harjoittaa jatkuvasti nihilismiäni, mutta olen edelleen sitä mieltä, että mm. vaikutussuhteet ja ihmisten motiivit ovat niitä asioita, joista on vaikea saada selvyyttä ja niitä määrittää. Useimmiten jäädään tässä suhteessa arvailun tasolle, niin nykyisyyden kuin vielä selvemmin menneisyyden osalta.Emma-Liisa kirjoitti:Itse asiassa se, joka hillitsi Suomen kommunisteja, oli Zdhanov itse (noudattaen tietenkin Stalinin ohjeita), kertoo Suomi pohjaten Rentolaan.historioija kirjoitti:Asekätkentä oli toisaalta oikein ja hyvin ymmärrettävää, mutta toisaalta maan kannalta riski - en tosin osaa arvioida, kuinka suuri riski.Emma-Liisa kirjoitti:Sain luettua Juhani Suomen Mannerheimin-kirjan. Se oli yllättävän hyvä, ja vaikka toki makua (mitä saniontaan Juhani Suomi itse käyttää usein) oli mukana, se ei suuremmin haitannut.
Tärkein asia ei ole Mannerheimin heikkoudet, joista julkisuudessa on puhuttu, vaan se että Paasikiven politiikalle ei todellakaan ollut positiivisia vaihtoehtoja.
Esim. asekätkentä (jonka paljastuminen oli henkilöiden lukumäärän takia varmaa) oli suorastaan valtakunnalle vaarallista.
Toiminta olisi siis ollut suoritettava keskitetymmin ja vähemmin (ehdottomasti luotettavin) miesvoimin. Olisiko tämä sitten ollut käytännössä mahdollista ja olisiko siitä tositilanteessa ollut apua, koska aseet olisivat olleet etäällä harvoissa paikoissa.
Maalle ei varomatonkaan toiminta tainnut onneksi aiheuttaa varsinaisia vahinkoja. Ehkä se päinvastoin ilmitultuaan pelotteena hillitsi ulkopuolisia ja oman maan vallankumouksellisia yrittämästä väliintuloja.
Jos taas NL:lla olisi ollut vastakkaisia pyrkimyksiä, niin asekätkentäjuttu olisi tarjonnut siihen hyvän syyn. Kuten Suomi huomauttaa, Itä-Euroopassa moinen toiminrta johti ankaraan repressioon.
Voihan sanoa, että edes toimijat itse eivät ole kovinkaan tarkasti, jos lainkaan, tietoisia toimintansa todellisista perusteista ja syistä.