Emma-Liisa kirjoitti:Puhumme eri asiasta. Sinä puhut tietyistä M:n ominaisuuksista ja niidne mahdollisista vaikutuksesta päätöksentekoon. Minä puhun taas siitä, että nykyisten tutkimusten mukaan ihminen ei kerta kaikkiaan voi tehdä päätöksiä pelkän järjen perustella eikä siis myöskään "objektiivisen ja viileän harkinnan jälkeen sotilaallisen perustein". Tai jos tekee, kuten aivonsa vahingoittaneet, niin päätökset ovat huonoja.
Aika jännä juttu, että on tarvittu tutkimus sen osoittamiseen, että "ihminen ei kerta kaikkiaan voi tehdä päätöksiä pelkän järjen perustella". Mutta ei minulla tuohon tutkimukseen/tutkimuksiin ole tietysti mitään huomautettavaa. Epäilen vain, että sellaisia historiantutkijoita, jotka olisivat ylipäätään koskaan uskoneet sotapäälliköiden (tai vaikkapa sotilaslääkäreiden) tekevän päätöksiä pelkän järjen avulla, ei varmasti ole useita.
Kyse on siitä,
missä määrin henkilön päätöksentekoon vaikuttavat hänen oman erityisalansa tietojen ja käytäntöjen lisäksi muut tekijät. Mutta ehkä "järki", "harkinta" ja "tunteet" ovat vääriä termejä kuvaamaan tätä ongelmaa. Koetan valaista täysin hypoteettisella esimerkillä sitä, mitä olen yrittänyt ajaa takaa. Ajatellaan pataljoonan lääkintäupseeria, jonka luokse tuodaan sekavalta näyttävä sotilas. Lääkäri tutkii potilaan, ja toteaa tällä psykogeenisen reaktion, jota nykyään varmaan kutsuttaisiin posttraumaattiseksi stressireaktioksi. Lääketieteelliset syyt puoltaisivat päätöstä, että sotilas pitäisi evakuoida taaksepäin, sotasairaalan psykiatriselle osastolle. Lääkäri on kuitenkin ollut edellisellä viikolla divisioonan komentajan puhuttelussa, jossa on käytetty kovaa kieltä. Komentaja haluaa päästä eroon "pinnareista" ja "valittajista", jotka pyrkivät turvaan taakse, samalla kun kunnon miehet kaatuvat linjassa. Lääkärin pitää tehdä valinta; tekeekö hän ratkaisunsa lääketieteellisin perustein ja lähettää sotilaan taakse. Vai ottaako hän huomioon yhtymän komentajan näkemyksen, jonka mukaan haavoittua voi vain somaattisesti. Jos lääkäri tekee ratkaisun lääketieteellisin perustein, seuraa siitä hankaluuksia ja ikävyyksiä hänelle itselleen. Väitän, että ihmiset eivät toimi tällaisissa valintatilanteissa täsmälleen samalla tavalla. Joidenkin on helpompi tehdä toisten edun nimissä päätöksiä, joiden seuraukset ovat päätöksentekijälle itselleen negatiivisia. Taustalla vaikuttavat erot henkilöiden luonteissa, heidän persoonallisuutensa piirteet. Tämän vuoksi on tärkeää, että Mannerheimin luonnetta ja persoonaa analysoidaan mahdollisimman kattavasti.
Emma-Liisa kirjoitti:Suomen kohdalla tällaisia isoja, sotaa koskevia ratkaisuja oli esim. hyökkäys Itä-krajalaan ja osallistuminen Leningradiin hyökkäykseen. Näitä ei voi ratkaista vain sotilalallisiin perustein vaan ne ovat ennen kaikkea polittisia ratkaisuja. Samaten poliittinen ratkaisu oli Tampereen valtaus 1918 ennen saksalaisten tuloa
Juu, kieltämättä hyökkäys Itä-Karjalaan olisi jäänyt tekemättä (ja koko jatkosota aloittamatta) ellei ylipäällikön lisäksi päätöksellä olisi ollut maan hallituksen tukea. Onkin vaikea kuvitella, että Mannerheim olisi omin päin lähtenyt näille retkille, vaikka vaikutusvaltainen henkilö tunnetusti olikin. Samoin kysymys Itä-Karjalasta vetäytymisestä ei sekään ollut vain sotilaallinen, vaan myös poliittinen.
Se, mitä tuolla aikaisemmin yritin ajaa takaa, oli ylipäällikön päätöksenteon arvioiminen niissä tilanteissa, joissa poliittinen motivointi ei (enää) tullut kysymykseen. Kyse on siis sodan johtamisesta, käskyjen antamisesta ja joukkojen sijoittelusta tilanteessa, joissa poliittiset muuttujat on jo lyöty lukkoon, joissa ne eivät ole relevantteja. Eli mitkä muut syyt kuin sotilaalliset (ja poliittiset) mahdollisesti olivat Mannerheimin päätösten takana esim. kesällä 1944? Tähänkin kysymykseen on todennäköisesti mahdollisuus saada lisävalaistusta hänen luonteensa, ja miksei myös terveydentilansa, arvioinnilla.
Albert Ravila kirjoitti:Tähän nähden on jossain määrin erikoista, että kattava analyysi hänen sotilasjohtajuudestaan on edelleen tekemättä. Veikkaan, että tämä ei ole seurausta siitä, että hänen poliittista rooliaan (mm. presidenttiys 1944-46) pidettäisiin niin paljon tärkeämpänä.
Emma-Liisa kirjoitti:Tuskin se on kovinkaan kummallista, koska sotilaiden intressissä oli varjella M:n arvovaltaa.
Mutta
tällä hetkellä tätä intressiä ei ilmeisesti enää ole? Ja siviilitutkijoiden intressissä se ei aikaisemminkaan ole yhtä vahvasti ollut. Ilmeisesti voimme siis lähiaikoina odottaa tutkimusta/tutkimuksia ko. kysymyksestä. En todennäköisesti ole ainoa, joka pitää jossain määrin kummallisena sitä, että perusteellinen tutkimus kolmessa sodassa asevoimien ylipäällikkönä toimineesta henkilöstä
nimenomaan tuossa roolissa on edelleen tekemättä, kun viimeisen sodan päättymisestä on kulunut kohta 70 vuotta. No, ehkä kysymys on siitä, että tutkimukselle ei ole löytynyt rahoitusta.
Emma-Liisa kirjoitti:Onpa todella taas teeveemäistä! Ikään kuin olisi ollut mahdollista, että rintama eiolisi murtunut. Siis että NL voitti Saksan, mutta ei olisi voittanut Suomea, jos vain M. ei olisi töppäillyt
Onneksi sentään vain "teeveemäistä" eikä esim. veemäistä. Kieltämättä MOT:n "paljastuksiin" kannattaa suhtautua tarpeellisella kriittisyydellä. Mutta vaikka ihminen ei kerta kaikkiaan voi tehdä päätöksiä pelkän järjen perustella, ja vaikka tunteet tulevatkin siis todennäköisesti käymään kuumina MOT:n aikana, niin annetaan ohjelmalle silti mahdollisuus. Voi hyvin olla, että ohjelman johtopäätökset ovat huonosti motiveerattuja, mutta esim. keskustelunaloittajana ohjelma voi hyvinkin puolustaa paikkaansa.
Mitä tulee rintaman (ohjelmassa kyse on varmaan pääasemasta) murtumiseen, niin totta on, että venäläisten tuolloin käyttämä taktiikka johti saksalaisen kokemusten mukaan aina läpimurtoon. Kyse onkin ehkä enemmän siitä,
miten rintama murtui. Olisiko se esimerkiksi voinut murtua vähemmän romahdusmaisesti, jolloin perääntyminen voinut olla järjestäytyneempää. Tällä puolestaan olisi todennäköisesti ollut vaikutusta mm. sotilaskarkurien määrään. Lisäksi voidaan pohtia sitä, olisiko toisenlaisilla ratkaisulla päästy siihen, että vihollinen olisi VKT-linjan sijasta saatu pysäytetyksi jo VT-linjalla. "Ihantalan ihme" olisikin ollut "Kuuterselän ihme", jolloin tappiot olisivat todennäköisesti jääneet pienemmiksi.
MM kirjoitti:Ohto Manninen sanoo tänään Savon Sanomissa 70-vuotishaastattelussaan vähän yllättäen, että jatkosodan sodankäynti on vielä pääosin tutkimatta ja että Mannerheimin toivomus olla kirjoittamatta henkilötasolla onnistumisista ja epäonnistumisista on siirtynyt historiankirjoituksessa eteenpäin. Liekö tämä yksi syy siihen, että vaikka kuinka lukisi sodasta kirjoitettuja kirjoja ja tutkimuksia, ei tunnu tulevan hullua hurskaammaksi ja erilaisia ristiriitaisuuksia jää kytemään.
Tässä olisi hyvä olla linkki ko. haastatteluun, sikäli kun se lehden nettiversiosta löytyy. Mitähän Manninen on mahtanut tarkoittaa sanoessaan, että "jatkosodan sodankäynti on vielä pääosin tutkimatta"? Jos tarkoitetaan perinteistä operaatiohistoriaa, niin sehän taitaa kyllä olla aika hyvin selvitetty. Ehkä Manninen viittaa siihen, että päämajan historiaa ei ole kirjoitettu. Mitä tulee noihin ristiriitaisuuksiin, niin ainakin omalla kohdallani ne liittyvät paljolti kesää 1944 koskeviin ratkaisuihin. Mm. niiden osalta päämajan ja ylipäällikön toiminnan perusteellinen analyysi olisi paikallaan.