Sami Raninen kirjoitti:
Kyl-etuosa tuntuu viittaavan ims-alkuun kal. Sama ilmiö esiintyy Karjalan nimessä, joka on islannissa kyr- ja kir-alkuinen. Ims kielen aata vastaa siis islannin y joka lausutaan iinä.
Miksi tuo selitys muka olisi parempi kuin ne, joissa
kylfingar-sanan etymologia on skandinaavinen?
Mielestäni esittämäni selitys on ensimmäinen, joka perustuu ims-kieliin. En ainakaan tunne yhtään toista vastaavaa.
Ilmeisesti Setälä ja Mikkola ovat ainakin yhdistäneet kylfingr ja kolbjagit samoiksi, mutta en tiedä mitä he sanovat nimien tarkoittavan.
Kun katsoo wiki-artikkelia
http://en.wikipedia.org/wiki/Kylfings havaitsee, ettei ainakaan lähteenä ole yhtään suomalaista. Ei ainakaan näytä että nimissä olisi suomea osaavia.
Kylfing-selitykset siis perustuvat vieraskielisten ja pääasiassa skandinaavien keksintöihin. Kylfa on maila merkityksessä englannin club ja näkyy siellä olevan ajatus, että kylfingr oli club merkityksessä klubi eli kerho. Lisäksi nimi esitetään käännökseksi vatjalaisten nimestä.
Tietääkseni skandinaavit eivät ole keksineet venäläiselle nimelle kolbjagi mitään selitystä.
Oma käsitykseni on, että kylfingr ja kolbjagi -nimien takana on suomalainen sana, tai pitäisi ehkä sanoa sanue, johon kuuluu kalpa ja verbi kalvaa.
Työväline on kalvin ja kalpa, joka tarkoittaa nahkurin vidinveistä, mutta kalpa on myös miekka.
Saagojen kylfingr ja venäläisten kolbjagi -sanojen ensimmäiset tavut ovat täsmälleen samoin muodostuneita kuin Karjalan saaganimi Kir-jaland ja venäjän Korela. Eli toisin sanoen Karjalan nimen etuosa kar on muuttunut islannissa muotoon kir ja venäjässä kor, joka tietääkseni Novgorodin suunnassa lausutaan kar. Käyttämällä samaa sääntöä voi palauttaa sagojen kylfingr etuosa muotoon kal ja samoin venäjän kolbjagin nimen etuosa muotoon kal.
Sanojen loppuosat ingr ja jagi ovat mielestäni tekijää kuvaavia loppuja. Esimerkiksi skandinaavinen selitys kylfa "maila" ja kylfingr "henkilö jolla on maila" kuten merkityksessä klubin jäsen.
Sekä skandivaanisella että venäläisellä nimellä on sama alkuperä ja sen on käsittääkseni ims-kielinen mutta ei nykysuomalainen. Nimen lainaus skandinaviaan ja venäjään on tapahtunut yli 1000 vuotta sitten.