Väitös: James Boswell's Urban Experience in Eighteenth-Century London

[Tuomo Yrttiaho]

Kekäläinen, Markku: Boswell's Urban Experience in Eighteenth-Century London
Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Väitöskirja (monografia).

Väitöstilaisuus järjestetään 9.6.2012 klo 10.15 osoitteessa Unioninkatu 40, Metsätalo, auditorio 1.


Väitöskirja pyrkii rekonstruoimaan James Boswellin suurkaupunkikokemuksen viiden pääteeman kautta. Ensimmäinen liittyy maaseudun ja kaupungin vastakkainasetteluun. Toinen teema tarkastelee mielikuvituksen roolia suurkaupungin reseptiossa; moneus, vaihtelu ja nautinto ovat keskeisiä termejä tässä yhteydessä. Kolmes pääteema on luksuksen ja teatraalisen näyttäytymisen merkitys Boswellin kaupunkikokemuksessa. Boswellin kohteliaisuusteoria on neljäs teema; tekijä esittää, että Boswell näki kaupunkikohtelaisuuden paljolti hovikohteliaisuuden tapaan teatraalisena esiintymisenä. Viides pääteema on seksualiteetin merkitys Boswellin kaupunkikokemuksessa.

Työn keskeinen argumentti on, että Boswellin urbaani kokemus koostui kahdesta kulttuurisesti toisilleen etäisestä komponentista: yhtäältä esiromanttisesta sensibiliteetistä, toisaalta vahvasti aristokraattisesta hovimieseetoksesta.

Boswellin kohteliaisuusteoria oli hänen kaupunikokemuksensa distinktiivisin elementti. Aikalaiskeskustelujen kontekstissa Boswellin kohteliaisuustulkinnassa oli kaksi näköjään yhteensopimatonta elementtiä: miljöön puolesta hän kuului samaan litteräärien kaupunkilaisherrasmiesten maailmaan kuin esimerkiksi Joseph Addison tai Samuel Johnson, mutta hänen kohtelaisuusteoriallaan oli silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä varhaismodernin hovikohteliaisuuden kanssa. Boswellin ideaaliherrasmies muistutti enemmän renessanssin tai 1600-luvun hovimiestä kuin suhteellisen informaalisti käyttäytyvää 1700-luvun lontoolaista gentlemania. Tärkeä yksityiskohta Boswellin herrasmieshahmossa oli libertiini seksualiteetti, joke erotti hänet jyrkästi 1700-luvun kaupunkilaisherrasmiehen ideaaleista, mutta oli yhteinen piirre 1600-luvun aristokraattisen hovimiehen habituksen kanssa.

Boswellin kaupunkikokemuksen keskeinen problematiikkaa kiteytyy autenttisuuden ja teatraalisuuden dikotomiassa. Hän näki kohteliaisuuden ytimeltään teatraalisena dissimulaationa, ja julkinen minä oli hänelle taideteoksen tapaan keinotekoisesti luotu artefakti, joka oli tulosta tietoisesta minuuden muokkaamisesta.