Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Historian merkkihenkilöiden, varsinkin hallitsijoiden nimien yhteydessä on totuttu käyttämään monenkirjavia lisänimiä. Usein ihan tarpeesta, koska henkilöstä ei ehkä tiedetäkään kuin yksi oikea nimi. Niinpä esimerkiksi sankka Kaarle-nimisten kuninkaiden joukko sisältää henkilöt ”Kaljupää”, ”Paksu” ja ”Yksinkertainen.” Olemme tottuneet käyttämään niitä sukunimien tapaan.

Mielestäni erilaisia ylistys- ja pilkkanimiä tulisi korrektissa historiankirjoituksessa välttää. Niillä saattaa kyllä olla suurikin merkitys ajankuvina, mutta jos kysymys ei ole ollut henkilön oikeasta nimestä tulisi lisänimi esittää lainausmerkeissä tai ilmaisulla ”niin kutsuttu.”

1500-luku oli käsittämättömän julma ajanjakso. Venäjän hallitsija Ivan Vasiljevitš lienee ollut tyypillinen aikansa johtaja. Lisänimi ”julma” on jäänyt historiankirjoitukseen; kiistämättä aiheesta, mutta kysymys ei ole henkilön oikeasta nimestä eikä hän tiettävästi ole ehdoin tahdoin pyrkinyt tuota nimeä itselleen antamaan.

Lisänimi ”suuri” yhdistetään moniin hallitsijoihin. Asialla on huomattava merkitys ajankuvana, samoin pitkienkin aikojen päästä kansallisen historiantulkinnan välineenä. Kaikkiin ”suuriin” tulisi kuitenkin korrektissa historiankirjoituksessa ottaa etäisyyttä. Mielestäni kun puhutaan Venäjän hallitsijasta vuosina 1682–1725 pitäisi käyttää nimeä Pjotr Aleksejevitš Romanov. Lisäarvoa hänen henkilökuvalleen tietysti antaa se, että venäläisessä historiankirjoituksessa hänestä käytetään nimeä Pietari suuri. Jos Venäjässä pysytään ei tulisi käyttää nimitystä Katariina suuri, vaan Katariina Aleksejevna tai Katariina II .

Viime vuosisadan diktaattoreilla oli tapana antaa itselleen titteleitä. Osaamme asettaa ilmaisut ” ”Führer” ja ”Il Duce” omaan arvoonsa. Niitä ei pidetä oikeina niminä. Saman sarja tittelin ”stalin” eli ”teräsmies” kohdalla on kuitenkin käytöntö lipsahtanut eri suuntaan. Sana on helppo ääntää ja on siksi jäänyt käyttöön kaikissa kielissä ilman, että mietitään sen merkitystä. Oikeastaan ei kuitenkaan pitäisi puhua stalinista, vaan henkilöstä nimeltä Iosif Vissarionovitš Džugašvili, joka halusi että häntä sanotaan teräsmieheksi. Eikä se ollut aikaisten mielestä ollenkaan vitsi! Jos nimitystä ”Stalin” halutaan käyttää, se tulisi oikeastaan jokaisessa kielessä kääntää. ”Josif Steelman” ja silleen. Samaan tapaan kuin Ludvig Ankyttäjä eli Louis le Bègue.

Tällainen järkeily ei tietenkään mene läpi!

No joistakin voi olla samaakin mieltä, esim. tuosta epiteettien pudottamisesta, vaan kyllä kai nyt voidaan sentään siinä pysyä että Pietari on Pietari eikä Pjotr. Tuo hallitsijanimien suomalaistaminen on vanha käytäntö, eikä siitä minusta ole mitään syytä luopua. Jotta tervetuloa vaan Kaarle III kun Elisabetista aika jättää. Tai voisihan hän vaikka ottaa nimen Yrjökin...

Führer on eri sarjaa kuin Stalin, jälkimmäinen on salanimi joka vakiintui käyttöön, edellinen taas arvonimen kaltainen ilmaus. Hitlerin nimi oli jatkuvasti käytössä julkisissa yhteyksissäkin ja käytettiin myös tittelin kanssa, toisin kuin Stalinin alkup. nimi.

Mitä siinä nyt on pahaa jos käytetään vakiintuneita nimiä Stalin, Lenin, tai, luoja varjelkoon, Molotov, vaikkei ne virallisia nimiä olisikaan. Ja mitä nimien kääntämiseen tulee, ei noita muissakaan yhteyksissä käännetä, emme esim. puhu kirjailijasta nimeltä Vaaleanpunainen Niinku.

Eki kirjoitti:1500-luku oli käsittämättömän julma ajanjakso. Venäjän hallitsija Ivan Vasiljevitš lienee ollut tyypillinen aikansa johtaja. Lisänimi ”julma” on jäänyt historiankirjoitukseen; kiistämättä aiheesta, mutta kysymys ei ole henkilön oikeasta nimestä eikä hän tiettävästi ole ehdoin tahdoin pyrkinyt tuota nimeä itselleen antamaan.

Nämä "köllinimethän" eivät edes pyri olemaan mitään "taivaallisia totuuksia", kuten nykyään sanotaan, vaan useinkin poliittisten vastustajien antamia. Iivana Julman kohdalla jäljet taitavat johtaa pajaristoon, jonka mahdin tsaari murskasi luomallaan kuuluisalla henkilökohtaisella "väkivaltakoneistolla", opritshninalla.. Näin muistelen kertoneen muinaisen tenttikirjani Platonovin Venäjän historian, jonka sivuilla dosentti tunnelmoi vertauskuvallisesti tuoksuvan " Pyhän Venäjänmaan".

Moskovan Kremlin tuomiokirkkorypäässä sijaitsevassa Arkkienkelin kirkossa, johon Iivana IV on haudattu, kuuntelin kerran erittäin pätevän tuntuisen oppaan selostusta. Hänen mukaansa tsaari Iivana IV:n lisänimi Groznyi (toivottavasti meni oikein) tarkoittaa 'ukkosen kaltaista'. "Julmaa" oikeampi lisänimi olisi siis lähinnä kai "Pelottava".

Muuten en lainkaan kannata sellaista ajatusta, että näistä perinteisistä hallitsijoiden lisänimistä olisi jonkinlaisen hyperkorrektiuden nimissä luovuttava. Perustelen siteeraamalla Egon Friedellin kautta Montaignea: "Mutta kun kyseessä on vanha kertomus, on laita toisin kuin sairaalle kirjoitetun reseptin: ei ole niin vaarallista, onko jokin sen aines juuri sellainen vai toisenlainen."

skrjabin kirjoitti:Tuo hallitsijanimien suomalaistaminen on vanha käytäntö, eikä siitä minusta ole mitään syytä luopua. Jotta tervetuloa vaan Kaarle III kun Elisabetista aika jättää. Tai voisihan hän vaikka ottaa nimen Yrjökin...

Vaan eipä taida enää tulla Yrjöjä... Kotimaisten kielten keskuksen Kielikello-lehden muistelen kirjoittaneen äskeisinä aikoina, ettei hallitsijanimiä vastedes enää suomenneta. Kaipa katsotaan, että peruskoulun vuosikymmeniä valistaman kansan kieli nyttemmin jo taipuu ääntämään nämä Charlesit ja Georget.

nylander kirjoitti:Vaan eipä taida enää tulla Yrjöjä... Kotimaisten kielten keskuksen Kielikello-lehden muistelen kirjoittaneen äskeisinä aikoina, ettei hallitsijanimiä vastedes enää suomenneta. Kaipa katsotaan, että peruskoulun vuosikymmeniä valistaman kansan kieli nyttemmin jo taipuu ääntämään nämä Charlesit ja Georget.

Verdammt. Kaiken hauskan ne haluaa kielestä poistaa.

nylander kirjoitti:
...
Muuten en lainkaan kannata sellaista ajatusta, että näistä perinteisistä hallitsijoiden lisänimistä olisi jonkinlaisen hyperkorrektiuden nimissä luovuttava.

...

skrjabin kirjoitti:Tuo hallitsijanimien suomalaistaminen on vanha käytäntö, eikä siitä minusta ole mitään syytä luopua. Jotta tervetuloa vaan Kaarle III kun Elisabetista aika jättää. Tai voisihan hän vaikka ottaa nimen Yrjökin...

Vaan eipä taida enää tulla Yrjöjä... Kotimaisten kielten keskuksen Kielikello-lehden muistelen kirjoittaneen äskeisinä aikoina, ettei hallitsijanimiä vastedes enää suomenneta. Kaipa katsotaan, että peruskoulun vuosikymmeniä valistaman kansan kieli nyttemmin jo taipuu ääntämään nämä Charlesit ja Georget.

Lisänimiin pitäisi mielestäni suhtautua varauksella. Jos henkilön oikeat nimet tiedetään, niitä pitäisi käyttää. Lisänimet ovat ajankuvia, oleellisia asioita historiantulkinnan kannalta kyllä nekin.

nylander kirjoitti: Muuten en lainkaan kannata sellaista ajatusta, että näistä perinteisistä hallitsijoiden lisänimistä olisi jonkinlaisen hyperkorrektiuden nimissä luovuttava.

...varsinkin kun ne saattavat auttaa erottamaan, kuka Iivanoista olikaan kyseessä. "IIvana IV" tuskin sanoo tavalliselle kansalle mitään.

Toisaalta Kristiania on kai luovuttu kutsumasta Tyranniksi - olisiko syynä ollut, että liikanimi estää objektiivisuuden.

nylander kirjoitti: Moskovan Kremlin tuomiokirkkorypäässä sijaitsevassa Arkkienkelin kirkossa, johon Iivana IV on haudattu, kuuntelin kerran erittäin pätevän tuntuisen oppaan selostusta. Hänen mukaansa tsaari Iivana IV:n lisänimi Groznyi (toivottavasti meni oikein) tarkoittaa 'ukkosen kaltaista'. "Julmaa" oikeampi lisänimi olisi siis lähinnä kai "Pelottava".

Minä olen kuullut käännöksen "ankara".

Pitäisikö sitten muuttaa Eisensteinin elokuvan nimikin?

Eki kirjoitti: Oikeastaan ei kuitenkaan pitäisi puhua stalinista, vaan henkilöstä nimeltä Iosif Vissarionovitš Džugašvili, joka halusi että häntä sanotaan teräsmieheksi.

No sitten kai pitäisi puhua myös Aleksis Stenvallista, kun kerran nimeä Kivi ei ollut virallisestettu, vaan seisoi vain kirjojen alkulehdellä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Stalinia kutsuttiin englanniksi myös "Uncle Joeksi".

Entäpä USA:n presidenttien kirjainlyhenteet kuten FDR JFK ja LBJ?

Bill Clintonin etunimi taisi olla William ja ison-Britannian nykyinen prinssi Harry kastettiin Henryksi.

Toisaalta Kristiania on kai luovuttu kutsumasta Tyranniksi - olisiko syynä ollut, että liikanimi estää objektiivisuuden.

Syynä lienee enemmänkin se, että liikanimi tunnetaan vain Ruotsin historiassa Tukholman verilöylyn vuoksi. Esimerkiksi tanskalaisessa historiankirjoituksessa Kristianilla ei ole lisänimeä lainkaan.

JariL kirjoitti:

Toisaalta Kristiania on kai luovuttu kutsumasta Tyranniksi - olisiko syynä ollut, että liikanimi estää objektiivisuuden.

Syynä lienee enemmänkin se, että liikanimi tunnetaan vain Ruotsin historiassa Tukholman verilöylyn vuoksi. Esimerkiksi tanskalaisessa historiankirjoituksessa Kristianilla ei ole lisänimeä lainkaan.

Sekä ylistys-, että pilkkanimien osalta olisi reduktion paikka. Varsinkin, jos lisänimi on keksitty jälkeenpäin, voidaan sen käytöstä ihan hyvin luopua vähin äänin. Mielestäni keskiajan jälkeen ei ole kukaan hallitsija ollut niin tuntematon oikealta nimeltään, että adjektiivi "suuri" olisi tarpeen.

Erilaiset "taiteilijanimet" kuten Lenin ja Stalin ovat oma juttunsa. Vallankumousnimet ovat tietenkin osa kyseisten henkilöiden historiaa. Alkuperäisten nimien käyttö kuitenkin olisi mielestäni noidenkin osalta korrekteinta.

Eki kirjoitti: Erilaiset "taiteilijanimet" kuten Lenin ja Stalin ovat oma juttunsa. Vallankumousnimet ovat tietenkin osa kyseisten henkilöiden historiaa. Alkuperäisten nimien käyttö kuitenkin olisi mielestäni noidenkin osalta korrekteinta.

Ai miksi? Lenin ja Stalin tunnetaan nimillä, jotka he itselleen valitsivat ja joita he toiminnassaan käyttivät. Alkuperäiset nimet tuntevat vain ne, jotka ovat perehtyneet asiaan. Onko siis tarkoitus kirjoittaa historiaa vain heille eikä suurelle yleisölle?

Nimenvaihto nyt vain kuuluu ns. elämän tosiasioihin. Esim. Yorkin herttua, ristinimeltään Albert, jota perhe kutsui Bertieksi, valitsi 1936 hallitsijanimekseen Georgen. Suomessa hänet tunnetaan Yrjö VI:na.

Emma-Liisa kirjoitti:Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Stalinia kutsuttiin englanniksi myös "Uncle Joeksi".

Entäpä USA:n presidenttien kirjainlyhenteet kuten FDR JFK ja LBJ?

Bill Clintonin etunimi taisi olla William ja ison-Britannian nykyinen prinssi Harry kastettiin Henryksi.

Tarja Halosen lempinimi Punamummo on herttainen.

Emma-Liisa kirjoitti: Ai miksi? Lenin ja Stalin tunnetaan nimillä, jotka he itselleen valitsivat ja joita he toiminnassaan käyttivät. Alkuperäiset nimet tuntevat vain ne, jotka ovat perehtyneet asiaan. Onko siis tarkoitus kirjoittaa historiaa vain heille eikä suurelle yleisölle?

Nimenvaihto nyt vain kuuluu ns. elämän tosiasioihin. Esim. Yorkin herttua, ristinimeltään Albert, jota perhe kutsui Bertieksi, valitsi 1936 hallitsijanimekseen Georgen. Suomessa hänet tunnetaan Yrjö VI:na.

Juu. Nimien vaihtaminen onkin aivan tavallinen juttu historiassa. Tyypillisesti vaihto liittyi johonkin tilanteen muutokseen. Hallitsijat ottivat valtaan päästyään tavallisesti entisen tai "tuunatun" nimensä ja lisäksi järjestysnumeron. Hengelliset johtajat kirkon perinteen mukaisen nimen ja tarvittaessa vielä järjestysnumeron jne. Neuvosto-Venäjällä suosittiin helposti mieliin jääviä ja maailmanvallankumoksen hengessä eri kielten äänneasuihin sopivia "myyntinimiä." Neuvosto-Venäjän vallasväen nimenmuutokset ilmeisesti tapahtuvat ihan lainmukaisessa järjestyksessäkin. Eli Lenin oli oikeastikin Lenin.

Silti nämä nimien muutokset pitäisi vähän niinkuin riitauttaa. Vaihdoille on tietysti aikanaan ollut historialliset syyt. Silti kysymys on yksien ja samojen henkilöiden esiintymisestä eri aikoina eri nimillä. Historiankirjoituksen tulisi ottaa etäisyyttä asenteellisten nimien käyttöönottoon. Venäjän vallankumouksen nokkahahmosta voisi vaikka käyttää nimeä Vladimir "Lenin" Uljanov, hänen seuraajastaan nimeä Josif "Stalin" Džugašvili. Käytäntö olisi siten samantapainen kuin Jugoslavien johtajan Josip Brozin tapauksessa, jossa nimitystä "Tito" käytettiin alunperinkin varsinaisen nimen yhteydessä.

Eki kirjoitti: Historiankirjoituksen tulisi ottaa etäisyyttä asenteellisten nimien käyttöönottoon. Venäjän vallankumouksen nokkahahmosta voisi vaikka käyttää nimeä Vladimir "Lenin" Uljanov, hänen seuraajastaan nimeä Josif "Stalin" Džugašvili. Käytäntö olisi siten samantapainen kuin Jugoslavien johtajan Josip Brozin tapauksessa, jossa nimitystä "Tito" käytettiin alunperinkin varsinaisen nimen yhteydessä.

Mitä "asenteellista" esimerkiksi Leninissä on? Nimi kai on Lena-joen mukaan valittu eikä erikoisemmin edes tarkoita mitään. Joissakin historiikeissa taidetaan nimet esittää sen mukaan miten he kulloinkin itse niitä käyttivät, eli nuoresta Leninistä nimeä Uljanov.