Museoalan tulevaisuuteen keskittyneen kansainvälisen konferenssin esitelmät julkaistiin verkossa
Lähetetty: 15.08.12 13:46
ICOM:in (International Council of Museums) vuonna 2010 Shanghaissa järjestämän museoalan globaalia kehitystä pohtivan konferenssin luennot on julkaistu verkossa. Konferenssiesitelmissä ja tarkasteltiin muun muassa internetin ja sosiaalisen median vaikutuksia museoalaan, sekä niiden tarjoamia mahdollisuuksia museoiden näkökulmasta.
Tulevaisuuden museon tavoittaa myös museorakennuksen seinien ulkopuolella. Suomen Kansallismuseo Helsingissä.
Tulevaisuuden osallistava museo
Konferenssissa kuultiin useita museoalan tulevaisuutta ruotivia puheenvuoroja, yhtenä ajankohtaisimmista Lynda Kellyn esitelmä aiheesta The Twenty-first Century Museum: The Museum Without Walls, joka pureutui sosiaalisen median mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin ja muutoksiin museoiden toiminnassa.
Kellyn näkemyksen mukaan museoilla on vielä rutkasti parannettavaa sosiaalisen median hyödyntämisessä. Monissa tapauksissa museot saattavat kokea sosiaalisen median yhteisöllisyyden jopa uhkana, sillä se vahvistaa käyttäjien roolia suhteessa perinteisiin organisaatioihin. Kellyn keskeisen teesin mukaan museoiden tulisikin ymmärtää sosiaalisen median osallistavan luonteen merkitys niiden tulevaisuudelle.
Tämän vuoksi museoiden tulisi huomioida paremmin myös muutokset omissa yleisöissään. 2000-luvulla museokävijä on tottunut käyttämään teknologiaa tiedonhaussa kaikkialla ja milloin tahansa. Tämän vuoksi museoiden tulisi muokata myös palvelujaan vastaamaan nykyaikaisen asiakkaan vaatimuksia. Kellyn mukaan tämä tarkoittaa esimerkiksi hyppäämistä mukaan sosiaaliseen mediaan laajentamaan museopalveluiden saatavuutta museorakennuksen seinien ulkopuolelle, sekä siirtymistä yksisuuntaisesta tiedonvälityksestä aitoon dialogiin museoita käyttävän yleisön kanssa.
Kelly viittasi esitelmässään myös Australian Museumin vuonna 2009 järjestämään työpajaan, jonka tarkoituksena oli selvittää, millainen rooli verkolla ja sosiaalisella medialla voisi tulevaisuudessa olla oppilaitosten ja museoiden välissä. Työpajan yhteydessä ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitosten opettajilta kysyttiin heidän omaa arviotaan internetin asemasta tulevaisuuden opetuksessa.
Opettajien mukaan esimerkiksi opiskelijoiden sosiaalisten verkostojen merkitys tiedonvälittäjinä kasvaa, ja samalla opettajien rooli painottuu enemmän oppimisen ohjaamiseen. Toisaalta verkon hyödyntäminen opetuksessa vahvistaa juuri osallistavaa ja yhteisöllistä oppimista. Opettajien arvioiden mukaan myös käsitykset oppimisympäristöstä muuttuvat, sillä verkossa tapahtuvan oppimisen ohella langattoman verkon ja älypuhelinten yleistyessä opetus ei ole enää sidottu aikaan tai paikkaan.
Tarkasteltaessa opiskelijoiden tapoja käyttää internetiä ja erityisesti sosiaalista mediaa, pyrittiin vastaavasti selvittämään, miten museot voisivat vastata paremmin yleisön muuttuviin vaatimuksiin lisäämällä esimerkiksi digitaalisten aineistojen määrää kokoelmissaan. Vaikka selvityksessä korostuikin internetin keskeinen asema opiskelijoiden elämässä, Kellyn mukaan internetin parissa varttuneet opiskelijat eivät odottaneet museoilta niinkään interaktiivisuuden lisäämistä, vaan helppoa ja selkeää tiedonsaantia. Esimerkiksi tietokonepelien ja sähköisen median hyödyntäminen ei siis saisi olla itsetarkoitus, vaan paremminkin keino tuoda tietoa houkuttelevammin saataville.
Koko konferenssijulkaisu luettavissa täällä.
Tulevaisuuden museon tavoittaa myös museorakennuksen seinien ulkopuolella. Suomen Kansallismuseo Helsingissä.
Tulevaisuuden osallistava museo
Konferenssissa kuultiin useita museoalan tulevaisuutta ruotivia puheenvuoroja, yhtenä ajankohtaisimmista Lynda Kellyn esitelmä aiheesta The Twenty-first Century Museum: The Museum Without Walls, joka pureutui sosiaalisen median mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin ja muutoksiin museoiden toiminnassa.
Kellyn näkemyksen mukaan museoilla on vielä rutkasti parannettavaa sosiaalisen median hyödyntämisessä. Monissa tapauksissa museot saattavat kokea sosiaalisen median yhteisöllisyyden jopa uhkana, sillä se vahvistaa käyttäjien roolia suhteessa perinteisiin organisaatioihin. Kellyn keskeisen teesin mukaan museoiden tulisikin ymmärtää sosiaalisen median osallistavan luonteen merkitys niiden tulevaisuudelle.
Tämän vuoksi museoiden tulisi huomioida paremmin myös muutokset omissa yleisöissään. 2000-luvulla museokävijä on tottunut käyttämään teknologiaa tiedonhaussa kaikkialla ja milloin tahansa. Tämän vuoksi museoiden tulisi muokata myös palvelujaan vastaamaan nykyaikaisen asiakkaan vaatimuksia. Kellyn mukaan tämä tarkoittaa esimerkiksi hyppäämistä mukaan sosiaaliseen mediaan laajentamaan museopalveluiden saatavuutta museorakennuksen seinien ulkopuolelle, sekä siirtymistä yksisuuntaisesta tiedonvälityksestä aitoon dialogiin museoita käyttävän yleisön kanssa.
Kelly viittasi esitelmässään myös Australian Museumin vuonna 2009 järjestämään työpajaan, jonka tarkoituksena oli selvittää, millainen rooli verkolla ja sosiaalisella medialla voisi tulevaisuudessa olla oppilaitosten ja museoiden välissä. Työpajan yhteydessä ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitosten opettajilta kysyttiin heidän omaa arviotaan internetin asemasta tulevaisuuden opetuksessa.
Opettajien mukaan esimerkiksi opiskelijoiden sosiaalisten verkostojen merkitys tiedonvälittäjinä kasvaa, ja samalla opettajien rooli painottuu enemmän oppimisen ohjaamiseen. Toisaalta verkon hyödyntäminen opetuksessa vahvistaa juuri osallistavaa ja yhteisöllistä oppimista. Opettajien arvioiden mukaan myös käsitykset oppimisympäristöstä muuttuvat, sillä verkossa tapahtuvan oppimisen ohella langattoman verkon ja älypuhelinten yleistyessä opetus ei ole enää sidottu aikaan tai paikkaan.
Tarkasteltaessa opiskelijoiden tapoja käyttää internetiä ja erityisesti sosiaalista mediaa, pyrittiin vastaavasti selvittämään, miten museot voisivat vastata paremmin yleisön muuttuviin vaatimuksiin lisäämällä esimerkiksi digitaalisten aineistojen määrää kokoelmissaan. Vaikka selvityksessä korostuikin internetin keskeinen asema opiskelijoiden elämässä, Kellyn mukaan internetin parissa varttuneet opiskelijat eivät odottaneet museoilta niinkään interaktiivisuuden lisäämistä, vaan helppoa ja selkeää tiedonsaantia. Esimerkiksi tietokonepelien ja sähköisen median hyödyntäminen ei siis saisi olla itsetarkoitus, vaan paremminkin keino tuoda tietoa houkuttelevammin saataville.
Koko konferenssijulkaisu luettavissa täällä.