JariL kirjoitti:Mannerheim antoi ainakin jälkikäteen ymmärtää, että hänen mielestään kapinan johtajat tuli ampua...
Mannerheim onkin sopivasti päivän elokuvateeman mukaisesti esillä kaikissa medioissa. Jatkan siis hivenen samasta aiheesta.
Jälki- vai etukäteenkö?
Ns. Ammutaan paikalla -käsky taisi pyhittää kaiken mahdollisen ja sitä sovellettiin monin paikoin melkoisen väljästi. Sitten 7.12.1918 armahduslaki "siunasi isien pahat teot". Kuka vielä sanoo että Suomessa ei tunneta taannehtivaa lainsäädäntöä? Sitähän sitä itkettiin sotasyyllisyystuomioiden yhteydessä...
Suomen painettu asetuskokoelma 165/1918 s. 1.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/165_1.html
Korkeimman vallan haltijan päätös valtiorikoksiin syyllisten henkilöiden armahtamisesta. Annettu Helsingissä, 7 päivänä joulukuuta 1918.
.
.
.
5)
Henkilöt, jotka maan laillista järjestystä vastaan nostetun kapinan kukistamisen tarkoituksessa tahi estääkseen kapinan levenemistä taikka palauttaakseen järjestystä ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätättäkööt niistä syytteeseen panematta ja rankaisematta.
6) Jos joku ennen maaliskuuta 1917 on tehnyt joko valtiorikoksen tahi muun rikoksen yksinomaan valtiollisista syistä, olkoon syyte sellaisesta rikoksesta sekä siitä tuomittu rangaistus rauennut.
.
.
.
---
Mannerheimin irvokas tunnuslause: Candida pro causa ense candido - puhtain asein puhtaan asian puolesta. Tämänkö mukaan hän pyrki toimimaan?
Tästä kokoelmasta muuten puuttuu tuo "ammutaan paikalla" -käsky:
Kaskimies Einari (toim.) Puhtain asein - Suomen Marsalkan päiväkäskyjä vuosilta 1918-44
Kustannus Oy Artikkeli, 1970, 215 s., painos: 1
---
Janne Klemolan kirjoja kannattaa lukea jos erikoiset tapahtumat mm. vuodelta 1918 kiinnostaa. Siinä on ainakin 1 hyvä tapahtumakuvaus kuinka hänen ottamilleen aseettomille vangeille kävi, paria poikkeusta lukuunottamatta, sillä nämä miehet puhuivat ruotsia. Janne Klemolan kirjassaan Lääkärin elämäntaipaleelta kertoma tapaus antaa hyvän kuvan mitä vangeille tehtiin valkoisten (ja etenkin ruotsalaisten) toimesta. Teloitettiin heti jos ei joku sattunut tuntemaan tuttujaan tai kieli oli väärä.
Klemola J. K. Lääkärin elämäntaipaleelta, WSOY, 1966
Klemola J.K. Kahden tulen välissä, Karisto, 1970
Klemola, J Kenttäsairaalan lääkäri, Karisto Hämeenlinna 1971
---
Tuolla Loka-Laitisen jutun lopussa on aika erikoinen kommenttiosio:
http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitin ... iankurssi/
Jos ei heti ammuttu, niin tässä oli valmis "ulkomaankomennus" ja suuntana taisi olla lähinnä Saksa. Tuo reissurangaistus ei sittenkään toteutunut, koska Saksan kävi niin kuin kävi. Tammisaaressahan niitä "sopivia reissutyöläisiä" olisi ollut jos kuinka paljon, vieläpä lähellä Hangon satamaa ja valmiina laivattaviksi...
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/67_1.html
---
"Ammutaan paikalla"
http://www.histdoc.net/historia/1917-18 ... 02-25.html
Lähde: Yrjö Raevuori: Kaupungin kohtalokas kevät ja kesä. WSOY, 1960.
Ylipäällikön kuulutus 25.2.1918:
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.
Jokainen jolta 8 päivää sen jälkeen kun tämä kuulutus on luettu maan kaikissa kirkoissa, löydetään ilman asianomaista lupaa säilytettyjä aseita tai jotka tavataan armeijan selkäpuolella aseistettuna, ammutaan paikalla.
Henkilöt, joiden oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme, vangitaan.
Vangitsemismääräyksen antaa asianomainen suojeluskunnan päällikkö, jonka siitä on viipymättä komentoteitse ilmoitettava. Kiireellisissä tapauksissa on kuitenkin suojeluskuntalainen oikeutettu omalla vastuullaan ryhtymään vangitsemiseen, mutta on hänen siitä viipymättä ilmoitettava lähimmälle sotilaspäällystölle.
Vangitun kanssa on viipymättä toimitettava alustava kuulustelu joko vangitsemispaikalla tai missä rikos on tapahtunut. Kuulustelun toimittaa joku lakimies tai poliisiviranomainen tai muu siihen pätevä henkilö, kahden todistajan läsnä ollessa.
Jollei vangittua vastaan ilmene mitään raskauttavaa, on hänet viipymättä laskettava vapaaksi.
Kun toiselta paikkakunnalta oleva henkilö on epäilyksen alaisena vangittu, on hän vartioituna lähetettävä kotipaikalleen, jossa hänen kanssaan on toimitettava kuulustelu ja meneteltävä edellä määrätyllä tavalla.
Kun vanki vartioituna lähetetään paikkakunnalta toiselle, pitää kirjallinen passitus ynnä tutkintopöytäkirja seurata mukana.
Jos syytä siihen on, voidaan epäilyksen alainen henkilö määrätä oleskelemaan osoitetulla seudulla, uhalla että joka tätä määräystä vastaan rikkoo, hänet viipymättä vangitaan.
Erittäin tärkeissä tapauksissa valvonnan alaiseksi asetetun henkilön on määräaikana ilmoittauduttava asianomaisen siihen määräämälle viranomaiselle.
Jos rikos todistettavasti on tapahtunut vihollisen pakotuksesta, on tämä katsottava lieventäväksi asianhaaraksi.
Henkilö, joka todennäköisillä syillä katsotaan sotatoimille vaaralliseksi, voidaan sotilaspäällystön toimesta siirtää sopivaan paikkaan rintaman taa. Siitä on komentoteitse ilmoitus viipymättä tehtävä. Erityisen tarkasti on vartioitava vakoilusta epäiltyjä henkilöitä kuin myös niitä, jotka johtajina tai agitaattoreina ensi sijassa ovat syypäät nykyiseen kapinaan maan laillista hallitusta vastaan, ja niinikään ne, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöstä murhien, ryöstöjen tai murhapolttojen toimeenpanemisessa.
Mitään lupausta tai kunniasanaa älköön missään tapauksessa otettako murhaajilta ja maanpettureilta.
Kun asianomainen sotilaspäällystö ei katso voivansa laskea vangittua vapaalle jalalle, vaikka tutkinnossa häntä vastaan suorastaan sitovia asianhaaroja ei olekaan ilmennyt, on asia jätettävä lähinnä ylimmän sotilasviranomaisen ratkaistavaksi.
Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä.
Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan.
Myös on muistettava, että tässä minun kuulutuksessani, joka on laadittu minun ja Päämajassa olevain suojeluskuntain edustajien välillä tapahtuneen yhteisen neuvottelun jälkeen, määrätyt toimenpiteet eivät ole katsottavat tuomion täytäntöönpanoksi, vaan hätäpuolustukseksi.
Seinäjoki, helmikuun 25 päivänä 1918.
G. Mannerheim.